IRC-Galleria

Ensimmäinen kirjoitusjuttu minkä olen tehnyt vuosiin. en ole ihan täysin tyytyväinen, mut kai se on ihan ok. Se on tällainen:


Sisälläni asuu suru.
Se on pieni tumma olento,
joka katselee vääristynyttä maailmaa
silmieni särkyneiden peilien kautta.

Sydämessäni se hautoo kahta lastaan,
katkeruutta ja kaihomieltä.
Se ruokkii niitä pahoilla sanoilla,
yksinäisyydellä ja ivalla.
Toinen lapsista on ruma ja ilkeä.
Toinen on kaunis mutta kalpea.

Sisälläni asuu suru.
Peloissaan se on lukinnut ovensa,
sillä se pelkää vieraita.
Joskus ne nostaa salvan ja ottaa
ilon vieraakseen.
Mutta kuten kaikkien vieraiden,
ilonkin on joskus aika lähteä.
Silloin suru siivoaa vierailusta kaikki jäljet,
salpaa oven
ja katselee taas maailmaa
särkyneiden peilien kautta.

Sisälläni asuu suru.
Lemmikkinä sillä on rakkaus.
Katkeruus on sen vanginnut
kuin häkkilinnun.
Kaihomieli ruokkii sitä,
ja kuuntelee sen lauluja
joita katkeruus pilkkaa.
Joskus lintu karkaa häkistään
ja laulaa riemulaulaan.
Siloin suru uskaltaa avata ovensa
ja päästää lempeät tuulet
puhaltamaan pölyt pesästään.
Silloin suru lepää ja kaihomieli tanssii onneliisena.

Mutta katkeruus piiloutuu pimeimpään nurkkaan
ja odottaa hetkeä vangita vapautettu uudelleen.
Sillä katkeruus haluaa sulkea oven
ja katsella maailmaa
vain särkyneiden peilien kautta.

Sisälläni asuu suru.

Olikin suhteellisen kiirus eilen töissä. Oli mukava tunnelma ja kaikkea, mutta tänään on väsyttänyt vaikka nukuin melkein neljään. Puoli kymmeneen pitäisi mennä taas. Nälkäkin vähän olisi. Pitänee jumpata hieman, käydä pesulla ja lähteä sitten vaeltamaan ruoanhakureissulle ja piakkoin taas töihin. Tänään tulisi taas Avara Luonto, minnehänsen menisi katsomaan. En tosiaan yhäkkään om ista televisiota. Ärsyttää muuten hieman se että oli pakko nukkua noin pitkään. Ulkona olisi ollut upea kaunis aurinkoinen päivä käydä kävelyllä, mutta ei. Piti saada ihmisen unta. Onneksi edes ikkunasta ehdin hieman aurinkoa nähdä kun ekakerran heräsin puolenpäivän aikoihin, tullakseni tulekseen että pää takaisin tyynyyn.

Mun kirsikkatomaateissa oli yksi mätä ja homeinen, joka oli naamioitunut terveeksi. Pilaako yksi huono kirsikkatomaatti koko rasian? Eivät kyllä olleet muutenkaan parhaimman mahdollisen makuisia. Israelista olivat. Kotimaiset ovat parempia. Höh ja pöh. Tarttis ottaa päiväunet, menen taas yöksi töihin.

Onneks lahjat oli tosi kivoja. Ei ihan käsille mennyt kuitenkaan aatto. Ja Teemalta tuli hauska leffaklassikko. Viina vain loppui kesken. En saanut juotua kalsarikännejä itseäni viihdyttääkseni. Well, shit happens. Kai jouluna vain kuuluu olla tylsää ja tuskaista.

