IRC-Galleria

Leffa oli ihan uskomattoman hyvä, mut monimutkanen. Idea vissiin on et sitä ei voi oikeen tajuta, tai sit sen voi tajuta monel eri taval. Pari tuntia internetissä selaillessani sain vastauksia muutamaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin, mut silti, suuri osa jäi mysteeriks. Ei oo ennen jääny tämmöst fiilist käteen leffan jälkeen, pakko kattoo uudestaan, sekin on vissiin ideana. Elokuvan hienouteen lisäten, siin oli pari ihan mielettömän hienoo lesbokohtaust, enkä sano nyt noin koska mul on penis ja oon mies ja testosteronit käskee sanoo niin, vaan koska ne oli erittäin eroottisia ja hienosti tehtyjä. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille jotka ei oo nähny sitä. Ja ne jotka on nähny niin voisin kysyä, että tajusitteko idean? Itel on nyt pieni aavistus

Siin tais mennä ne yöunet tätä mietties

Siin ei tuu yhtään säälittävä olo, ku puhelin on ollu pari päivää ihan hiljasena, jos ei lasketa mutsin ja sen ulkomaalaisen kirjekaverin soittoi, niin sit ihan yht äkkii tulee tekstiviesti ja ryntää ihan innoissaan pilke silmäkulmas puhelimen luokse, ja sit se onki tullu Club nokialt, Jykelt, tai jostain vääräst numerost, mis pyydetään ulkoiluttamaan koira klo.16.00

Aerosmith - Angel

Haha, vittu se on koomisen näköst ku kaikki vanhat mammat (onks ees nuorii mammoi olemas?) on ihan pulas tual ulkon ton kelin takia. No riittää ainakin taas päiviteltävää kahvipöydäs

Ramones - Don't Come Close

Ei olisi voinut paremmin osua ruotsalaisen Crashdiet-yhtyeen uuden laulajan valinta. Eli uusi laulaja on suomesta, H. Olliver Twisted nimeltään. Hän laulaa ei-niin-tunnetussa-yhtyeessä nimeltä Reckless Love, joka tekee muuten loisto musaa. Nyt on hyvä, koska Crashdietiä tullaan varmasti näkemään suomen puolella silloin tällöin, takuuvarma festaribändi.

Reckless Love - Speed Princess

Yeah, tämä on ollut musiikillisesti vaihteleva päivä. Taisin kuunnella Bon Jovin koko 80's tuotannon läpi, jonka jälkeen siirryin Metallican muutaman ensimmäisen äänitteen kimppuun. Selätettyäni nuo unelmalevyt, päätin kokeilla jotain uutta. Laitoin soimaan Trivium nimisen orkesterin uusimman levyn, eli The Crusadesin, ja olin vallan otettu. Ennen pidin bändiä vain yhtenä örinämetalcoreteini-bändinä, joita tuntuu nykyään sikisevän kaikkialta. Tutustuin bändiin ensimmäisen kerran kuullessani heidän lämppäävän Iron Maidenia, silloin ainut biisi joka iski oli Anthem (we are the fire). Mutta nähdessäni herrat livenä he saivat minut hieman vakuuttumaan, pojat olivat yllättävän taidokkaita ja vetivät keikan asenteella. Myös rumpalin nopeus ja tarkkuus paistoi silmiin.Edes keikka ei saanut minua tutustumaan bändiin sen enempää, tai sai, mutta näköjään tutustuin bändin metalcore-tuotantoon enemmän, enkä tähän uuteen, joka on huomattavasti thrashimaisempaa. Laulaja Matt Heafy on ottanut selvästi uuden tyylin aikaisempiin levyihin verrattuna, nykyinen tyyli on paljon melodisempaa, matalampaa ja huutaminen on jäänyt vähemmälle. Hänen lauluääntään ja laulutapaansa voisi verrata James Hetfieldiin ja Slayerin Tom Arayaan.

The Crusade sisältää mielestäni muutaman erittäinkin kovan biisin. Muutaman esimerkin lohkaistakseni: Anthem, todella tarttuva stadion-kappale, sopii livebiisiksi yhtä hyvin kuin sinappi kinkun päälle. Toinen esimerkki, To The Rats, kappaleessa on yhdistetty hyvin tarttuva kertosäe, sekä tarpeeksi agressiivinen kappaleenrakenne, joka heijastuu suoraan bändin aikaisempien levyjen coretuulahduksista. Myös Entrance of the Conflagration yltää aiemmin mainittujen tasolle. Kappale on ehkä levyn medolisempia, ja vokalistin laulusuoritus on mielestäni varsinkin mainio tässä kappaleessa, sekä rumpalin jalkojen nopeus on aika vakuuttavaa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei siis ole antaa ymmärtää että vihaisin metalcore-yhtyeitä, kyseisestä genrestä löytyy myös lupaavia edustajia.Eikä myös että minusta olisi tullut suuri Trivium fani, tuo levy nyt vain sattui iskemään. Mutta on hyvä huomata että vielä löytyy Triviumin tapaisia yhtyeitä jotka pystyvät jalostumaan eteenpäin, ja vielä huomattavasti parempaan suuntaan. Sillä kylmä fakta on se ,että musiikin kulta-aika on mennyt jo, ja nykyään tulevat bändit ovat 90% varmuudella joko core- "proge"-, tai indie bändejä. Tosin minkäs sille voi että musiikki kohtaa myös omat muotivillityksensä, kaiken kuuluu jalostua eteenpäin, välillä se on vain harmi.

PS: vielä naurettavampaa on se ,että nykyään esimerkiksi progressiivisen rokkenrollin tullessa muotiin, saa lukea joka paikasta miten nyt on havaittu että "Metallican esikoislevy on yllättävän progressiivinen" tai että "children of bodomin uusi on aika progevaikutteinen koska siinä on niin paljon keyboardia". Ei palla juuso, ei proge oo paskaa, mut rajansa kaikella. (hahaa, toi rimmast

Vituttaa kyl nä tammikuun ainaset paukkupakkaset ja lumipyryt. Hyvä talvi golf-kentille, huono laskettelukeskuksille.

Jos näette josain epäilyttäväs paikas veitsen pystys niin se ei oo sit Dampun tekosii! Vaan Juuson, mun ja Jacemonsterin.

Älkää nuoret ikinä kasvako näin vanhoiks, krapulatki on sen mukasii, huhhuh. Se skumppapullo ei tainnu auttaa asiaan ollenkaan?

vittu kuusysi neekeri homo kyrpä paimio69

Oli kyl aika lame uusvuos

Juttelin tänään ekaa kertaa paljon kohutulla pedofiilien lihatiskillä, eli suomi24.fi:ssä. Hyi kamala, tunnen itseni likaiseksi.

PS: juttelin siel Danielin kanssa, koska hänellä ei toiminut msn messenger