Huh..Olihan sokki aamulla kun katsoi ikkunasta ulos...Valkoista silmän kantamattomiin..Se on sitten ensimmäinen lumi maassa..vaikka tuskin pysyy...On se kumma kuinka täysin tuttu maisema voi muuttua yhtäkkiä täysin vieraaksi..Ja kauniiksi..Lumi verhoaa kaiken peitollaan..Peittää sen kaiken saastan alleen verhoten silmämme valheelliseen puhtauteen..Mutta kun se sulaa niin kaikki se moska ja lika paljastuu aivan kuin omat vikammekin ja valheemme..Elämän karu arki.
Jooh..Meni hiukan syvälliseksi mutta olkoon...Nautinpa tästä hetkestä niin kauan kuin sitä kestää. :)