IRC-Galleria

haa löysin juttuvihon,mitä oon tossa syksyllä aika paljo ilmesesti täytelly jollai runon tapasilla ja tollasilla pienillä teksteillä :D
laitan tänne nyt kaikkee mitä sieltä löysin ko ne alkaa olee taas tarpeeks vanhaa settii eikä enää nii henk.kohtasii. x)

---

maistan pakkasen
se kirveltää kurkussa
kuin desifiointiaine
asfaltti-ihottumaa

jokainen hengenveto
kuin nielisi
lasinsiruja
veteen sekoitettuna
pieniä
huomaamattomia
mutta teräviä

joka hengenvedolla
viiltävät kurkkuuni
pieniä
hitaasti kuolettavia
viiltoja

etkä sinä edes huomaa
kun vähitellen heikkenen
kuihdun
kuolen tähän pakkaseen

niin kauan sitten
kadotimme kartan
jonka piti johtaa meidät
uuteen kevääseen

---

aika angstista sanoisin. x)) ^^

---

Sanasi kauniit
ne hetken lämmittävät

mutta
et ole tässä
ja pieni tuulahduskin
saa ne katoamaan

taas on kylmä

---

jään odottamaan
häntä,

joka näkee minussa
muutakin

kuin sen
ylipositiivisen tyttösen
jota voi kohdella
ihan miten tahansa
tappamatta sitä
kaunista hymyä
näiltä kasvoilta

kyynelten suolaamilta.

---

katso ympärillesi
kasvata itsellesi
selkäranka

näe minut
silloinkin kun en
hypi riemusta
hymyile onnesta

näe minut
läpi kyynelien
silloin kun
sitä eniten kaipaisin

istu viereeni
ole vaikka hiljaa
mutta näytä että
näet
välität

välittämättä
mitä muut sinusta
silloin ajattelisivat

----

Kasa avaamattomia
kirjoja, jotka
jäivät avaamatta
koska pelkäsin:
loppu ei tyydytä

taas uusi kirja kädessä
takakansi houkuttelee
kansi on värikäs, kiehtovakin
ei vain ihan sellainen
kuin olin aina kuvitellut.

tutkiskelen sitä,
pyörittelen kädessäni,
mutta en uskalla avata

tarvitsen kirjan
joka avaa itse itsensä
vakuuttaa lopun täydelliseksi

ei välttämättä sellaiseksi
kuin aina kuvittelin

mutta silti
täydelliseksi.

oletko sinä se kirja?

----

Pahinta väkivaltaa ei ole
nyrkki päin naamaa
puukko suoraan selkään

Sitä eivät ole
pistävät sanat
jotka viiltävät sydämen verille

vaan se hidas kidutus
uusi
pieni
vihlova viilto
joka kerta kun joku
katsoo lävitsesi
ei kuule sanojasi
ei hymyile kun naurat
ei tule luoksesi
kyynelten suolatessa poskiasi

ei muista olemassa oloasi

kuin kukka
kukoistat kaikessa loistossasi

mutta
kukaan ei huomaa
kukaan ei muista kastella

päivä päivältä
terälehtesi putoavat
vartesi kaartuu
kuihdut
olemattomaksi

kuolet hitaasti
tuskallisesti

eikä kukaan edes huomaa

se on pahinta väkivaltaa

---

Jos elämäni olisi
videonauha
jota voisi kelailla
edestakaisin
niinkuin haluaa

jokainen pätkä
jossa sinä olet

olisi katseltu
ja kulutettu

lumisateeksi

onneksi on keksitty DVD

---

ohhoh. siinäpä ne oliki, muut taitaa olla jo täälä jossakin päiväkirjan uumenissa. :D

haha. aika tollasia. angstisia.

ehkä sitä tulee kirjotettua juttuja vaa sillo ko on tollanen tunnepuuska menossa, ja muuten oon liia menosssa että en kerkee kirjotteleen tästä mun perusmielentilasta mtn. :D

mutta. mullaki on tää tällanen puoli. vaikka toooosi harvoin sitä kukaa pääsekää näkeen.
damdam. ihmisiä ollaan. eikä muuksi muututa.
taijtn. :D

sekoa. moi!