Ainut joka yhtään panosti olin minä. Olen niin pettynyt perheeseeni. Isä istuu pöytään kerrastossa, äiti oloasussa ja sisko ihan normaaleissa arkivaatteissa. Eikä edes viiniä tarjoiltu, eli ei voinut juoda itseään yksin juhlatuulelle. Siitä hyvästä saavat kyllä heittää hyvästit konjakeilleen.
Aterian jälkeen kävin äidin ja tädin kanssa viemässä kynttilöitä hautuumaalle. Se oli kivaa, tähtitaivas ja hautausmaa (joka on rinteessä) loistaa kynttilöiden valossa. En tajunnut tietenkään ottaa siskon digikameraa lainaan sille reissulle. Olisi saanut kauniita kuvia. Tajusin vasta autossa kun olimme jo melkein perillä.
Saunominen on aina yhtä kivaa. Meilla on yllättävän hyvä sauna sähkösaunaksi. Ehkä se johtuu viettävästä katosta ja pienestä koosta.. En tiedä.
Siskon kissa yrittää ihan selvästi päästä joulumarttyyriksi, koska se ilmestyy aina äänettömästi nököttämään mun jalkojen juureen. Hyvä että huomasin, muuten olisin astunut sen päälle. Mutta joo, taidan mennä taas kaataan itselleni konjakkia.

Koristelin tänään joulukuusen veljenpoikani Henrin kanssa. Tai oikeastaan annoin Henrin vain vähän auttaa. Hih. Minusta tuli kuusidiktaattori. Meidän perhe tarvitsee uusia joulukuusenköynnöksiä. Nyt odotan jo malttamattomana huomista. Jouluateriaa, joulusaunaa ja ennen kaikkea lahjoja. Olen yht'äkkiä regressoitunut vuosia. Johtuu ehkä siitä että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen joulu taitaa sujua ilman suuria katastrofeja. Ainut perinne joka on jäänyt väliin on stressitappelu äidinkanssa. Minä olen kyllä välillä yrittänyt parhaani. Viimvuonna minulla oli oikeasti ikävä sitä joulunaluspäivien rähinää. Tänään tulin tulokseen että ehkä se sittenkin oli parempi näin... Minä olen kyllä välillä tiuskinut, mutta ei kukaan lähde siihen mukaan.. Kauheeta! Mutta toisaalta niin rentouttavaa. Tästä taisikin tulla oikein hyvä joulu.
(Huomenna saan tietysti oikein kunnon lapsuusregression ja suutun kun en saa "oikeanlaisia" joululahjoja :D )

Nukuin tosi pätkittäisesti viimeyön. Nyt on pää kipeä. Viimeistään kahdelta pitäisi kävellä kylälle ostamaan joululahjoja. En yhtään tiedä mitä kenellekkin ostaisin. Pakko varmaan ottaa päiväunet ennen sitä. Ehkä saan unessa vihjeen. Yeah, right...

Ihanaa, täällä on aika varmasti luvassa valkea joulu, ellei nyt yht'äkkiä iske järjetön "helleaalto". Kävin juuri jakelemassa joulukortteja, samalla sain mukavan kävelylenkin tehtyä. Nyt istun täällä pirtissä ja kuuntelen tulen rätinää uunissa ja katselen päivän hämärtymistä iltaan. Jossain vaiheessa täytyy alkaa laittamaan ruokaa. Äiti tulee töistä kyllä vasta joskus kuudenaikoihin, joten vielä ei ole mitään kiirettä. Ajateltiin isän kanssa että teen perunamuusia, korvasienikastiketta ja paistettua siikaa. Pitäisi tulla hyvää. Tähän asti tämä laskeutuminen joulun viettoon on sujunut hyvin. En ole tullut hakatuksi, en myöhästynyt junasta eikä mikään muukaan ole vielä mennyt pilalle. Toivotaan parasta. Joululahjat tosin on vielä ostamatta. Onneksi on vielä pari päivää aikaa.

Just fuck all.

Ei saa unta, ei jaksa juoda viinaa.. Kaikki vaan rassaa hermoa ja tekisi mieli vaan itkeä. Onneksi on viikko lomaa edessä. Paitsi että tod.näk. äidin ja isän luo päästyäni joudun tekemään vielä joulusiivouksen. Minä kun haaveilen vain siitä että saisin pelkästään saunoa ja nukkua koko viikon.