IRC-Galleria

Työaikalain 9.8.1996/605 2. luku § 6 sanoo: Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Työaikalain 9.8.1996/605 2. luku § 22 sanoo: Säännöllisen työajan määräytyessä 6, 9, 10, 12 tai 13 §:ssä säädetyllä tavalla on vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Työaikalain 9.8.1996/605 6. luku § 28 sanoo: Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Työaikalain 9.8.1996/605 6. luku § 33 sanoo: Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 2. luku § 15 sanoo: Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.
Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön apuväline tai muu varuste, silloin kun työn luonne, työolosuhteet tai työn tarkoituksenmukainen suorittaminen sitä edellyttävät ja se on välttämätöntä tapaturman tai sairastumisen vaaran välttämiseksi.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 5. luku § 39 sanoo: Työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville lämpöolosuhteille(!!!), melulle(!), paineelle, tärinälle(!), säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle (<-- haha)

työterveyslaitos sanoo: Kokokehon tärinä voi aiheuttaa selkäoireita. Melun aiheuttamia haittoja ovat kuulon aleneminen, korvien soiminen sekä unen ja keskittymiskyvyn häiriöt.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 5. luku § 48 sanoo: Työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä on työntekijöiden käytettävissä oltava työn luonne ja kesto sekä työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen riittävät ja asianmukaisesti varustetut peseytymis-, pukeutumis- ja vaatteiden säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilat sekä muut henkilöstötilat. Työntekijöiden saatavilla tulee olla riittävästi kelvollista juomavettä.(!!!)

popi- sanoo: tyhymä! eksä osaa tehdä mitää, jos et oo lukenu sitä kirjasta.

joo, ehkä en, mutta miksi lakeja tehtäis, jos niistä ei tarttisi välittää paskan vertaa? mun kädet on olkapäihin asti täynnä naarmuja ja allergista ihottumaa, oon maannu 30 asteen helteessä suorassa auringonpaisteessa jonku jumalattoman, tärisevän, meluavan koneen päällä, ja kurkotellu jatkuvasti maahan, niskat jumissa, naama 30 sentin päässä kuivasta, pölyävästä pellosta. mun henkeä ahdisti se pöly koko ajan, ja nenä alkoi vuotaa välittömästi, ku työt alkoi ja jouduin alkaa hengittää sitä pölyilmaa. kaiken lisäksi olin koko ajan ihan märkänä hiestä, ja vedin puolen litran vesipullon kahteen tuntiin, ja sen jälkeen juominen oliki loppu, koska en mä ollu voinu kuvitellakkaa, ettei jossain taukotuvassa olisi vesipistettä. niinpä vaan jatkoin hikoilua, ja koitin viimeset kaks tuntia keskittyä siihen, etten pyörry. kunnon nestehukka oli aika uskomaton kokemus. oli meillä nyt muutama tauko onneksi, aamulla ja keskipäivällä. niiden ajan saikin istua siinä hikisen ihanassa taukotuvassa, vailla vettä, sähköä ja vessaa ja kuunnella työkavereiden hauskoja juttuja. tai siis ainaki nauruista päätellen ne jutut oli hauskoja, mä en nimittäin puhu viroa. ja ai niin joo, työt venyi kymmenennelle tunnille, ja päivä oli sunnuntai.<3
niin että enpä oikein tiedä. tällä hetkellä tuntuu, että oon sankari, jos kestän noissa töissä edes viikon, vaikka lupasinki olla neljä. onhan tää toki sillai ihmisbiologian kannalta ihan mielenkiintosta. niinku, että miltä tuntuu saada kutiava naarmu-allergiaihottuma tai lämpöhalvaus ekaa kertaa. musta tuntuu, että hyvällä säkällä tossa hommassa vois muutaman samanlaisen päivän jälkeen vielä päästä saamaan ensikäden kokemusta astmakohtauksestaki.
voi toki olla, et oon vaan liian heikko ja helppoon elämään tottunu, mutta oon mä joskus ollu kaupungin puskissaki töissä, eikä siellä ollu yhtenäkää päivänä tällasta. kyllä mä sen kestin ihan ongelmitta, ja luulin, ettei tää olisi sen kummempaa. olin väärässä. täynnä katumusta kömminkin nyt sänkyyn noustakseni huomenna innokkaana uuteen edelläkuvatun kaltaiseen, upeaan päivään. ellei joku toivottavasti tapa mua/polta sitä farmia yöllä. kumpi tahansa toimis.

