IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

The Walking Dead: Episode 5 No Time LeftMaanantai 10.03.2014 03:11

Peli: The Walking Dead: Episode 5 No Time Left

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Toiveeni ruuvien kiristyksestä toteutui ja Kävelijöiden viides episodi No Time Left tarjoilee pätevän lopetuksen hienolle pelille, tai oikeastaan "pelitelevisiosarjalle". Luultavasti myös jatkoa on luvassa. Sillä tämä peli keräsi aika paljon arvostusta ja taisipa se olla myös Pelit lehden vuoden peli. Arvostuksen lisäksi rahaa tuli mukavasti tekijätiimille ja olisihan se suorastaan hullua lopettaa lypsävää lehmää tässä vaiheessa. Lopetus myös ei päätä tarinaa täysin, vaikka päästään tyydyttävään joskin karuun loppuratkaisuun.

Viimeisessä ensimmäisen tuottarin episodissa todella taistellaan elämästä ja kuolemasta. Kaikki tuntuu olevan entistäkin vaikeampaa ja epätoivoisempaa. Selviytyäkseen täytyy tehdä uhrauksia ja vaikka uskonkin tiettyjen valintojen lopulta vievän samaan lopputulokseen, ovat ne silti valintahetkellä isoja päänvaivoja. Tarina jatkuu edelleen samassa paikassa kuin edellinen osa, mutta samoja paikkoja kierrätetään vähän ja kaikilla kierrätetyillä paikoilla on tarinan kannalta pätevä syy.

Olen lukenut että joillekkin pelaajille tämän osan juonenkäänteet ovat olleet hieman liikaa ja tietyt kohtalokkaat hetket ovat saaneet isotkin miehet itkemään. Kieltämättä tässä viimeisessä episodissa ja muutamassa aikaisemmassakin osassa on tunteisiin vetoavia kohtauksia. Itse en ihan kyynelehtimään alkanu, mutta olisin pelkkä robotti jos tietyt kohtaukset eivät olisi tuntuneet sielussa. Viimeistä osaa en voi tarpeeksi hyvin kehua paljastamatta jotakin. Mutta mitä? Sillä tämä on koettava itse tuoreeltaan, ilman että joku pilaa ilon, tai surun. No minä taidan tehdä moraalisen valinnan ja jättää juonen jokaisen itse koettavaksi. On tämä sen verta tiukkaa kamaa että jos olet tosi pelaaja ja vieläpä tunnelmapelaaja. Olisi suorastaan karhunpalvelus itselle jättää kokematta tämä epävirallinen "TV-sarja".

Näin loppumetreille on pakko pistää myös yhteenveon hengessä hieman haukkuvaakin sanaa. Nimittäin pelinä tämä on lähinnä surkea viritys. Eihän tätä edes voi sanoa peliksi sillä se koostuu jatkuvasta tarinasta. Muutamista moraalisista valinnoista joita on tehtävä nopealla temmolla. Muutamista nopeustestiä muistuttavista taistelutilanteista. Ne harvat kohtaukset missä liikutaan seikkailupeleistä totutulla tavalla vapaammin ja ratkotaan pulmia ovat pulmakohtina erittäin simppeleitä. Helpompia olen harvoin nähnyt edes lasten peleissä. Pelkkänä pelinä tämä voisi saada erittäin surkeat arvosanat. Mutta kolikon kääntöpuoli on loistava. En ole koskaan ennen nähnyt yhtä hyvää tarinankerrontaa pelissä ja tapahtumat tuntuvat oikeasti merkitsevän jotakin. En kertaakaan pitkästynyt tämän parissa ja audiovisuaalinen tyyli on karuun maailmaan ihan nappiosuma.

On totta että muutama jakso ei yllä ihan parhaaseen sarjaan tässä kokonnaisuudessa, mutta ehkäpä tämä johtuu vain siitä tosiasiasta että ne parhaimmat jaksot ovat ylivertaisia ja ne heikoimmat vain hyviä. Sillä ne heikommatkin osat olivat kelpo viihdettä. Pisteytyksenä tarinan kokonnaisuudesta annan sen täyden kympin on tämä sen todellakin ansainnut, mutta keskiarvo pelillisiä ominaisuuksia silmällä pitäen ja joidenkin jaksojen huonommasta laadusta johtuen taitaa mennä kasin puolelle.

