IRC-Galleria

Peli: Star Wars The Force Unleashed

Alusta: PC

Muut alustat: PS 3, Xbox 360, PS 2, Wii

Julkaistu: 2008

Tähtiensotaa on nähty pelirintamalla aika tavalla ja harva niistä on yltänyt edes keskikastiin. Muutama osumakin toki löytyy hiiren vingutus ja tatinvatkausrintamalta, mutta harva yltää yhtä korkealle kuin Force Unleached. Örkit ja haltiat ovat olleet minulle enempi se aihio joka kiinnostaa, mutta Tolkienisen ja jälkitolkienisen fantsun vanavedessä on polskutellut myös avaruuseepokset tähtien sota etunenässä. Sekä vanhat että myös uudetkin elokuvat ovat maistuneet vaikka kunnon nörteiltä saankin väliin kuulla huutia uudempien elokuvien kannatuksesta. Olen heille vähintäänkin kommunisthomo joka ei kuulu elitistiseen herranörttien rotuun. Vähät minä siitä, saa kait täällä tykätä siitä mistä tykkää? On nimittäin monia muitakin juttuja joista pidän ja muut eivät.

Pelissä juoni on parasta antia ja koko komeuden suola. Pelattava hahmo on pimeyden puolen ritari ja kaiken lisäksi kuuluisan suhinamiehen Lord Vaderin oppipoika jonka tehtävänä on metsästää viimeisiä jediritareita kolmannen ja neljännen elokuvan välimaastoon sijoittuvassa aikakaudessa. Kaikki ei vain mene ihan toivotulla tavalla ja tarina saa odottamattomia käänteitä. On selvää että juoneen on panostettu oikein olan takaa, olisipa muukin peli yhtä tasaista antia. Musiikit ovat tuttua ja turvallista tähtiensotakamaa painottuen pieän puolen saundeihin. Graafinen antikaan ei saa sylkemään vaikkakin nykyaikana tämä on auttamatta vanhentunutta kamaa. Pelattavuus on muilta osin kunnossa mutta voiman käytön yhteydessä suoritettava tähtäys ei ihan vakuuta. Sillä automaatti poimii lähes aina sen väärän kohteen ja aiheuttaa tahattomia vaaratilanteita ja jopa kuolemia.

Vaikka pelin juoni on rautaa itse peli ei yllä pimeän puolen pimeimpään loistoon. Nimittäin taistelut ovat lähinnä muutaman napin hakkausta tehostettuna voimankäytöllä. Voimankäyttö itsessään on ihan mukavaa puuhaa ja koko pelin toiseksi parasta antia, mutta peli-iloa syö pöhkö automaattitähtäys ja voimaliikesarjojen työläs opetteleminen. Ja kun ihmismieli on niin kovin laiska niin miksi opetella voiman käyttöä liikaa ko vähemmälläkin saa lopputekstit rullaamaan. Kentät ovat juoksuputkia joissa edetään ja taistellaan ja toivotaan että milloin ne loppuvat jotta pääsee seuraamaan itse peliä laadukkaamman välivideon. Pääsin muutaman otteeseen kyllästymään vaikka pelin kesto on noin kymmenessä tunnissa, joten kaikki ei ollut ihan olkoon voima kanssasi tasoa.

Tästä itkemisestä huolimatta on peli tarkastamisen arvoinen jos pitää aihepiiristä, ja juoni tuo mukavasti valaistusta aikaan jota elokuvissa ei näytetä. Toivon toiselta osalta enemmän ja sukellankin sen pariin pitemmittä puheitta.

Arvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand