Kirjoitan nyt toista kertaa tänne irc-gallerian syövereihin, missä aidosti kaveerataan tai sitten limaiset runkuttajat käy vakoilemassa nuoria mitä vain...
Syksy on mennyt helvetin nopeasti, ja oikeastaan ajatuskin siitä että kohta pöydät notkuu lipeää ja lihatuoteitta puhumattakaan lohesta, saa minut voimaan pahoin.
Joulu on tärkeä, ja erityisesti haluan pojalleni siitä mukavan ja lämpimän, mutta itse en sitä olisi vielä kaivannut.
Mutta minkäs teet, posliinipukit pomppivat silmille Cittarissa ja postiluukusta kolahtaa nippu idioottien tekemiä joulukortteja.
Enkä tarkoita ystäviäni tai vanhempiani, vaan niitä tylsiä pelastakaa delfiinit ry.n tuottamia...joissa ei tiedä mihin rahat menevät.
Musiikkiin...
Olen kymmenen vuotta yrittänyt tehdä kaikkeni musiikin eteen, ensin lukiossa "Naisen ja miehen välinen luottamus" nimisessä yhtyeessä, jonka oikeastaan ainut huono puoli oli se, että tyttöystävät vei muutamilta jäseniltä enemmän huomiota kuin itse asia.
Sitten tuli Vesilaitos-niminen orkestraatio, jossa pauhasin neljä vuotta.
Homma lopahti kun Vekarajärvi halusi minut ali-huorien komennettavaksi, no oli siitä tosin hyötyäkin.
Armeijassa oli myös bändi, Los vekaros, viiden hintendopelaajan vitaalinen rytmilaukku.
Armeija loppu ja valitsin Aukin sijaan esiintymisen ja musiikin tekemisen.
Vesilaitos jatkoi yhden ep.n ja muutaman hyvän keikan verran, kunnes tapahtui se mikä niin monelle, kaikkia alkoi vituttamaan.
Meni pari vuotta ja minä itkin raastavia balladeita hääkeikoilla, ja vastapainoksi jollottelin puukengät paukkuen Levottomia tuhkamunia sekä Tapani Kansan R-A-K-S-A biisiä.
No mutta homma on kestänyt kohta 11-vuotta ja olemme ihan vakavasti otettava kohta kolmelkymppisten miesten bändi.
No mutta siinä 2007 aloin tosissaan tuomaan omaa musiikkia nauhalle,
www.mikseri.net/artos
Ja musiikkia kanssani tuottanut Sami uskoi vakaasti että musiikilleni olisi varmasti kysyntää.
No ei heti alkuun ainakaan, vaikka vastaanotto oli hyvinkin positiivista.
Teimme seitsemän vaihtoehtoisempaa rock/pop-kipaletta, joissa nähtiin potentiaalia.
Homma jäi ikäänkuin ilmaan.
Kävin siinä välissä sittenvuonna 2010 kokeilemassa miltä tuntuu työskentely erilaisen tuottajan kanssa, ja ajauduin samaan "sänkyyn" Eero Valorinnan kanssa, joka joillekin voi olla tuttu Tyrävyö nimisestä orkesterista.
Teimme kolme hitikästä biisiä "Rippeet" "Kuuhullu" ja "Ei se ollut kaiken loppu".
Arvostelut kehuivat ep.tä ja moni jäi odottamaan seuraavaa siirtoa.
No nyt tilanne on se että, tein kaksi kappaletta taas Samin kanssa, mutta ne jäivät nyt hiemaan vähälle huomiolle vaikka löytyvät myös mikseristä.
Minulla oli nimittäin yksi biisi joka oli vaivannut minua pitkään, ja päätimme tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa...
Se oli hyvä veto, ja mitä siitä seuraa, niin siitä sitten myöhemmin....
