IRC-Galleria

Hih hei, uutta perunaa ja silliä,
ensimmäinen hyönteinen liimautuneena huuliin,
paidattomia uroita ja vähemmän uroita, enemmän niitä jälkimmäisiä,
keltaisia kukkia, punaisia kanssa, pihlajan kukkia, parvekekukkia, kankaissa kukkia, kukikkaita shortseja, kukallisia paitoja, vauvoja ja kukkia, ruukkukukkia, kukkameriä, seinäruusuja, vitun kukkia, vitun kesä.

Tervetuloa, tervetuloa! Tänään tarjolla syljen suuhun tuomaa sylttyhyytelöä, mielen sekameteliä sopan muodossa, järisyttäviä kokemuksia musteen tahraaman mielen laidoilta.

Peremmälle, peremmälle neiti latvalahon aivoituksiin, katsomaan karua totuutta suoraan silmiin, kokemaan hikistä lukkopainia itseilmaisun kentällä, sinne vain mukaan kimppaan sisäisen kasvun sivuraiteille, paskan jauhannan ja tuuliviiriyden lala-landiaan.

Erikoistarjouksessa mielen riutuneiden lonkeroiden kanssa runneltua ruumista heroiinihuorille ja itsensä menettäneille. Villejä fantasioita ja akrobaattitemppuja niitä osaamattomille.

Halvalla lähtee, niin kuin aina, hallitsemattomana ylläripussina sitä haluamattomien kivaksi.

Laitetaan mukaan vielä pari sokeaa hiirtä ja sieluton maissilapsi padassa kiehautettuna. Lihaton keitto hivelee makuhermoja, kun muistaa syödä silmät ummessa.

Annetaan hyvään kotiin pari paskaksi hakattua tiiliseinää ja muutama molemmista päistä poltettu kynttilä. Rikki revitty ja runneltu kaikkeus naisen vartaloa. Poltetut sillat ja savuavat rauniot. Viinin tahrimat huulet ja huulipunan jättämät jäljet tupakan tumpeissa. Pureskeltuja kynnen kappaleita ja poltettujen hiusten tuhkaa. Pesueellinen karvaisia peikkolapsia räkää vuotavine nenineen. Toisiltaan ne ovat pureskelleet rikki tupsukorvansa ja hännänpäänsä, kuten peikkolasten kuuluukin. Mörrimöykyistä isoimman saa kaupantekijäisiksi säkkiin sullottuna ja tajuttomaksi potkittuna.

Hirveetä narinaa.. huomaan sen lähtevän minusta. Se saa alkunsa siitä, kun on valvonut viikon ja huomaa syöneensä homeista leipää, kun ei ole saanut aikoihin viiniä ja kun kaikki ahdistaa. Narina yltyy vain sitä ajatellessa, siihen kiinnittäessä huomionsa. Se villiintyy huudoksi, kun ulkona ei ole tarpeeksi lunta ja kun pakkanen viimeinkin hivelee poskipäitä. Missä se nyt on se pimeys, jossa saa yksin huhuilla kadonnutta järkeään. Vittu, kun ne siivetkään enään hehku.

Semmoinen pieni ja kaunis luikertelemassa kaula-aukostasi sisään. Hyväilemässä sitä mihin minä haluaisin käteni asettaa. Annat sille kaiken sen huomion, joka kuuluisi minulle, jonka pitäisi kuulua minulle. Vain minusta sinun on lupa juoda.

Se, tulee taas kadulla minnuu vastaan.
Se, on hyvin pukeutunut.
Se, on kai kaupunkilainen.
Mie oon menossa kouluun.
Se, näyttää siltä kuin olisi matkalla töihin.
Se, ei kiirehdi.
Miulla on aina kiire.
Mie oon aina myöhässä.
Se, hyräilee jotain ihan käsittämätöntä,
joka aamu samaa laulua.
Se, laulaa tännään, ei hyräile.
"..jo karjalan koivikot tuuhettuu.."
Mie oon edelleen menossa kouluun,
tosin nyt miun suussa on kärpänen.

Sinun maailmasi loppuu nyt tähän. Näin on päätetty. Pura hiljalleen kaikki kudelmat, jotka loit tulevaisuuttasi varten. Ei tule sitä tulevaisuutta. Rakenna, jos jaksat, uudelleen kuviosi. Tee se kaikki yksin ja tällä kertaa vain itsellesi.