No niin nyt sitten odottelemaan uutta tuotantokautta. Piti tosin pistäytyä steamissa ostamassa tämän tuottarin erikoisjaksi 400 days, joka juuri parasta aikaa latautuu koneelleni. Eli vielä joudutte lukemaan yhden jaarituksen tämän pelin tiimoilta.

Arvosana: viides episodi 10, koko pelin tarina 10, pelilliset seikat ja muut puutteet huomioiden 8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

DLC QuestSunnuntai 23.02.2014 04:47

Peli: DLC Quest

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xbox Live Marketplace

Julkaistu: 2011

"Tää oli taas näitä oho onpa halpa ostanpa tuonkin latauspalvelusta tapaus". Ei sinällään hullumpi tapaus jos ei kaipaa graafista loistoa ja pitää voimakkaista mielipiteistä. Indiepeli DLC Quest ei nimittäin ole peli sanan varsinaisessa merkityksessään vaan enemmänkin idea ja mielipide joka on huumorin keinoin työstetty graafiseen muotoon. Luultavasti tapaus puree kaikkein parhaiten niihin pelaajiin jotka ovat kokeneet jollain tapaa vastenmieliseksi tai suorastaan ällöttäväksi julkaista peli keskeneräisenä ja sitten jälkeenkäsin tuoda maksullista lisäsisältöä kahmalokaupalla mukaan. Myös Freetoplay-mörppien parissa aikaansa viettäneet voivat samaistua tähän tapaukseen.

Pelinä DLC on suorastaan törkeän lyhyt, ensimmäiseen läpäisykertaan meni vain noin tunti ja muutkin herkut saa kerättyä nopsaan talteen jos viitsii vain palata tämän pariin. Toisaalta hintaansa nähden ei pössimpi tapaus ja jos tosiaan ymmärtää tämän perusidean, on huvitusaste taattua.

Pelin juoni on köykäinen, paha tyyppi kaappaa naikkosen ja sinun täytyy sankarin roolissa pelastaa tuo hameväen edustaja. Matkan varrella vastaan tulee huonoa huumoria, lampaita ja tietenkin dlc-kamaa joka täytyy ostaa kaupasta jotta pääsee etenemään. Alussa ukko ei liiku kuin tasan aikealle, vasemmalle pääsee vasta ostamalla ensimmäisen dlc-paketin. Myös äänet, animaatiot ja kaikki muu pitää ostaa. Sitten kun on saanut kaiken tarvittavan pelin pomppii äkkiä läpi ja sen huumoriarvokin katoaa matkan varrelle. Tuntuikin jotenkin tyhjältä siinä vaiheessa kun tekstit rullasivat ruudulle.

Arvostelun kannalta onkin hiukan vaikeaa keksiä tälle sopivaa pisteytystä. Totetus on loistava, grafiikat ovat kasipittisestä nindentosta, samoin äänet. Kontrollit ajavat asiansa. Mielipide menee perille jos ymmrtää mistä on kyse ja vitsikin naurattaa hetken. Hienoa että nykyään indiepeliskene tarjoaa jotakin ihan erillaista, vaan kyllä tämä peliksi on silti turhan lyhyt... Enpä tiedä mitä pitiäisi ajatella, "hyvä, vai huono" siinäpä vasta kysymys?

Arvosana:
Oman mielipiteeni ristiriitaan saattava teos jota en voi pisteyttää (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
Peli: The Walking Dead: Episode 4 Around Every Corner

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Edellisen jakson reipas matkustustahti tyrehtyy neljännen jakson näyttämönä toimivan kaupungin kaduille. Pääjuonena olisi päästä vain kaupungista mahdollisimman nopeasti pois vesireittejä pitkin. Mutta tämä tehtävä osoittautuu suunniteltua hankalammaksi, eikä taaskaan säästytä ilman ihmissuhdetraamaa ja örisijälaumojen keskellä selviytymisen vaikeuksilta. Tässä osassa tietyt tapahtumasarjat saavat päätepysäkkinsä ja yksi isompi tapahtuma ajaa tarinaa kohti viimeistä episodia.

