IRC-Galleria

Syksyllä menetin tyttöystävän ja mielenrauhani ja sen elämän joka ehti jo rakentua kun asuimme yhdessä.

C'est la vie.

Ei vaan tunnu siltä. On pakko pureutua asiaan, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti. Mikä meni vikaan, mitä tein väärin? Vaikeita kysymyksiä joihin en ole keksinyt montaa vastausta. Ehkä aloin urautua liikaa? Ehkä olin tylsä ja rutinoitunut, jollain tapaa pelkistynyt?

Tiedän että olen paljon enemmän kuin olin. Maailma on täynnä minua kiinnostavia asioita mutta elämäni on täynnä opintoja, työtä ja ajan tappamista. Ehkä minulla oli liian tarkka käsitys tulevasta elämästä ja liian heikko ote nykyhetkeen? No, nyt en voi löytää lohtua tulevasta.

Tai oikeastaan voin, sillä lähden ensi perjantaina kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Toivottavasti pidän mahdollisimman vähän yhteyttä Suomeen ja saan tuuletettua ajukoppaani ihan kunnolla. Tämä on toki myös loppu mutta ennen kaikkea uuden tarinan alku. Alkakoon se näillä sanoilla =).