Veri roiskuen sahasin jalkaasi poikki vähän polven alapuolelta. Olit jäänyt rintamalinjan taakse loukkuun ja yövyit metsässä uskaltamatta tehdä tulta tai rakentaa suojaa jäätävää pakkasta vastaan. Pääsit kuitenkin hitaasti kiertämällä takaisin omiesi luo ja sinut kuljetettiin luokseni kenttäsairaalaan. Olit jäädyttänyt molemmat jalkasi, toisesta oli tunto niin pahoin poissa, että yrityksistäni huolimatta en saanut siihen mitään eloa. Minun oli pakko amputoida jalka. Itkit sylissäni. Olit minun armoillani, henkesi käsissäni. Onneksi minulla oli sinua ikävä.



*************************************

We're damaged people
Drawn together
By subtleties that we are not aware of
Disturbed souls
Playing out forever
These games that we once thought we would be scared of

When you're in my arms
The world makes sense
There is no pretense
And you're crying
When you're by my side
There is no defense
I forget to sense
I'm dying

We're damaged people
Praying for something
That doesn't come from somewhere deep inside us
Depraved souls
Trusting in the one thing
The one thing that this life has not denied us

When I feel the warmth
Of your very soul
I forget I'm cold
And crying
When your lips touch mine
And I lose control
I forget I'm old
And dying


huoh.. (Depeche Mode Damaged People)

Anna yksi päivä, yksi syksyisen sateinen yö, osoita minulle kuuta ja kehoita katsomaan vaahteran kauniin kirjavia lehtiä, ihaile tuulessa tempoilevaa tukkaani, hyräile minulle hiljaa korvaan, kerro kuinka laulujen sanoissa olemme me.
Anna yksi päivä, yksi luminen aamuyö, keitä teetä ja maistata hunajaa sormellasi, kutsu ikkunaan katsomaan lumessa telmiviä lapsia, sano, että tässä hetkessä voisi viipyä ikuisuuden.
Anna yksi rakkaus, yksi ylitsevuotava kestämätön kaipaus, anna minun rakkauteni takaisin.

Kun elämässä menettää liikaa, ei lopulta edes halua omistaa mitään, ei saada ketään, ei tuntea, ei kuulla, ei nähdä.
Helpompaa on muurautua seinän sisään, hävitä maailmasta, antaa olla.
Helpointa on unohtaa itsensä ja välttää kaikkea sitä, mistä joutuu itselleen muistuttamaan, että tämäkin viedään sinulta pois.

****************************


"Tonight your soul sleeps, but one day you will feel real pain,
maybe then you will see mee as I am,
A fragile wreck on a storm of emotion"

Countless times I trusted you,
I let you back in,
Knowing... Yearning... you know
I should have run... but I stayed

Maybe I always knew,
My fragile dreams would be broken for you.

Today I introduced myself,
To my own feelings,
In silent agony, after all these years,
They spoke to me... after all these years


Säälittävää, vannoin aina, että en lainaile mitään laulunsanoja. mutta mutta, tuota tuota.. Anathema Fragile Dreams
**************************

Sairaan tylsä sade pesee meikit naamalta, antaa ylen kalliille takilleni ja pilaa kenkäni laikuttamalla ne valkoisen kirjaviksi. Hameen helmat rapaantuu, vaatteiden paino tuntuu raskaana.
Sade huuhtelee auvoisan olotilani mennessään ja peittelee mieleni harmaan sumuiseen tihkuun. Koko maailma näyttää hämärältä veden pinnalta, missä oma kuva väreilee irvistellen ruman näköisenä.
Olisipa edes riittävän kylmä, että voisi valittaa vielä siitäkin vaan paskat, kamala hikinen huuru liimaa keinokuidun tiiviimmin kainaloihin ja niskaan.
Joku ajattelematon riiviö on peruuttanut lastenpyörän järveen. Sääli sitä pikkuista, jonka kaunis punainen aarre lojuu rantavedessä. Sukellan veteen ja ajelen pyörällä Ahdin luokse juomaan kossua ja syömään sushia.
Kersa tuskin pahastuu, jos lainaan hänen pyöräänsä hetken. Palautan sen kyllä sitten rannalle, jos joskus jaksan polkea takaisin.