Nelonen ei ole huono osa sinällään, mutta tunnelma on hiukan latistunut ja tarina toistaa edellisen osan temppuja hieman anteeksipyytelevään sävyyn. Ehkä tekijöiden omatunto on kolkutellut. Sitä kolkuttelua ei olisi pitänyt kuunnella sillä se tavallaan vesittää edellisen osan tapahtumat ja ratkaisut. Pelaajalle annetaan tavallaan toinen mahdollisuus selvittää sama tilanne. Toinen suuri moraalinen solmukohta ei ainakaan minulle ollut kovinkaan vaikeasti valittavaa kamaa. En nähnyt siinä tilanteessa ko yhden ainoan oikean ratkaisun, vaikka kyseinen henkilö olikin tehnyt aikaisemmin virheitä. En ehkä oikeassa tilanteessa hyväksyisi yhtä epäluotettavaa kaveria ryhmääni, mutten myöskään tietoisesti syöksisis tyyppiä surman suuhun.

Tarinan kannalta tietenkin tämäkin osa on pelattava läpi jotta pysyy juonessa mukana, mutta ei pidä odottaa liikoja. Vain jakson viimeisillä minuuteilla on todella suuri merkitys ja se juontaa tapahtumat seuraavaan osaan. Ehdottomasti löysin ja mitäänsanomattomin jakso tässä episodipelissä. Toivottavasti viimeinen jakso kiristää ruuveja oikein kunnolla.

Arvosana: 6 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Tekken 4Tiistai 28.01.2014 02:08

Peli: Tekken 4

Alusta: PS 2

Muut alustat: Kolikkopeli 2001

Julkaistu: 2002

Mielestäni kaikkien aikojen legendaarisin tappelupeli on vanha Mortal kompat 2. Pelasimme sitä siskoni kanssa pikkulapsina silmät ymmyrkäisinä illasta toiseen. On totta että kyseinen peli oli ja on edelleenkin yksi yltiöväkivaltaisimmista tapauksista ikinä. Silloin tosin ei ollut ikärajoituksia isommin ja vanhempammekaan eivät oikein seuranneet meidän pelimieltymyksiä. Tuota muinaista veriroiskeista turpasaunaa silmällä pitäen huomattavasti uudempi peli Tekken 4 on suorastaan lapsellisen korrekti tapaus. Tosin pirun hauska pelattava kavereiden kanssa kaljapurkit kouran ulottuvilla.

Kuten jo mainitsin epäsuorasti. Peli on hauskimmillaan porukalla pelattaessa. Yksin tahkosin vain uudet hahmot auki ja kokeilin niitä muitakin pelin kamppanioita. Ne tosin eivät kiinnostaneet yhtä paljon ko story ja vs modet. Storymoden tarinaosuus on sen verta ohikelattavaa liirunlaarumia että oikein ihmetyttää että mitä varten se on ylipäänsä väkisin tungettu mukaan. No ehkä se syventää vähän hahmojen taustoja ja motiiveja ottaa osaa tähän tappelukisaan.

Hahmoja onkin kaikenkaikkiaan 24 ja niistä luulisi löytyvän itselleen mieleisin tyyppi. Tosin jotku hahmot kaksinpelissä tuntuivat olevan ihan ylivoimaisia verrattuna toisiin, tai sitten se vain oli taidoista kiinni. Peruslyönnit ja potkut löytyvät kädenkäänteessä, mutta ne erikoisniitit pitää opiskella selkäytimeen. Sillä yleensä kun menee sormi suuhun myös häviön hetki koittaa.

Peli näyttää ihan ok:oolta aikalaisekseen ja äänet musiikeja myöten ovat laatutyötä. Mutta todellinen selkäranka löytyy armottoman tarkoissa kontrolleissa. Ei mikään ihme että nämä pelit olivat joillekkin pelaajille aikanaan lähes uskonnollinen kokemus. Taitavat olla edelleen. Siitä tulikin mieleen että varmaan pääsen tosielämän tekkeniin mukaan pisteytyksen jälkeen. Sillä minun mielipiteessäni ei ole hurmosta.

