Ihmisestä ei kovin paljoa jää jäljelle, kourallinen tuhkaa, pieni perintö, velkoja kenties joistakin jopa haituva surua.
Millainen voima onkaan elävällä, miten paljon saatamme pahaa tähän maailmaan, itsellemme, lähimmäisillemme. Pieniltä tuntuvilla sanoilla muserramme hentoja ihmisen alkuja, sanelemme tulevaisuuden kohtaloita ja ohjaamme lapsiamme. Hämmästyttävintä on se miten vähän siihen vaadittaisiin, että kaikki menisi tai olisi mennyt paremmin. Ihminen on pelottavan lyhytnäköinen ja itsekäs...
Miten paljon meistä onkaan murhetta muille.
Uusimmat blogimerkinnät
- Eniten vituttaa kaikki. 02.06.
- Tarjoustalo 12.01.
- [Ei aihetta] 02.01.
- [Ei aihetta] 01.01.
- Runo Riikalle 28.12.
- [Ei aihetta] 16.12.
- Olit unessani viime yönä.. 11.12.
- [Ei aihetta] 06.12.
- [Ei aihetta] 03.12.
- Sataa, sataa ropisee... 23.11.