IRC-Galleria

Mä haluan että joku ois mulle se oikea.

Tulinpa ensimmäistä kertaa elämässäni silittäneeksi lakanan. Se on nyt ihan suora ja sileä, jotta kunnianarvoisa vieras Nepalista voi jokseenkin hienostuneesti nukkua mun sohvalla. Pesaisin jopa lattiaa hiukan. Vastaavasti olin sit tosi myöhään töissä. Ikkuna on vielä valoisan aikaan likainen ja vessassa on pari pesukohdetta kuten lavuaari.

Jotain pitäisi sanoa. Juu, eka matikankoe tänä keväänä meni ns. putkeen. Tai ainakin näin ois aihetta luulla. En yhäkään muistanut ulkoa integrointeja joten Simpson sai töitä niissäkin tehtävissä joissa sitä ei kysytty =). Silti, ekan kokeen perusteella on kaikki mahdollisuudet vaikka johonkin ihka oikeaan arvosanaan eikä ainoastaan läpipääsyyn! Jee.

Mun pitäisi olla jo nukkumassa koska huomenna on irkkutanssitunti tosi aikaisin. Puoli yhdeltä siis. Ja siistiä pitäisi olla, majoitan Nepalista tulevaa ihmisoikeusaktivistia satunnaisesta ajankohdasta lähtien. Toivottavasti tiedän pian kuinka pian.

Livet taas, no, tässähän se. Omalla painollaan. Palasina. Onneksi moni pala on kaunis. Yhteenkin voisivat sopia.

Jaha, mut haastettiin listaamaan viisi omituista tapaa Ankun toimesta :). Siihen liittyi semmoinen kiertokirjemäinen systeemi josta kieltäydyn, mutta oudot tavat ovat kyllä hauskaa. Jos keksisin itsestäni sellaisia..

1. Tarkistelen jatkuvasti, erityisesti aina kun nousen seisomaan istuttuani jonkin aikaa, että kaikki on mukana. Siis avain, lompsa ja kännykkä. Ja että sepalus on kiinni.

2. Raavin hampaitani millä milloinkin jos ne tuntuvat likaisilta.

3. Hyppelen ympäriinsä. Ja joskus kääntyessä pyörähdän toiseen suuntaan. Ja loikin aina seepraylitysten viivoja pitkin.

4. Laulan kaikkea mukana, ja yleensä tahallaan korkealta. Sekasaunaryhmälaulannassa laulan yleensä samalta korkeudelta kuin naiset.

5. Kannan usein kannettavaa tietokonetta, kirjoituslehtiötä ja paria kirjaa mukana vaikken juuri koskaan tarvitse niitä. Eihän muutama lisäkilo selässä edes tunnu missään, eihän?

Eilen oli mainiot bileet. Tai, oikeastaan jatkuivat kolmeen asti tätäkin päivää. Tänään sitten tuli vain istuttua koneella - paitsi että taivaalle piti päästä tähyämään.

Ensin tuli meili jonka mukaan Ursan tornilla olisi Polluxin porukkaa katsomassa kirkkaita kohteita yhdeksältä. Päätin jo lähteä, kunnes unohduin koneelle tekemään jotain muuta ja kello oli kymmenen. Nostin oman putkeni parvekkeelle jäähtymään jottei kirkas yö menisi ihan hukkaan - Kuun ja Marsin pitäisi näkyä Helsingissäkin jotenkuten. Sitten unohduin taas koneelle kunnes Kuu ja Mars olivat ehtineet pyyhältää pois näkyvistä - ainakin parvekkeelta katsoen, muualle en jaksanut tuota putkea raahata.

No, tähtäsin sitten vain johonkin kirkkaaseen pisteeseen joka oli mukavassa suunnassa katsottavaksi 30x-suurennoksella. Tarkennus melkein kohdallaan, ilma aika rauhatonta.. Ja sitten olikin onnen vuoro! Eikös siinä Saturnus itse renkaineen! Äkkiä Barlow väliin ja uudempi vilkaisu! Kovaa väreilyä ja suuren osan aikaa ihan suttua, mutta siellä täällä oli ihan tarkkoja sekunteja. Olin erottavinani jopa renkaiden varjon tai jonkin muun "vaakasuoran" yksityiskohdan Saturnuksen pinnalta. Aika iloinen ylläri!

Katselin vähän sinnetänne. Oli hauskaa nähdä hirveästi himmeitä tähtiä vaikkei siinä mitään erikoista olekaan. Ja Capella, joka tuikki niin että se näytti vain tähtisaderenkaalta.

Pahusvie! Nythän mä vasta hoksasin että M44 on ihan Saturnuksen vieressä. Katsotaanpa jos näkisin siitä häivähdyksen.. Ei ehkä erityistä toivoa näin Helsingissä.

---

Edit: M44 tosiaan löytyi siitä ihan Saturnuksen vierestä - 30x:llä ne olisi saanut samaan kuvaan! M67, jota myös yritin tähytä, jäi löytymättä. Se ei ollutkaan minkään helpon lähellä ja oli pari magnitudia himmeämpi. Ei hyvä tällä valosaastemäärällä.

Note to self: ainakin näissä olosuhteissa Bangkokista ostamani 8x21 taskuputki on täysin hyödytön. Paljain silmin näkyy ihan yhtä monta tähteä.

Kävelen lähes pilkkopimeässä jäätyneen joen vartta. Edessä on hautausmaa. Pelottaa, käännyn takaisin. Ehkä nyt voi taas palata kotiin. Tämä on uusi löytö, hän ei tiedä että täällä on vanha hautausmaa. Olen aika kaukana, en tiedä kuinka.

Olen kuulemma ollut poissa kylästä kolme viikkoa. Tällä kertaa. Kuukausia olen ollut vaeltava erakko, syönyt mitä maa antaa. Piha, toinen, kolmas - jotain istutuksia. Ja kiireinen käytävä jossakin ostoskeskuksessa. Käännyn pihaan vasemmalle pensaan takaa. Hän lähestyy minua selin, minä taas selkien takaa. Halaamme. Hän tapaa uuden pitkästä aikaa juuri huomenna ja jännittää sitä nyt. Bussikuskin. Mutta sitä minä vain suren että thait eivät voi koskaan puhua isovanhempien kanssa.

Kohta oltu taas viikko suomessa. Ihan jonkinmoista elämää, töitä joka päivä ja kavereita silloin tällöin. Synkkää olla yksin, onneksi heti ikkunan ulkopuolella on valoisaa ja osaan taas iloita siitä. Ja töissä on uusia mielenkiintoisia tehtäviä. Elämä jatkuu ja taas ihan nautittavasti.

Mitä ajattelin tänään? Hirveästi kaikkea ja sen verran epäselvästi etten osaa kirjoittaa ylös!

Mitä muuta on tapahtumassa? Aloitan irkkutanssin, ensimmäinen tunti on nyt reilun viikon päästä lauantaina. Ja aloitin näköjään työpaikan sählypeleissä käymisen, mukavaa säntäilyä onpi se. Musta ehkä alettiin puhua uutta maalivahtia joihinkin kovemman tason peleihin.

Jee!

Matka on nyt melkein puolessa. On tullut uitua, scubailtua ja käveltyä viidakossa vesiputoukselle uimaan. Sen lisäksi pääsin viime lauantaina vetämään yhtä hukkunutta merestä muutaman britin kanssa. Aika happening, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.

Lämpimässä hengailu hyvän ruuan ja thaihieronnan kera ei ole yhtään huono tapa viettää aikaa. Tylsää toisaalta on, ja murehdinnan väistyessä päivä päivältä voisin ryhtyä tekemään jotain. Koodausta tai roolipeliä tai novellia. Nyt olen vain lukenut (Dalai Lamaa) ja tehnyt sudokuja.

So long finland!

Huomenna tähän aikaan seison varmaan Helsinki-Vantaalla jossain jonossa lentolippu kourassani. Pitäisi kai valmistautua jo, käsipestä alusvaatteita ja silleen. Rinkka on jo ovela ja yksi vaatekasakin lähes valmiina pakkautumaan. Mitä tuonne pitäisi ottaa mukaan? Ajankulua ja aurinkovaatteita?

Hyvä paeta tässä välissä. Mut torjui jo uusi kiinnostuksenkohde ja sydämeni valittu perui tapaamisen joka olisi ollut tänään. Ollaan sitten kokonainen kuukausi täysin erossa paria irkkisessiota lukuunottamatta. Toisin sanoen, ilman tuota matkaa olisin ihan angstisolmussa. Hassua miten vahvasti sitä voikin tottua, rakastua ja sopeutua, kiinnittyä.

Tänään tapahtui kyllä erinomaisen piristävä teelläkäynti.

Vuodenvaihteen jälkeen olen saanut sentään huolehdittua asiani kuntoon. Tai siihen kuntoon missä ne voivat olla. Kevään opinnoista on jokin käsitys ja budjettikin yhä pystyssä vaikka pahasti horjuukin. Ei ole paljon olla kahden kuukauden aikana 35 tuntia töissä. Hahaa, optimismi iski! Keksin ainakin olla iloinen siitä että budjetti kestää tuollaisen - olen siis hoitanut asiani tähän asti oikeinkin hyvin! Vaikka Thaimaanmatka on siis opintolainalla ostettu, tää noin tonnin tulonmenetys ei tunnu missään. Tai, ei siis tietenkään tunnu sydämen menetykseen verrattuna, mutta se ei edes kaada mitään.