IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

kulta pieniKeskiviikko 18.10.2006 06:11

Kulta pieni, älä sure.
Kaikki kääntyy vielä hyvin.

Kulta pieni, katso minuun!
Kuka sinusta voisi olla pitämättä?

Kulta pieni, sinusta välitetään.
Kai sinä sen tiesit?

Kulta pieni, pystyt kyllä.
Olethan sinä vahva.

Kulta pieni, nuku hyvin.
Olet turvassa siinä.

ja kuinkas sitten kävikään?Keskiviikko 18.10.2006 06:08

Mitä sitten,
kun kaikki rakkaudet on rakastettu,
suuret tunteet kulutettu loppuun,
elämän kirjon kirkkaus haalistunut?

Mitä sitten,
kun pilvilinnojen on nähnyt
rakentuvan ja sortuvan niin monta kertaa,
että tietää jo ennalta,
mihin kannattaa uskoa,
ja keiden haaveet toteutuvat?

Jonain aamuna sitä vain
heräisi ja huomaisi,
ettei millään,
mitä on tehnyt,
olisi ollutkaan mitään merkitystä,
ja ettei mihinkään merkitykselliseen,
olisi enää aikaa.

Mitä sitten?

the last pray of my lifeKeskiviikko 18.10.2006 06:02

Rakas Jumala,
jos voisin,
pyytäisin sinulta suojelusta rakkailleni
ja heidän rakkailleen.

Rakas Jumala,
jos osaisin,
turvautuisin sinuun hädässä,
itkisin ja luottaisin apuusi,
enkä koskaan kyseenalaistaisi voimaasi.

Rakas Jumala,
jos pystyisin,
pyytäisin sinua sanomaan terveisiä heille,
joiden uskoisin jo tulleen luoksesi,
ja surressani heitä
ajatus jälleennäkemisestä toisi minulle lohtua.

Tällöin, Rakas Jumala,
minun pitäisi unohtaa se,
että vaikka uskossasi puhutaan
äärettömästä rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan,
kieltäisit kuitenkin armosi monilta vain siksi,
että heidän Jumalansa nimi olisi eri kuin Sinun.

Tällöin, Rakas Jumala,
minun täytyisi sulkea silmäni
kaikelta siltä pahalta ja epäoikeudenmukaiselta,
joka kaikkivoipaisen hyvyyden ja oikeuden
tulisi kyetä korjaamaan.

Tällöin, Rakas Jumala,
olisin varmasti onnellisempi ja rauhallisempi ihminen,
enkä ollenkaan näin kyyninen.

Anteeksi, Rakas Jumala, mutta en voi.
Anteeksi, Rakas Jumala, mutta en osaa.
Anteeksi, Rakas Jumala, mutta en pysty.

written by katri-95Lauantai 14.10.2006 01:51

When Sally met Ally

It was a rainy day, when they met. They immediately liked each other. Sally was twelve years old, the same age as Ally. Sally had a small nose, eyes as blue as the sky, and she was fair-haired. Ally had a pretty nose, and her eyes were as green as grass. Her hair was as brown as chocolate. So, they met after school, in the park near by.
Sally was walking, she walked really peacefully. The clouds were dark, but she didn't care. She was having a great time. But then, still quite far away from the park, Ally decided to go to the park. When she had half of the way to go, it started raining. But it wasn't raining men, like they say in the song. "It's raining men, hallelujah! It's raining men" (Yeah, really funny, ha ha) Okay, it was raining just water, or something. But not men, that's for sure. Ally drove in the ditch, but it was a pure accident. She was cycling to the park, if I didn't mention it. Sally noticed Ally, and pulled her out from the ditch. - Thanks, really great I don't even know how to cycle anymore! - You're welcome. Who are you, and are you okay? Sally asked. - I am Ally, and gladly I'm just fine. - O.K., well my name is Sally. - Really? Then our names fit together fantastically! Said Ally, she thought that was exiting. - Hey you're right, but here is raining quite hard. Maybe we should go home; we're going to get ill by being here.
- Is your home closer, then mine? Ally asked. - It probably is, you can come and visit me. Now you have a extraordinary...



ja kirjailija on 11vee, eikä niillä oo ollu koulussa vielä edes epäsäännöllisiä verbejä. tämä vain vahvistaa mun uskoa siitä, että me kolme ekaa ollaan oltu vain harjoituskappaleita, jotta tästä viimesestä saatiin luotua valioyksilö. oon ehkä maailman ylpein isosisko.

anonyymit addiktit.Maanantai 25.09.2006 05:05

Miten helposti muodostuukaan riippuvuus,
pienet annokset,
jotka jättävät janoamaan lisää,
kerta kerralta enemmän,
ja ennen kuin huomaatkaan,
olet koukussa.

