IRC-Galleria

Kun puhalletaan tulta
tähän sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen
eikä eletä ollenkaan.
Kaikki tämä vähänkin vain tuottaa,
rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat,
kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät,
miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty,
siksi pisteen yhteen.

Anna jo olla,
anna mun olla
ja unohtaa.

Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin.
On nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiinpaa,
ehkä on jo aika irroittaa.
Kai saan nyt luovuttaa?

Kyllä sinä muistat,
kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät,
miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty,
siksi pisteen yhteen.

Anna jo olla,
anna mun olla
ja unohtaa.

Anna jo olla,
anna mun olla
ja unohtaa.

Kyllä minä tiedän,
kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan,
kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet
käsiimme vain rikkoutuu,
en jaksaisi olla,
anna mun olla
ja unohtaa.



Vain sille yhdelle... en unohda, haluan luoksesi... olet lähellä, mutta niin kaukana... toivon törmääväni sinuun ihan vahingossa, unelmoin... Voinko tulla taas luoksesi? Olinhan silloinkin... Olithan juuri äskenkin lähellä...

Tuska ruokkii elämääni,
suru siivittää kyyneleeni.
Uni on ilkeä ystäväni,
en saa sitä kiinni.
Onnea en tunnista,
rakkauskin on minut unohtanu.



En pysty unohtamaan,
haluanko edes?
En pysty luottamaan,
pystynkö koskaan?
En pysty itkemään,
kyyneleeni loppuivat.
En pysty nukkumaan,
uni kiertää minut kaukaa.



Olen yksin,
kylmä maailma kohtelee,
kuinka haluaa.
Ikävöin sinua,
lähdit luotana
sanomatta sanaakaan.
Tunnen syyllisyytä,
kun en päässyt luoksesi
silloin, kun olisi pitänyt.
En halua unohtaa sinua,
lupaan muistaa
ne yhteiset kauniit hetket.

Ja taas se alko... puoltoista vuotta kestin ja aloin taas... Kiusaus on liian suuri ja sattumat summaa yhteen kaiken... No mitä muutakaan vois olettaa, heikko kun olen... Hassua, ei viitti enää oikeen kirjotella tänne kaikkee, niin ku aiemmin, pitää vähän miettiä, mitä kirjottaa, liikaa tuttuja ja liian paljon arkoja asioita, ei olis eka kerta ku niitä käytettäs väärin... Pitäskö yrittää mennä nukkuun, jos vaikka tänä yönä sais nukuttua, viime yön summa oli joku 4 tuntia, väsyttää, mut ajatukset taas vaan pyörii, taidan käydä vielä ulkona ja sit petiin... Musa saa taas jäädä yöks soimaan, se rauhottaa mukavasti... Muistot hiipii sydämeen, en haluais unohtaa kaikkee, mut totuus satuttaa vieläkin, vaikka siitä onkin aikaa... Kiusaan itteeni, mut niinhän muutkin tekee... Sanotaan, että aika parantaa haavat, sitä se ei ole tehnyt, miks just nyt piti kaiken tapahtua, just, kun muutkin asiat menee hullusti...

Pari päivää suomessa ja vieläkin silmissä painaa ja univelat tuppaa päälle... Kuinka yksi viikko voikaan tehdä ihmeitä... Ihania ihmisiä, mahtavia vuoristomaisemia, kaikki oli niin sanoin kuvaamattoman upeaa, se kaikkim pitää itse kokee, sitä ei voi kertoo sanoin!!! Onneks muistot pysyy ajatuksissa ja kuvat ovat ikuisia :)

Ihania muistoja "... hukuta mut unihiekkaan, älä herätä koskaan...", mä muistan varmaan ikuisesti ton biisin ja sen hetken :)

Muistoksi jäi myös ihana räkätauti ja hirmuinen yskä, mut ei haittaa, reissu päihittää tollaset pikkuseikat kyllä ihan 100-0!!! Ens vuonna uudestaan!!!

Pitää viä tarkaan miettä, et annanko sittenkään veljelle Zubrowka- pullon vai pidänkö ite... ostin mä kyl sille muutakin tuliaisiks, ni voisin ihan hyvin pitää ton ite, pääsis maisteleenkin muistoja, ostais viä omppumehua... täydellistä ;)

Reunionissa nähdään, en malta odottaa!!!!

Mä en oikeesti tiä, mitä pitäis ajatella, mitä tehdä... Välillä tuntuu niin ihanalta ja hetkessä ajatukset vaan myllertää... Kuka sano, et elämä ei ole helppoa... no siltä se nyt tuntuu... oon iloinen ja onnellinen, mut myös epätietoinen ja onneton... Kaikki on yhtä sekasortoa, tunteilla oppimista... Mun pitää tehdä päätös, kun vaan tietäis miten... Miksei joku vois tehä sitä mun puolesta? Jos vois vaan laittaa hetkeks silmät kiinni ja sit päätös olis jo tehty, ei tarvis pähkäillä ja pohtia... Päivä kerrallaan, en voi muutakaan...

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne jotakin... kiirettä on pitäny, ni en oo ehtiny, mutta nyt siis 5 asiaa, joita pelkään...

1. Pelkään pimeetä, pelkään kävellä yksin pimeessä, oon tosi vainoharhanen, pelkään olla yksin pimeellä kotona, varsinkin jos oon kattonu jonkun kauhu-/jännärileffan, tai jonkun pelottavan sarjan, joka on mulle esim. CSI...

