IRC-Galleria

Ja minulla alkaa taas tämä masennuskausi kun joudun olemaan ilman miestäni tässä kylässä. Mie olen tahtomattani tosi äkänen ja tekis mieli vaan vetäytyä yksin olemaan kun ei kiinnostaisi tavata ihmisiä, toisaalta yksin olo tuntuisi pahemmalta. Pitää mennä Niinan ja Miksun luo teelle jos siitä sitten piristysi.
Eilen yöllä luin miun ja mieheni vanhoja tekstareita ja tuli ihan outo olo, alko tuntuu että oon ollut älytön törkeä sitä kohtaan vaikken ole haukkunut sitä tms, mutta sen sijaan olen mustasukkanen, kun uskon että kaikki miehet tuijottelee sitä, mutta samalla myös luotan häneen, eniten kuin kehenkään muuhun ihmiseen, ja se on aika pelottavaa, periaatteessa, että antaa itsensä kokonaan murrettavaksi toiselle. Mutta ei minulla ole syytä pelätä, koska tiedän ettei ukkoni halua minua loukata. Mutta ne hetket, pikku hetket kun mieleni repsahtaa kauhuajatuksiin, alan vihaamaan itseäni.
Ajattelin että jos huomenna menis käymään koululla vielä viimesen kerran kun syöntilupa loppuu, kirjotusten tulosten perään en kysele, ootan sitä kutsukirjettä sitten lakkiaisiin, mua kiinnosta yhtään ne numerot kun tiedän että tulee huono todistus. Pääasia että pääsee nyt koulun läpi ja seuraavaan kouluun. Jossakin vaiheessa. Pitäs vielä se vapautus armeijasta käydä hoitelemassa jossain vaiheessa mutta lähempänä pois muuttoa täältä, koska sen kerran jälkeen mulla ei ole enää asiaa terveyskeskukseen tämän kylän tuntien.