IRC-Galleria

Tämän maanantain vahvin mielipide on että ne TIETULLIT HELSINKIIN JA VÄHÄN ÄKKIÄ!

Vietinpä tänään - kauniina, räntäsateisena ja loskaisena maanantai-iltana - lähes 50 minuuttia bussimatkalla, joka normaalisti vie 20-25 minuuttia. Koska ruuhka, koska yksityisautoilijat.

Kun bussi lähtee Erottajalta, voisi kuvitella että kahdessakymmenessä minuutissa pääsisi vähän Salvea pidemmälle Lauttasaaren suuntaan, kun siitä Bulevardia pitkin ajellaan. Mutta eipä pääse! Bulevardi oli aivan tukossa puolivälistä eteenpäin ja vasta Ruoholahden metroaseman jälkeen alkoi matkanteko taas sujua. Kiitos yksityisautoilijat, joita kaikenlisäksi on todellakin vain 1 per auto ja lähes kaikilla suuntana Espoo! (Ei mulla sinällään mitään espoolaisia vastaan ole, monta mukavaa tyyppiä siellä asuu. En kyllä ymmärrä miksi, mut se on sitten ihan toinen juttu :D )

Onneksi, oi onneksi on olemassa Steve Jobs ja Applen aivoitukset. Vain musiikki piti minut järjissäni tänään.

Kokonaisuudessaan on pakko todeta, että vaikka turha ulina ei yleensä tapohini kuulu, niin tänään oli kyllä niin eeppinen Maanantai, että enpä muista vastaavaa vähään aikaan. Ja pistetään nyt samaan rahaan kun kerran aloitettiin:

- Kaupassa sai jonottaa aivan käsittämättömän kauan ja sitten joku peelo vielä jää sotimaan jostain plussakuponkiuutistarjouksesta, joka nyt sattui olemaan helmikuun puolella. Ei, ei onnistu kun on maaliskuu. Joutuu maksamaan taas sen 15 senttiä enemmän siitä mandariinipussista, ihan vaan koska Kesko haluaa vedättää asiakkaitaan, eikösjuu...

- Ja kengät on taas märkänä - kumppareita en valinnut liukkauden vuoksi (juuri nyt märät sukat on pienempi riski kuin se, että kellahtaa katolleen kadulla). Inhaa, inhaa, inhaa...

- Töissä... Noh, töissä on kyllä yleensä aina kivaa, niinkuin tänäänkin. Väsytti vaan liikaa että aivot ois toimineet kunnolla.

- Ruokakin meinasi epäonnistua! Ja vasta tässä vaiheessa meinasi jo itkukin päästä! Piiiitkän päivän jälkeen väsyneenä ja todella nälkäisenä kun saa eteensä kalaa joka ei ole tarpeeksi kypsää ja nälissään kalaa odotellessaan on jo syönyt melkeen koko salaatin, niin kriisihän siitä pukkaa! Eikä mies älyä oma-alotteisesti nousta hakemaan jääkaapilta täyttä maitopurkkia kun edellinen on tyhjä. Onneksi olen ollut jo vuosia Amnestyn jäsen ja tiedän ihmisoikeusloukkauksista yhtä jos toista!

Jos yhtään tekis mieli suklaata, niin tämä maanantai-ilta kyllä vaatisi sitä. Mutta kun ei ees tee mieli mitään hyvää!
Helvetin epäreilu maailma, jos ette sattuneet tietämään! Onneksi huomenna on tiistai ja perjantaihin on taas päivä vähemmän.


Ps. Perjantaina pääsen junailemaan! VR! Miettikääs mitä siitä saa blogattua! :D