IRC-Galleria

Madaprojekti miltei hanskassa. Enää itse elukka, terra, kasvit ja putket. Jänskättää pirusti. Samalla tavalla kuin silloin, kun olin ottamassa ensimmäistä hamsteria. Olen lähetellyt vauhkoontuneita "onhan se näin" -sähköposteja madaharrastajille ja hermotupakoinut koko korttelin puolesta. Olisipa enempi rahaa, voisi hankintojen ohessa käydä rentoutumassa karaokeiltamissa, sillä jos jotain estettä madalle tulee, se on varmastikin epävarmuudesta johtuva hermoromahdus jota tämän uuden lajin raskausaika minulle näyttää tuottavan.

Jänistyttää. Otin yhteyttä erääseen, jolla on madavaaveja myytävänä vielä ainakin niin, että niistä yksi riittäisi minulle. Jänistyttää tieto mahdollisista viikonlopuista jolloin hän voisi matkata tännepäin suomea, tieto siitä, että minulla ei ole valmiina mitään muuta konkreettista kuin yleisvalo. Jos pistäisin koko lopputilini pelkkään madailuun voisin ottaakin kyseisestä poikueesta itselleni, mutta.....paska. Täytyypi lukea kasvattajalta saatu sähköposti uudelleen ja yrittää hankkia terraa sun muuta mahdollisuuksien mukaan jostain, jotenkin ja jollain.

Kotona istun, kaivan nenää ja odotan maksalaatikon lämpiämistä. Ja äkselroussitan. Tekee mieli käärmyä, ruusuboaa. Järki onneksi haroo vastaan ja sanoo, ettei edellä mainittu käärmy ole hyvä startti herpittömälle ja käärmekammoiselle (vähävaraiselle). Varsinkin kun "mada-projekti" on kaukana maaliviivastaan. Onnekseni (?) ruusuboat ovat suomessa harvinaista herkkua. Sitä on alkanut mielihaluilee helpommin kun koostaa Suomen herpetologisen yhdistyksen Herpetomania-julkaisun herppimarkettia. On kunnia tietää ensimmäisenä mitä kaikkea suloista ihmiset aikovat myydä. Sitä kun on alkanut katsomaan ilmoja "sillä silmällä" josko jotain löytyisi tulevalle madavaavillenikin. Kyllä, siinä jos missä alkaa mielihaluttaa.

Mun kuuluis olla jo nukkumassa, mutta mä blondietan lentäjänlasit päässä.

On se perkele kumma minkälaisen sörsselin saa aikaiseksi neljä ompelun alla olevaa tyynyliinaa. Kumpikaan tähän astisista ompelukoneista ei toimi niin kuin pitäisi; toinen sylkee alalangan tilpehööreineen ulos ja toinen kuumenee niin, että jalkapohjaa polttaa. Rakastan "uuden" kodin laittoa.

Serkun bändin, Mesmerin keikka Semifinalissa tuli ja meni. Oikein kivaa oli; kallista kaljaa, musiikki pauhasi (en kuullut seuralaiseni sanomisia) ja kaksi muuta bändiä oli suoraan sieltä, nenästä. Jäi harmittamaan, että joutui lähteä kesken mesmerismin, enkä ehtinyt kiittää keikasta saati vaihtaa vielä paria sanaa. Täytynee häiritä rakastunutta tekstiviestein.

Käväisimpä tänään hieman ostelee; kauniita kankaita sohvan koristetyynyn päällisiä varten; violetinvihreää ja punaisenkullertavaa. Toivottavasti on kämppiksenkin mielestä kauniita kankaita. Mukaan tarttui heräteostos, johon ei olisi ollut varaa; ExoTerran GlowLight. Tulee kylläkin tarpeeseen tulevalle madavaavilleni, mutta heräteostoksen siitä tekee huono osto-ajankohta.

Menojalkaa tuppaa vipattamaan taas. Onnekseni ensi keskiviikkona pääsee serkkuni bändin, Mesmerin keikalle. Limulinjalla keskellä työviikkoa, mutta pääseepähän kuitenkin. Edes.

Mä maalailee kämppiksen kanssa ruokapöytää ja neljää tuolia kauniin oliivin virheiksi. Pöydästä tulee uniikki, kunhan saadaan siihen vielä koristemaalattua Painajainen ennen joulua-leffan karakteeri Jack.
Uusi vuosi tuli ja meni. Eipä se ilta niin kummoinen ollut; vaihtui vuosi bussissa istuen, matkalla baariin.
Huomenna taas töihin. Olisipa useamminkin pyhäpäiviä niin saisi useammin rentouttavan kolmen päivän viikkovapaan.

Menojalkaa vipattaa! Hain eilen terran tulevalle madavaavilleni ja huomenna pippaloimaan uutta vuotta Vantaalle.