Et välttämättä aineisiin,
tai uhkapeleihinkään.

Joidenkin korvissa hiljaisuus
vihloo pahemmin
kuin kovinkaan meteli
Joistain tyhjä tila
tuntuu ahdistavammalta
kuin puristavinkaan ihmismassa
ja yksinäisyys
on kirosana

Joskus seksikin saattaa
olla vain tekosyy
saada olla lähellä,
ja välillä
pelkkä toisen ihmisen
hiljainen läsnäolo samassa huoneessa
on tärkeää.

Jotkut ovat ihmisholisteja.

kun kuuntelen tomppaa.Maanantai 11.09.2006 05:05

Äiti, mä tahdon mennä
kouluun
Äiti, miks jouduin jäädä
tänne?
Ei oo mitään järkeä
Eikä kukaan ymmärrä
Äiti, miks toiset vaan
kiusaa?

Mutsi hei, mä tahdon oman
kämpän
Tiiätsä mutsi, missä vuokra
halvin on?
En lukea, en tahdo tavata,
en sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en jaksa uusia
pääsykokeita

Usein on vaikeaa elämäänsä
aloittaa
Niin hölmöillä aivoilla
pärjätä

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, silmät kiinni kun
taas painuu
Koskee, paha lääkettä on
siihen löytää
Pääsykokeet koittavat,
perseelleen taas menevät
Koskee, kun etukäteen sitä
mietin

Yksin taas kassalla hän
seisoo
Niin yksin, pois leikeistä
toisten
Viikonloput, arki-illatkin
Turhuuteen vain kuluvat
Vapaus koittaa, ja aina
rentoilu voittaa

Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu

Hei nainen.Tiistai 05.09.2006 04:21

Hei nainen,
mitä teet?
Hei nainen,
tuu mukaan!
Hei nainen,
kyl mä susta tykkään!
Hei nainen,
kyl sä tiät, mitä mä haluun!
Hei nainen,
nyt mulle riitti!
Hei mies,
tota mä kerran panin!
miksei kukaan koskaan kertonut,
miten kauniilta auringonnousu voi näyttää,
kun yö on ollut pitkä ja vaikea,
miten viileältä aamukaste voi tuntua
paljasta ihoa vasten
tai miten rauhoittavaa pelkkä
hiljaisuus voi olla?

miksei kukaan koskaan näyttänyt,
miten kaupungit nukkuvat,
pitkän ja kiireisen päivän jälkeen,
miten määrätietoisina postinkantajat
polkevat aamuyöllä sen läpi
tai miten hassulta tuntuu huomata
olevansa itse vailla päämäärää?

heTiistai 05.09.2006 04:12

he osaavat,
he pystyvät,
he eivät välitä muiden puheista

he suunnittelevat,
he toimivat,
heidän asiansa sujuvat

he eivät itke,
eivät pelkää,
eivätkä näe painajaisia öisin

he ovat rohkeita,
he ovat kauniita,
eivätkä koskaan liian pehmeitä
She walks to the river barefooted without feeling the dampness of the meadow between her toes. It's dawn but the sun has shown no signs of emerging yet.

The river is murmuring silently but she doesn't listen to it; the silence in her head is playing it's own symphony, which is written into her blank mind.

While lighting her last cigarette she's suddenly being washed over by an enormous wave of triumph. For a while it looks as if she were smiling but the look in her eyes is so empty and hollow
that it makes the expression go away as soon as it has appeared.

She stubs out the cigarette and numbness spreads all over her body. She takes a few steps further and disturbs the stillness of the water with her weight.

When the water reaches her nose, she takes a deep breath and feels surprised by how agonizing it feels.

Her hair is floating around her and as she starts to sink deeper, there is only the surrounding nature to witness it: the easiness of letting go.

The darkness of the water embraces her and all that is left is silence.