IRC-Galleria

On hauskaa olla tässä näin.
Istua joskus jopa väärin päin.

Sanoa kuulumisiani, vastuaksena sinun kysymykseesi.
Kertoa tapatumista, jotka ovat mitättömiä sinulle.
Lausua ajatuksiani, vastauksena sinun kysymykseesi.
Huomauttaa kuuroudesta, joka humisee sinussa.

On reilua, ettet minua kuule.
Ymmärettävää olla vailla sanoja.

Harmaa peitto sylissä katson kauneuteen.
Kirkaaseen huomiseen, joka värien valloittama on.
Vaikka hymyilen ja nauran, mieleni on kuin peitto sylissäni.
Värittömäksi muuttunut.
Sitä nyt maalailen lainaten värejä ympäriltäni.
Ja olen hiljaa.

Nousen tuoliltani ja nyökkään.
Se on tehty.
Murran hiljaisuuden ja kuiskaan:
”Kiitos ja näkemiin,
Kiitos korvista olemattomista,
Jotka jälleen minulle suotiin”