Omassa lajissaan loistava peli, mutta moitin lähinnä tämän turpasaunan väkivallattomuutta ja omasta mielestäni pilepelimäisen kertakäyttöistä luonnetta, tosin tämä on yksi syy pitää vielä vanha pleikka telkkarin alla. Erinomainen peli ja suosittelen kaikille tappelusta kiinnostuneille vanhan pleikkari kakkosen omistajille, syvällisempää pelikokemusta halajaville en anna suosituksia.

Arvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
Peli: The Walking Dead: Episode 3 Long Road ahead

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Kolmas jakso on sielua riipivä. Tarinahan on edelleenkin taivaallisen hyvä, mutta tässä jaksossa avataan todellakin se Pandoran lippaan moraalinen pohja. Tietenkin pelin maailma on karu ja selviytyminen nousee monesti ainoaksi elämänehdoksi. Ihminen on ihmisen pahin vihollinen ja zombit ovat vain järjettömiä örisijöitä. Tappavia sellaisia, mutta yks kaikki heiltä ei voi muuta olettaakkaan. Ihminen puolestaan on taipuvainen väärässä paikassa tunteilemaan, jänistämään, pettämään ja tekemään kaikkea inhimillistä, mutta inhimillisyys ei ole aina hyväksi.

Pelin juoni kulkee tällä kertaa eteenpäin vauhdilla ja maisemat vaihtuvat uusiin kuten nimestäkin voi päätellä. Siitä ei ole kyllä mitään pahaa sanomista ja se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa. Oli jo aikakin vaihtaa maisemaa. Tässä osassa viihdyttävän matkaamisen lisäksi on niin pahoja kohtauksia, etten muista moisia nähneen kovinkaan monesti bittiviihteessä. Perheellisenä miehenä en vain kertakaikkiaan voi niitä ihan sivuuttaa olankohautuksella. Jouduin tällä kertaa tosissaan valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välistä. Eikä valintani suuntaan tai toiseen tuntunut episodin lopussakaan oikealta. Se oli vain tehtävä.

Moraalisen pohdinnan ohella peli tarjoaa muitakin suuria käänteitä tässä episodisa. Osaa niistä en voi paljastaa ettei joku lukijoista vedä raivopultteja. Mutta pakko on sentään jotain sanoa. Henkilöt kokevat kovia ja lopullisia kohtaloita ja päähahmostamme tulee pikkutytölle iähahmon lisäksi opastaja väkivaltaiseen ja inhottavaan maailmaan. Lapsella ei ole aikaa olla lapsi. Lapsi on aikuinen siinä vaiheessa kun kykenee pitämään asetta kädessään, tähtäämään rauhassa ja laukaisemaan sen uhrinsa (useimmiten zombin päähän). Lasten leikit ovat ohi ja kyse on vain selviytymisestä julman maailman ehdoilla.

Riippuu tietenkin pelaajan tunnetasoista ja elämän tilanteesta miten tähän osaan suhtautuu. Mutta minulle ainakin kolahti aika kovaa ja korkealta ja jätti tylyn jälkipöhinän. En tiedä onko tämä opivaa viihdettä edes tervejärkiselle terveelle aikuiselle. Toisaalta ilman tätä kokemusta olisin yhtä kokemusta köyhempi, se on suurin kehu inhottavalle kolmannelle episodille ja joudun antamaan sille täyden kympin. Valintani on ehkä moraalisesti väärin, mutta en voi sivuttaa tarinan loistavaa tasoa.

Arvosana: 10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Viscera Cleanup Detail Santa's RampageMaanantai 30.12.2013 02:57

Peli: Viscera Cleanup Detail Santa's Rampage

Alusta: PC

Muut alustat: Käsittääkseni ei muille alustoille.

Julkaistu: 2013

Tällaiset pelit ovat sen tavanomaisen virtauksen keskellä tervetullut piristysruiske. Olkoonkin että pelailuhetkellä kyseessä on eräänlainen alphavaiheessa oleva raakile. En ole yleensä näitä varhaisvaiheen pelejä harrastanu, mutta tällä kertaa joulu ja alhainen hinta houkuttelivat kokeilemaan.