2. Pelkään, että rakkaille ihmisille tapahtuu jotakin...

3. Pelkään korkeita paikkoja, jopa keittiön jakkara tuntuu liian korkealta...

4. Pelkään jääväni yksin, pelkään, ettei kukaan välitä ja jään ylhäiseen yksinäisyyteen...

5. Pelkään, etten voi saad koskaan sitä, mistä unelmoin (siis ei mitään yli soja unelmia, vaan ihan joillekin itsestään selviä, arkisia elämälle tärkeitä asioita) tai sitä, mitä haluan...


Eiköhän ne tässä ollut.... Kaissille omistettu... ja tietty muillekin, mut hän kun pahan laittoi kirtämään...

Aivan mahtavan hyvää joulua kaikille... Viettäkäähän rauhallinen joulu ja muistakaa, että älkää tehkö mitään, mitä mä en tekis ;)

Sain eilen isältä todella kauniin viestin, se oli ite sen keksiny...

"Joulutervehdys sinulle <mun nimi>.
Muistot!
Kauniit!
Muistot eivät säily lahjoissa,
eivät viesteissä,
eivät korteissa,
eivät kukissa,
ei, ne säilyvät sydämessä.
Olet kaukana.
Muistele niitä kauneimpia jouluja,
jotka äiti ja isä sinulle antoi.
Ei lahjat vaan muistot säilyvät!
Hyvää joulua <mun nimi>!"

Eikö ollutkin kaunis ja herkkä? Lämmitti kyllä sydäntä!

Koulukin sitten loppui tältä vuodelta eilen, kaikki se pänttääminen on hetkeksi ohi... Hyvä olla :)... Lähdettii luokkakavereitten kanssa syömään ja juhliin joulua ja koulun loppumista... Oli kyl tosi mukavaa, varsinkin, kun en vielä heitä niin hyvin tunne, niin oli kiva tutustua! Ei mulla kyllä niin huono olokaan ole, en ainkaan nauttinut nesteitä liikaa ;) Kaikki oli kyl tosi ihania :) Harmittaa vaan, ku ei päästy laulaan karaokee, saavuttiin paikkaan X liian myöhään...
Mun setä piinaa mua, no ei vais, se kirjottaa kirjaa meiän suvusta ja mun pitää antaa sille kirjallinen lupa, et se saa julkasta mun nimeni, aikas mielenkiintoista...
Hei tuollahan on lunta... jeee..pitää varmaan mennä pulkkamäkeen viä tänään, jos saan jonkun kaveriks :) Lähtisit sä?

Jee, enää muutama päivä, ni mä nään kaikkia vanhoja kamuja ja saan pitää hauskaa niiden kanssa:) Huomenna pitäis mennä kauppaan satsaan juhlia varten... mä oon ihan intona ;)!!! Kouluakaan ei oo enää ku viikko jäljellä...

Mä sain vihosta viimein tehtyä verhot olkkariin ja eilen ripustettiin ne, on aikas hyvän näköset :) Tänään puolestaan sain kaks taulua valmiiks, mitkä on ollu kauan keskeneräsiä, iski vaan sellanen maalausinto taas pitkästä aikaa päälle, huomenna vois sitte ripustaa ne seinälleki vaikka... Piparit ja joulutortut on leivottu yhdessä Marin kanssa itsenäisyyspäivänä ja eilen oltiin shoppailemassa Variston alueella kaikkee kivaa kotiin (ja rahaa palon, niinku eina ku me lähetään liikenteeseen...), saunaki tuoksuu hyvälle, ku ostettii sinne sellanen tuksuva saunatonttu, nenäki vois siellä aueta, pitäis varmaan huomenna testata....

Elämä maistuu paremmalle, ku vähään aikaan. Edellen mietin läheisiäni, onhan kaikki varmasti hyvin. Autan, jos vain suinkin voin ja jos saan mahdollisuuden. Ikävöin niin perhettä ja ystäviäni, siellä kaukana, mutta kohta saan nähdä kaikki, viimeistää jouluna perinteikkäillä rääppiäisillä koko suvun, ystäviä joitakin nään jo viikonloppuna, johan heidän näkemistään on odotettukin:)

Juu, olipas eilen päivä... vähän liikaa kaikkee taas tuli kuultua yhdelle päivälle... Kunpa mun rakkaat nyt vaan olis kunnossa ja onhan ne, ne on selviytyjiä :)
Joulukortit ja postimerkit tuli ostettua, nyt pitäis vaan löytää kaikkien osoitteet ja kirjottaa ne, se onki taas oma juttunsa... ainaki mulle... Joskus tekis mieli vaan elää omia ajatuksiaan, ne pistää hymyilemään ja sit taas herää todellisuuteen... Ajatukset on niin kauniita ja onnellisia, että ne laittaa väkisinkin hymyilemään,... Rakkautta on ilmassa, oma kulta suuteli kaulaa, mutta ajatuksissa matkustan myös omiin kuvitelmiini rakastaen kaikkea muuta... aina sitä vaan miettii, et mitä mulla ei ole, eikä osaa kunnolla arvostaa sitä, mitä mulla on...
Voishan sitä joskus näinkin ajatella... Äidin lähettämä tyttärelle:

Olen kiitollinen...

veroista, joista maksan, koska se merkitsee sitä, että minulla on työ

siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se
merkitsee sitä, että minulla on ystäviä

siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että
minulla on ruokaa...

että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että
minulla on koti

siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän
tarkoittaa sitä, että minulla on auto

korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa

naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan
kuuloni toimii

pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita
joita pitää

väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa;
olen voinut työskennellä kovasti

soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä; saan paljon sähköpostia
ja se tarkoittaa sitä, että joku ajattelee
minua

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh-

Rakkautta ja voimia pimeän aikaan kaikille!!! Onnelistä joulunodotusta myös!!! Huomenna saa avata joulukalenterista ensimmäisen luukun, yhden vain :)