Hirveetä narinaa.. huomaan sen lähtevän minusta. Se saa alkunsa siitä, kun on valvonut viikon ja huomaa syöneensä homeista leipää, kun ei ole saanut aikoihin viiniä ja kun kaikki ahdistaa. Narina yltyy vain sitä ajatellessa, siihen kiinnittäessä huomionsa. Se villiintyy huudoksi, kun ulkona ei ole tarpeeksi lunta ja kun pakkanen viimeinkin hivelee poskipäitä. Missä se nyt on se pimeys, jossa saa yksin huhuilla kadonnutta järkeään. Vittu, kun ne siivetkään enään hehku.