Pelissä ollaan itsensä joulupukin palkkalistoilla. Pukin siivousfirmassa jonka työpakotteet vaikuttavat aika natsilta touhulta. Itse pukki on saanut pajassaan kunnon kilarit ja pistäny petteri punakuonon ja lähimmät tonttunsa lihoiksi ilmeisesti jonkin sortin loppuunpalamisen ja juopottelun seurauksena. Joten pukin paja on siivottava verestä ja muusta väkivaltaan viittaavasta.

Kuten sanoin peli on vasta kehitysaasteella ja antaa tekemisestä itsestään vähän palautetta ja muutenkin siivoaminen itsessään vaikuttaa hiukan liiankin ohjaamattomalta touhulta. Oikeastaan en oikein tiedä että miten tämän voisi vielä täysin läpäistä. Ulkoinen anti kieroutuneen verisen ja silti niin kovin kotoisen jouluisissa tunnelmissa ainakin puree minuun. Ääniraitakin taipuu tuohon outoon tunnelmaan moitteetta. Surimmat hieronnan aiheet tuntuvat tehtävärakenteen epäselvyyden lisäksi löytyvän ohjattavuudesta ja joistakin lapsuksista jotka toivon mukaan hioutuvat pois kun pelin tekeminen etenee.

Oikeastaan tätä peliä on turha arvostella lopullisesti tämän perusteella, joten ehkä ensi jouluna pääsemme nauttimaan kunnolla pukin raivarista. Toisaalta jos uteliaisuus ja huumorintaju joulun suhteen riittävät , en estä kokeilemasta tätä hiukkasen erillaista aistinautintoa. Pisteet annan joskus sitten myöhemmin ko pääsen pelaamaan pelin lopullista vaihetta.

Hyvää joulunaikaa ja tulevaa uutta vuotta kaikille!

Arvosana: - (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Grand Theft Auto San AndreasMaanantai 16.12.2013 01:33

Peli: Grand Theft Auto San Andreas

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox, Xbox 360, Mac OS X

Julkaistu: 2004

Syksyn lehtien sataessa maahan ja ilmojen viiletessä alkaa talvilomani joka kestää noin puolisen vuotta. Sitä ennen on vielä kk töitä. Työstä kävi myös tämän pelin läpäisy, duunien ja perhetouhujen ohessa minulla meni aikaa lähes kuukausi päästä loppuun San Andreaksen tarinassa. Vanhemman sukupolven GTA-peliksi tämä on suoraansanottuna mielipuolisen laaja hiekkalaatikko jonka pelkät juonitehtävätkin vievät ylettömän paljon aikaa, puhumattakaan niistä sivunyhjäyksistä joita löytyi joka kulman takaa. Pelasin tällä kertaa 95 % tämän pelin ja voi olla etten enää aloita uudelleen tätä urakkaa elämäni aikana. Toisaalta olen pelisarjan fani ja en sano koskaan, ei koskaan.

Tarina sijoittuu pääosin 90-luvun katujengien maailmaan. Cypress shill soi autojen kajareissa ja pyssyt paukkaavat kaduilla. Eriväriset huivit merkitsevät katukuvassa paljon. Niin paljon että väri on elämän ja kuoleman kysymys. Joillakin roc/metalhenkisillä kavereillani on ollut suuria vaikeuksia sopeutua tämän pelin maailmaan, onhan rap ja koko hopparikulttuuri heille aika outoa kamaa. Minä puolestani goottihopparina sopeudun tilanteeseen, mutta pidän tuota jengimaailmaa aika lapsellisena ja vaarallisena leikkikenttänä. Niin no voimmehan toki alkaa politisoimaan, ja selvittämään jengien syntyhistoriaa ja muita yhteiskunnallisia syitä ja seurauksia. Riittänee kumminkin se tieto tähän väliin että suurin osa Ameriikan katujengeistä syntyi pakon edessä kun gettojen asukkaiden oli suojeltava itseään ulkopuolisilta uhilta. Se mitä noista jengeistä kehittyi onkin ihan toinen tarina. Ja se tarina on kuvattu tähän peliin.

Juoni on ihan laaduksta kamaa ja näyttelijäsuorituksetkaan eivät ihmeemmin aiheuta ylimääräistä hihitystä kuin oikeissa kohdissa. Näyttelijöistä mainittakoon mulkun poliisin roolissa koheltava Samuel L Jackson. Luonnollisesti hän on mielestäni ylitse muiden näyttelijöiden. Juonen heikkous paljastuu kumminkin loppua kohti ja jotenkin hiipii sellainen tunne mukaan, että eikö tuota ja tuotakin mutkaa olisi voitu hiukan oikaista. Juonen pitkitys on syvältä aina peleissä ja niin se myös on tälläkin kertaa. Juonen lisäksi löytyy aivan tajuton määrä sivutehtäviä, osa näistä tehtävistä ei edes vaikuta millään tavalla läpäisyprosentin nousuun, mikä harmitti minua. Sivutehtävät olivat suurelta osin samoja mitä edellisissä osissa, muutamien uusien tuttavuuksien lisäksi. Joten lukekaa edelliset arvostelut jos haluatte niistä lisää tietoa.

Pelimaailma on aivan valtava tämän ikäiseksi peliksi. Se sisältää 3 isoa kaupunkia, hiekka-aavikkoa, junttiena kansoittamia pikkukyliä ja metsämaastoa yllinkyllin. Vesistöistä puhumattakaan. Kulkuneuvoista osa vanhosita tutuista löytyi katukuvasta ja uusia tuttavuuksia löytyi vielä toinen mokoma. Pelkästään helikopteri ja lentokonemalleja on jo niin monia että tuskin niitä kaikkia tällä pelauskerralla kokeilin. Aseistusta löytyy joka lähtöön jotta jengien välinen katusota saadaan käyntiin, lisäksi kaupasta voi hakea itselleen oikeian väriset vaatteet, leikkauttaa viileet hiukset ja tatuoinnit oman ganstan ihoa koristamaan. Punttisalilta saadaan lihakset. Ai niin ja tietenkin katujen mahtisonnilla täytyy olla joka kylässä ja kaupugissa tyttöystävä. Naikkosten joukosta löytyy mm tavallinen jengiakkeli ja sadomasokistisista leikeistä pitävä pelikasinoemäntä. Ei muuta ko kumipuku päälle ja rangaistuspuuhiin.

Teknisesti peli oli jo aikoinaan vanhentunutta kamaa, mutta huippuunsa hiottua konseptia ei voi ohittaa. Vaikka tekstuurit näyttävätkin hiukan kököiltä on peli tehty antaumuksella ja sen huomaa yksityiskohdissa, laajuudessa ja jengimaailman tuntemuksessa. Tätä voisikin pitää hieman liioiteltuna opetusmateriaalina katujen maailmaan. Vanhan pelimoottorin viimeinen venytys periaatteessa lopetti tämän GTA 3 perheen ja seuraava osa olikin ihan eri maata. Mielestäni SA on GTA-pelisarjan paras edustaja siitäkin huolimatta etten pidä sen kaikesta annista. Tällä kertaa myös lopetan tämän pelisarjan pelaamisen tähän ja ehkäpä joskus tulevaisuudessa kaivan taas esiin tuon IV:een lisäosineen. Tottakai mä sen V osankin ostan, mutta sitä ennen päivitän koneeni hiukan tehokkaampiin kuosiin.

Arvosana:
10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
Peli: The Walking Dead Episode 2: Starved for Help

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, PS 3, Xbox 360, iOS

Julkaistu: 2012 aikana

Hankin itselleni sellaisen ihmeen ko "kannettavan kosketusnäyttönäköradion" toisinsanoen Androitpohjaisen täppärin. Joku nuorempi lukija voi naureskella että johan nuo ovat olleet markkinoilla jo tovin jos toisenkin. Tämä kyllä pitää paikkaansa, mutta me vanhat kalkkikset olemme hitaita muutoksille. Nimittäin täppäri on mielestäni epämukava käyttää ja jostakin syystä sormeni tuntuvat lipsahtavan aina väärään paikkaa. En ole päässyt laitteen kanssa täysin sinuiksi ja se tuntuu vain kalliilta lelulta joka sopii paremmin lapsille ko aikuiselle partaukolle. No pitää kyllä myöntää että on kovin kivaa päästä väliin matkallakin kätevästi nettiin katsomaan naamakirjaa tai googlettamaan jotakin. Se miksi otin täppärin puheeksi on lähinnä se yksinkertainen syy että luulen tämän nimenomaisen pelin sopivan kuin nyrkki silmään kosketusnäytön ruudulle. No se siitä vanhusten jorinasta ja paneudutaampa itse aiheeseen. Nimittäin pelin toiseen episodiin.

