IRC-Galleria

"Ei sun tarttis olla, olla kauempaa.
Ei sun tarttis mennä, jos et meinaakaan.
Saharannan hiekkatiellä nouset autosta.
Et vastannut koskaan siihen kysymykseen,
joka toisena esitetään

Odota, odota, odota
ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota kalleintas

Odota, odota, odota
ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota, ainoaas

Ei sun suuret sanas paina paljookaan
Kuusimettän tuuleen, joutais sarkaamaan
Annan sinun kävellä, mennä kaikessa rauhassa
Iltapäivän pitkät varjot jää sua saattamaan

Jos tahdot tulla, tule koska vaan.
Sun täytyy sanoa uskaltaa.
Vastaus, tahdon sut kaiken muun kokonaan
pystyt ajan myötä unohtamaan.

Ei sydän siitä kuole, jos sen naarmuttaa.
Murehet ja huolet se jaksaa kannattaa.
Mä seison hiljaa paikallaan ja pidän kiinni sinusta.
Ja sä vastaan vihdoin siihen kysymykseen,
johon oot pelännyt vastata.

Odota, odota, odota
ettet menetä, menetä, menetä
ettet kadota, kadota, kadota ainoaas"
-Ainoaas, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu-

Tänä aamuna
en tahdo nousta vuoteesta
tänä aamuna
tahdon uneksia
nähdä unta sinusta
tänään joutaa
katto vuotaa
katu harjaamatta olla saa

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

Laivat jääköön satamaan
jatkakoot miehet taukoaan
en suostu kirjoittamaan
enää sanaakaan
mä menen atomeiksi
en oo entiseni enää

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
Pysy kaukana kavala maailma
pysy poissa paha susi
pysy poissa poissa mun unesta
ihana uneni on vasta alussa

...mun uudesta raamatusta. ;)

Leijona
23. heinäkuuta - 23. elokuuta
"Jos Herra on kerran antanut meille niskan, hän on taatusti tarkoittanut, että pidämme sen pystyssä."
-Arthur Koestler

Ko. teos sisältää varsin osuvia kuvauksia...ja on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi tietolähteeksi. ;)

"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en"

Johanna Kurkela Sun särkyä anna mä en

...hassua miten niin pienestä asiasta voi tulla hyvä mieli....

Kaivoin tuossa joulukoristeita esille ja löysin joulukuvaelman hahmot jotka muistaakseni oon ostanut pari vuotta sitten jostain messuilta... Ne on tosi kauniit ja suloiset ja muistan kun näin ne ensimmäisen kerran, tiesin että mun on pakko saada ne. Varovasti avasin laatikon, missä ne oli ja yksitellen otin ne kääreistä ja ihastelin niitä. Muistin sen tunteen, kun suunnittelin tekeväni niistä täydellisen asetelman, joka muistuttaisi joulun sanomasta. Pieni talli taustalle, olkia, kiviä...

Vien ne huomenna töihin ja demonstroin niillä lapsille joulun tarinan.

Tuleva joulu on taas erilainen. Uskon, että siitä tulee hyvä, lämmin, hellä. Koko vuosi on ollut täynnä tapahtumia...järkytystä, surua, iloa, tuskaa, hämmästystä, riemua, intohimoa, vauhdikkaita seikkailuja, onnistumisia, epäuskoa... Elämää. Jätän vuoden taakseni muistoihin paitsi opin, myös kasvun ja nöyrtymisen paikkana. Unohtamatta kuitenkaan sitä rohkeutta, jonka sain kerättyä suuria päätöksiä varten. Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä edessä. Nyt on hyvä aika hieman hiljentyä (edes ihan pieneksi hetkeksi ;) ja kiittää kuluneesta vuodesta, kaikkinensa. Kaikella on tarkoituksensa.

Viikonloppuna alkaa jouluisen tunnelman luominen kotiin. Aion myös järjestää aikaa nauttia joulun odotuksesta ja joulun olosta. Ei aina tarvitse hoppuilla.

Nyt varsinkaan kun gradu on menossa tarkastukseen. :) (siinä se tämän hetkisen elämän suuren suuri ilo ja helpotus :D )

Ei voi mitään, hymyilyttää vaan... Vaikka kaaduin tänään kolme kertaa ja ensimmäisellä kerralla lohkesi kynsi ja toisella kerralla kivojen housujen polveen tuli reikä. Vaikka sen jälkeen vielä tiputin kassin täynnä espanjan kirjoja varpailleni. Vaikka en nukkunut viime yönä kuin kolme tuntia.

Tuntuu, että tämä hymy ei hyydy kovinkaan helposti!

Meikätyttö pärjää, uskokaa tai älkää! :)

...oli kyllä varsin mukava päivä! Kävin kahteen kertaan shoppailemassa -voiko nainen muuta toivoa... ;) Ja sain kivan sähköpostin. :D

Reissusta toipuminen edelleen vaiheessa... Viime yönä sain kaverilta viestin jossa se kysy mitä puuhailen. Muistan vastanneeni sille ja muistan vielä missä ajattelin olevani. Näin siis unta samalla kun vastasin. Vastausviesti kuului näin: "Tääl bussil loikoilen. Sä?" Heh. Taisin olla pahasti vielä reissussa. :-P Aamulla hiukan repesin kun luin ton viestin ja sit oli kyl pakko lähettää selittelyviesti kaverille... Se sanoi hiukan ihmetelleensä et missä f***ing busissa... *reps*

No enpä paljon sen selväjärkisempi ollut sunnuntainakaan kun heräsin kotona... Meni kauan tajuta mistä heräsin ja missä ihmeessä olin. *heh*

No, meidän paluumatka ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan... Pauliina kaatui torstaina Kölnissä ja loukkas jalkansa. Lääkärit tutki sitä ja sanoivat että siellä on nestettä ja/tai nivelside venähtänyt tms. Vaasaan kun tultiin la-su-yönä niin mentiin päivystykseen ja röntgenkuvasta näkyi kolme murtumaa... Polvi leikattiin su-iltana. No, onneksi ollaan Suomessa ja Pauliina saa hyvää hoitoa. :)

Mä saan onneksi vielä lomailla tän viikon... Tänään kyl jouduin käymään töissä... Mutta ei se ollut paha, olipahan kiva nähdä työkavereita pitkästä aikaa. =) Nukkuessahan tää aika on lähinnä mennyt... Niin ja shoppaillessa. :-P

"Ja niin sinä ompelet
sulan kerrallaan
pieniin siipiin
että lentäisit taas
ja niin annat
kivun sun surun puuduttaa
vaikka arvet se jättää
sun mentävä on..."
-Uniklubi

Oli pakko jäädä kuuntelemaan. =)

lisaa kuvia [kigu]&album_id=all

...kuin siivilla! Ylihuomenna lahdetaan jo kotiin ja toisaalta on ihan kiva mutta toisaalta ei viela haluaisi... Tuntuu etta vastahan leiri alkoi!

Kaikki muut meista paitsi Riikka ja Eija ollaan oltu flunssassa. Se hiukka on harmittanut, ei oo kiva olla taalla kipea kun se syo niin paljon voimia. Eilen oltiin Lontoossa ja se oli kylla NIIN fiasko reissu etta huhhuh... VIIS tuntia aikaa kiertaa LONTOOTA! Hei haloo... Just joo. Eihan siina ehdi mitaan, varsinkaan meidan porukalla... No mut Buckinham Palace ja Big Ben tuli nahtya. :D Ja ehdittiin me aavistus shoppaillakin...

Riikka ja Eija on olleet tiskaamassa toissapaivana ja tanaan Kuksassa, Jaana ja Pauliina on viel niin huonos kunnos ettei oo voinu ajatellakaan... Tanaan kaytiin ottamassa hennatatuoinnit ja tytot oli ihan innoissaan.

Mita pitemmalle leiri etenee niin sita helpommin tutustuu uusiin ihmisiin. Harmi vaan kun tan hauskuuden pitaa loppua!

Aika raskas reissu ollut mutta TOSI antoisa ja mahtava!!!

Sita taa taalla on! Varsinaista...

Oli tosi upee aamu! Scouting's sunrise ceremonyssa oltiin ja Karina ja Pauliinakin liittyi joukkoon. Siella uudistettiin 40 000 ihmisen voimin partiovala ja B-P:p pojanpoika oli lavalla ja jutteli mukavia ja syotiin aamupalaa auringon noustessa ja alkaessa paahtaa... Hauskin osuus oli siina kun oltiin saatu keltainen sunrise huivi sita tilaisuutta varten ja kyna... No sit kun seremonia loppui niin tehtavana oli kerata 100 ihmisen nimmari siihen huiviin! Se oli hauskaa! En tieda montako sain mut MONTA! Ja puhuin espanjaa kaikille jotka vahankin vaikutti silta et ne osais, italiaanoiltakin kysyin sujuvasti etta "como esta?" ja ne vahan holmistyneena vastas et "bene, bene!" Joten nyt ma taas osaan sujuvasti sanoa espanjaksi etta "como esta? De donde eres? Es un poco calor pero me gusta!" :D Hih.

Seremonian jalkeen lahettiin NHQlle ja tavattiin joukkueen laakari. (Karinan ja Pauliinan sairaalareissu kun oli AIVAN fiasko. Sen takiahan ne sinne meni et Pauliina sais nukkua lampimassa mutta siella oli sairaan kylma, eka laakari maaras antibiootteja, toinen, kolmas ja neljas laakari ei oikeen tienny mita tehda ja viides laakari kumos sen ekan maarayksen. Ja hoitajat ei yolla tienny kuka on kuka ja kenen papereita on mikakin... Ei hitto... Mut mun olis kyl pitany olla siel alaleirin klinikalla mihin ne meni eka ku siel oli kuulemma yli sopo hoitsu *hih*) No sit Suomen joukkueen laakarilta Pauliina sai onneks antibiootit. Se oli ky viela heikos kunnos ja kun oli viel tosi lammin... Pummittiin sit yhelta golfkarrykuskilta kyyti meidan alaleiriin. :D Ei Pauliina olis jaksanu kavella ja me ei oo kaytetty tota sisuvalttikorttia juurikaan taalla... (tosin kerran kun meilla oli Karinan kanssa vahan vasy ja yleisesti porukalta kysyttiin etta mitka on niiden survivalvinkit taalla niin me todettiin keskenamme et meilla ne on seitseman sanaa: "We have four disabled scouts with us!" (=meilla on nelja vammaista partiolaista mukana". Heh.

Sit nukuttiin iltapaiva ja ei mitaan erikoista... Huomenna on viel vapaata... Kuvia yritan saada kun vaan saan Villea nypattya hihasta... Mutta palailen asiaan! :D