pleasing like a golden retriever
setting goals like the greatest achiever
moving around like a whirl
that's the girl

eating like a redneck man
messy like strawberry jam
fluffy like some animal's fur
that's her

unsuitable like the wrong key
loved like she hopes to be
restless like the sea
that's just me

hey, let's move to never-neverland
where the sun is shining warmly
where birds are singing softly
where bees never sting
where anyone'll never cling
to wrong people

hey, let's move to never-neverland
where worries don't excist
where there's nothing to resist
where our money's always enough
where anyone can be fucked
with no strings attached

hey, let's move to never-neverland
where no one ever gets hurt
where no one has to go to work
where the food always tastes good
where we're always in a good mood
without having to be fearful

hey, let's move to never-neverland
where we'll never grow old
where men'll never be bald
where future's not important
where the present's all we got
and the time isn't going fast

hey, let's move there, shall we?

oh these little rejections how they add up quickly
one small sideways look and i feel so ungood
oh these little rejections how they seem so real to me
one forgotten birthday and i'm all but cooked
how these little abandonments
seem to sting so easily
i'm 13 again am i 13 for good?
i can feel so unsexy for someone so beautiful
so unloved for someone so fine
i can feel so boring for someone so interesting
so ignorant for someone of sound mind
oh these little projections how they keep springing from me
i jump my ship as i take it personally

jos joku joskus lepäisi kanssani,
kun en jaksaisi kävellä
jos joku joskus lämmittäisi,
kun olisin kylmissäni
jos joku joskus kertoisi suunnan,
kun olisin hukassa

jos joku joskus sanoisi,
ettei se haittaa,
ottaisi käteni käsiensä väliin,
keittäisi lämmintä kahvia,
juttelisi mukavia ja saisi
murheeni sulamaan pois

jos joku joskus lähtisi kanssani matkalle
jos joku joskus puhuisi minusta hyvää
jos joku joskus pitäisi minusta paljon

olisi se hyvin mukavaa

mutta kaikista mukavinta olisi
jos joku joskus
pitäisi minusta kiinni,
kunnes nukahtaisin.

vetelys.
se, joka voi nukkua
niin pitkään kuin huvittaa
ja nousta lopulta sängystä miettien,
miten tämänkin päivän saisi täytettyä

laiska.
se, joka ei jaksa edes yrittää asioita,
jotka eivät kuitenkaan onnistuisi
ja hengästyy
noustessaan portaat liian nopeasti

joutilas.
se, jonka kalenteri
on poistettu käytöstä tarpeettomana
ja jonka tulevaisuudennäkymiä voisi
kutsua myös "tabula rasaksi"

saamaton.
se, jonka aika koostuu
merkityksettömistä osista,
joista on myöhemmin turha
yrittää koota järkevää kokonaisuutta

nelkyt tuntia hereillä tulee täyteen nyt
eikä vieläkään oo mittani täyttynyt
eilinen aamuyö oli vielä mukava
rokkaavat tytöt ja muukalainen liftaava
uneni veivät niin tyystin,
että kotiin päästyäni vain kahvia hieman ryystin
ja aloin maanisena riehua
pitkin varastoja liehua
illaksi löysinkin sitten kalusteet uudet
"liian romut", niin äiti luulet.
kun lopulta rauhoittumista harkitsin,
niin elinan viekoitukset kohtasin.
ja niinpä tässä taas kävi näin,
yön valvoin jälleen omin päin.
tunnin puolen kuluttua ajan jo taas sataa,
pitkin kosteata ajorataa
veljeni saattelen matkaan,
vaikka tuskin enää pystyn valvomista jatkaan.
tulee mun ehkä vähän ikävä tuota hupsua,
mut tois nyt takas ees kartongillisen tupsua.

"ui valtameren mustaa aavaa pitkin
niin yksinäinen pullo, ui ja ui.
ja lipui rantaan, kuten arvasitkin
ja pullopostipulloks paljastui
sen kirje oli lyhyt, suruinen
ja vesi oli tuhrannutkin sen.
vaan nyyti tavasi ja luki,
selvän sai
ja auttoi siinä kirkas
kuutamokin kai
'niin kauheasti pelkään
mörön mörinää,
kun hämärässä olen
ihan ilman ystävää
siis lohdutathan minua,
jos olet kiltti peikko,
on pimeää ja olen
pieni tuittunen ja heikko.' "

You go to school, every day
stand the early mornings,
subjects you don't like,
days you'd feel like staying in
For twelve long years
Just for to be able to
finally vomit all the knowledge
that has accumulated into you
write it down on paper
put your theories into words
in only six hours
after doing that
you're expected to be happy
because it's now done and over
expected to laugh and cheer
when you really have only two words
bouncing around in your
now emptied mind:
"Now what?"

as i was baking pies with my sis
it suddenly hit me
no matter with whom i'd kiss
or with whom i'd rather be
some things will stay
like so many other things
they won't fade away
the strongest strings
as i was baking pies with my sis