IRC-Galleria

Tähtiverhon taa salaisuuttamme kannoimme,
sielujamme vaivoin pahoille niin annoimme.
Jos kerrankin saisin totuuden, tää helpompaa kaikille ois,
jos sen kerran kun rakastelimme takaisin saada vois,
päivät paistaisivat niinkuin ennenkin,
sydämeni tuli antaisi sille polttomerkin.
Auton äänen kuulin pihassa, renkaat ulvoen sinä katosit,
rakkautemme laineet tulvivat tukein raskain sillä patosit.
Mihin enää maailmassa uskoisin mieli haikeana,
perääsi huutaa ääneni ja sieluni jäästä raukeana.
Tahdon sulaa pois tästä sumuverhosta,
palata siihen päivään ihanaan ja nauttia suloisesta sateesta

Pilvissä leijuin, hiljaisuus minua ympäröi,
ilmassa kuoleva musiikki säkenöi,
ei kukaan sitä enää kuuntele,
eikä mieltäni mikään enää suutele.
Elämään mun täytyi kauan sitten jo oppia,
kohdusta ulos tieni vaivoin potkia.
Maailmaan tulin ja sitä tutkimaan opin,
löysin asunnokseni pienen kopin.
Voin olla osa kaikkea, kasvaa isoksi,
olla kaikkea mitä halusin, kunhan en ala nirsoksi.
Mistä niin lapseni luulit, että kaiken saisit, mitä halusit?
Ei tässä maailmassa saa kaikkea, vaikka kuinka niin sanoisit

Askeleet kulkevat metsässä, muttei ketään näy,
ei missään, ei edes kuutamoa näy.
Tyhjiössä ihmisen lapsi pelokkaana makaa,
sudet taivasta kohti ulvoo ja kaukana nuotio palaa.
Hänet yksin hyljättiin metsään, ei kukaan häntä halunnut,
ei rakkauttaan tai toiveitaan hänen elämälleen kukaan sanonut.
Yksin hyljättynä, alastomana ja raiskattuna ilman kyyneliä ihminen tuo vajoaa,
elämäänsä edes hieman läheisyyttä ja rakkautta aina vain janoaa,
sitä kuitenkaan hän ei koskaan saa,
koska ihmiset epäpuhtaaseen vain kajoaa

Kasvoillani lakana, suussani sana pakana,
ryhmässä kävelyä ja ajan kanssa naljailua,
missä ihmiset olivat kun sinappipurkki taivaalta putosi,
meidän isän pihamaalla pensaspaloon kumosi.
Miksi orpolapseksi minut kastettin,
synnyinmaani aromaaksi laistettiin.
Vain pikku tilkka sitä sinappia olisi riittänyt,
olisin siitä sulle monin rahoin kiittänyt.
Etkö voi hyväksyä, tyydyn vähään,
en tahdo nähdä siihen sun pahaan,
Sun määränpääsi loputon,
Tikka oksalla mulle lauloi,
kuinka urpo naapurilta leikkasi kauloi,
Keijukainen hädissään kukkia päälle loitsi,
metsänpeikko ne helevettiin poisti.
Ei tässä maailmassa enää mitään voi piilottaa,
yksityisyyttä pitäisi enemmän kiillottaa,
miksi sitä turhaan ees yrittää,
kun elämä mudassa vain ryvettää

Sinuun katson, silmäni laajenee,
suuni ympärys entisestään hymyyn kaarenee,
joka yö olen susta uneksinut,
kauan sua viereeni himoinnut,
minulla erektion aikaan saat,
toivon että nautinnon kanssani jaat,
sua mietin koko ajan, alapääni sojottaa,
sun kauniit muodot ja mieli sitä aina kohottaa.
Rakas, meidän täytyy sänkyyn mennä,
ei ilman sua mun mällit lennä

Seksi-Schnappi ähkii sängyn alla,
täytyykö ne patjat nyt ihan heti paskannella?
Kuuntelitko sydäntäsi, aurasi avasitko?
Schnappi das kleine krokodil, rakkaani olet,
tulta päälleni syökse chilistä,
pelaamaan mä tahdon kanssasi kaikki yöt bilistä.
Oi suuri Schnappi Schnappi, kasva kasvaa,
Zeuksen voimat yllesi langetan, alle polviesi vankilan.
Taivuta häntää alas, katso laamaa, se tiellä makaa.
Ahven syö hauen ja hauki syö kalan,
sanon pimeyden omenoille kauneuden valan.
Oi Schnappi schnappi, syön rukiisia papanoitasi,
alistan kirkkailla kaduilla nahkalakanoitasi.
Ruoskaa sille ja tälle, kelle ja tolle sitä haluan,
kuitenkin sydämesi sille valan,
tahtoen sanoa sen kauan odotetun taikasanan: "Minä rakastan sinua."

Valui likakaivoon mara naamallaan hassu ilme,
kauan kaivattu oli hälläkin tuo satumainen virne.
Ei Bobbie voinut hyväksyä rakkautensa kadonneen,
mahaa avonaista hän katseli ja kusimies sen pian kasteli.
Meni maha umpeen ja vauriot korjautui, Oli sillä kuitenkin sivuvaikutus,
ja bobbie päähänsä sai vaalean tukan ja hänen ihoonsa tuli trendilaikutus.
Borno-Bobbie oli nyt kauneimmillaan, asiakkaita hän taas sai,
ja omaa putinkiaan alkoi rakentaa, uusia tyttöjä sinne hankkisi hän kai.
Kuinka satumaista tämä kaikki olikaan, likaisen tytön elämä niin helpolla selvisi,
pian Bobbie jo taloonsa käveli, oli naapurin siveellisellä rouva Pliisulla neuroosi.
Ei Huoria kaduilta naapuriinsa hän sallisi, pian huoran talo maassa jo palaisi.
Rouva Pliisu keskiyöllä pihalle asteli, siellä hän pahuuden taloa eessään katseli.
"Ei, tätä tuhoa en kotikonnuilleni halua. Pakko tämä paha on poistaa, ei saa laulu öisin raikaa."
Rouva Pliisu valmisti coctailin, lisäsi siihen huvikseen pornoisan noppaparin,
heitti hän sen kohti Borno-Bobbien porttolaa,
mutta joku astui kohti häntä pian takaa.
"Vai näin te Pliisu mulle teitte, armoa pian anelette, nyt tähän lappuun nimi laittakaa, kiitos, silloin teitä kohtaa tuon talon siitos"
Pliisun ämmä ne nimesä paperiin ruksasi, Borno-Bobbie häntä jellyllään hyvästiksi kuksasi, heitti hän ämmän palavaan tuleen, siellä Pliisu kohtaloaan vie skuleen.
Bobbie käveli kohti uutta taloa,
siellä vaati isännältä suurta panoa,
tahtoi mies kuulemma ensin mennä katsomaan paloa,
siitä täytyi Bobbien hälle vain sanoa.
" Sulje silmät"
Niin mies teki, luuli että Bobbie hänen kanssaan leikkivi,
Bobbie kuitenkin hänen kätensä sitoi, vei kohti Porttolaa, jossa miehen vaimo huusi horttolaa,
pian mieskin jo talossa paloi, katseli Bobbie naureskellen paperiaan ja sanoi:
"Nyt sain mä uuden kodin, voin myydä tonttia ja kalustoa, sillä elän loppuelämäni onnellisena."

Borno-Bobbiella ei ollut enää ystäviä, ei läheisiä, kelle hän huolensa jakaisi,
partaveitsellään muiden keittovälineet paskaksi hakkaisi.
Hän lähti pian markkinoilta seuraa etsimään,
miestä illaksi häntä kestitsemään,
sieltä hän ei kuitenkaan löytänyt kuin kaupungin manan,
vanhan likaisen oksetuksen katujen, Huora-Maran.
Mara häntä kädestä otti ja sanoi: " Olemme kohtalotovereita tyttösein, nyt taakse meemme nurkan taa ja uuden perheen kanssasi saan perustaa."
Otti Borno-Bobbie innolla haasteen vastaan, saisi hän perheen ja uuteen hän astuisi, aina niin varmaan elämään hän tahtoi, olihan hän löytänyt jo miehen parhaan.
Sitä nautintoa kesti jo hetken,
hänen uusi reikänsä kuitenkin liian tiukaksi kävi kesken retken,
ei sitä enää Marakaan saanut lykittyä, vaan reiän syövereihin hänen täytyi syventyä,
sinne hän katosi joka sentti,
tästä täytyi kirjoittaa papin heitä katsellen jo päivän sakramentti.
Oli Bobbie jo huolissaan, kuinka hän saisi miehensä ulos kuontalostaan.
Olisi Bobbien pitänyt pitää kiinni kodistaan, huoratalostaan.
"Ei tämä uusi elämä mulle maistu, tässä katuojassa ei joka jätkän muna mulle paistu."
Otti Bobbie rintojensa välistä kirveen ja sillä mahansa aukaisi,
vielä kerran hän miehen sisälleen laukaisi.

Olipa kerran Borno-bobbie, hänen äänensä käheä, kaikkialle kantautuva,
oli naapurissa mies, joka alapään aseensa kanssa hälle oli antautuva,
kesti antautumisen päivää muutama tovi,
silloin tunsi bobbie, mies pian laukovi,
otti Bobbie aseen juuresta kiinni, muttei tiennyt siitä paineesta mikä häntä odotti,
pian ympäriinsä lentävä sperman ruikula hänen jalkoväliänsä pakotti,
Oli Borno-Bobbie nyt hyvin surullinen, elämän into kadonnut,
jo kauan sitten koulutodistukset mummon vintille lahonnut,
Ei Bobbiella enää olisi tulevaisuutta kun löystyi hänen reikänsä kähein,
joutui hän lähtemään kaupungille ja etsimään kirveen markkinoin pimein,
Oli Bobbiella suru puseron alla, muttei kaulassa saanut enää olla huoran panta,
täytyi hänen se koiralleen rekulle lahjoittaa, hyvästiksi suudelma otsalle kirjoittaa,
pian Bobbie kadulla jo asteli, siellä mies joitain kukkia jo kusella kasteli,
voi suuri mies, voisitteko neuvoa minua ulos tästä hädästä ja tuskasta, nostaa käytetyn vakoni ulos maan tuhkasta? Oli miehellä supistava kusonen tulossa,
sen Bobbien reiälle pian lirautti,
äitilleen Bobbie bian jo pirautti,
kuinka maailma hälle hymyili,
muttei mutsi enää vastaa, missä lie häpeäänsä lymyili.

Hän ystäväänsä maailmalla kuljettaa,
hellin käsin sinua tuudittaa,
sinua hän vain rakastaa,
ei näkyvyyttäsi enää saa arastaa,
tähtenä kauneimpana sulle hän jo aikoja sitten loisti,
aika kaiken teidän eeltänne poisti,
soi teille aikaa ja rauhaa toisiinne syventyä,
päivä päivältä enemmän rakastua.