Minä opin anteeksiannon tärkeyden, heti herätessä miulla oli niin kevyt olo kun muutama kusipää oli ollut miulle mukava unessa, lähti huomattavasti paineita. Mie olin jossakin britanniassa vaihto-oppilas, omassa lukiossani silti. Sitten meillä oli joku liikunnanopettaja joka oli maaginen, se tuli jostakin portista sinne kentälle ja sitten se piti meitä jossain lastenohjelmassa ja taiko, se muuttu joksikin lohikäärmeeksi. Mie olin joku hemmetin rampa siinä yhessä kohtaa ja se ei ottanut mua mukaan tanssiin, vitutti mutta annoin sillekkin anteeksi. Mie annoin koko ajan anteeksi ja herätessä kaikki oli vielä totta, ja tuntui tosi hyvälle. Pitäisi vain unohtaa kaikki, niin pääsee keveään oloon. Ah. Vielä kun osaisi soveltaa tuota tosi elämään