Tapahtumat lähtevät käyntiin kolme kuukautta jälkeen ensimmäisen jakson. Paikka on sama mihin ensimmäinen loppui, mutta asioita on tapahtunut tällä välin. Merkittävin tapahtuma väliin jäävältä kuukausiläjältä on uusi hahmo joka on auttanut ryhmää selviytimään eteenpäin omalla panoksellaan. Jakson pääteemaksi nousee ruoka ja sen hankinta.Päähenkilömme Lee joutuukin valitsemaan kenet ruokkii ja kenet ei. Se ei ole helppoa ja uskon monenkin pelaajan seuraavan omaa moraalia tai selviytymisviettiään. Tarina itsessään ei ole yhtä jännittävä kuin avausosassa ja sen pilaa ennnen kaikkea ennalta-arvattvuus ja hieman läsähtäneempi tunnelma. tuntuu koko ajan siltä että jotakin merkittävämpää tapahtuu seuraavissa osissa. Tämä ei tarkoita etteikö paketti viihdyttäisi. Se tekee kaiken erinnomaisesti mutta kuten TV-sarjoja seuranneet ihmiset tietävät, myös tämän pelin jaksoissa on suvantovaiheita.


toki tarina on ihan mielenkiintoinen mutta niin nähty ja yllätyksille ei anneta sijaa. Ja tapahtumat ovat aika huttua joitakin merkityksellisempiä kohtauksia lukuunottamatta. Pelimeganiikat ja muu ulkoinen hapitus on ennallaan ja pääosan hahmotkin hoitavat leiviskänsä hyvin. tosin erään kohdalla olen pidättyväisempi jatkossa. Hän on omalla tavallaan toiminut jo pariin otteeseen arveluttavalla tavalla tarinan aikana. Vain herra tietää mitä hän seuraavaksi tekee.

taattua laatua joka jaksaa viihdyttää, mutta ei ihan sitä ensimmäisen osan tasoa.

Arvosana: 8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Grand Theft Auto: Vice CityMaanantai 18.11.2013 02:54

Peli: Grand Theft Auto: Vice City

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox.

Julkaistu: 2002

Raskaiden työpäivien ja perhetouhujen jälkeen on kiva sukeltaa pelien maailmaan. Ajattelin viime kesänä kevyesti pelailla muutaman jo aikoinaan pelaamani pelin. Mutta kevytpelaamiseen nämä GTA-sarjan edustajat eivät ehkä ole parasta antia. No pääasiahan on että viihtyy harrastuksensa parissa ja siihen nämä ovat mitä oivallisinta kamaa.

Tervetuloa tällä kertaa 80-luvun puolivälin värikylläiseen nousuhuumaan. Moni nuorimmista lukijoistani ei ole itse kokenut tuota kummallista neonvärien ja ritari ässän maailmaa. Itsekkin olin silloin piltti, mutta jotakin toki rekisteröityi mieleeni. Muistan nimittäin sen ajan musiikin ja vaatteet yhtä elävästi kuin se olisi tätä päivää. Muistan myös TV-sarjat ritari ässän ja Miami vicen joista jälkimmäistä tuli joskus vanhemmilta salaa katseltua silloin ko olin kavereiden kanssa kylässä. Pelaamisestakin muistan jotakin. Nimittäin vapauttaja C-64 jyräs pelimaailmassa, eikä mikään ihme että VC:kin alkaa tuon klassisen koneen aloitusruudulla.

Kolmos GTA on mahtava peli mutta VC on vielä mahtavampi. Jo pelkästään juonen ja persoonallisen hahmonsa ansiosta se hyppää uusiin ulottuvuuksiin. Edellisen osan mykkä kaveri ei nimittäin joka tilanteessa lämmittänyt yhtä mojovasti. Päähahmomme onkin vasta vankilasta vapautunut mafiaperheen jäsen. Perhe lähettää hänet Miamia muistuttavaan VC:hen tekemään huumekauppaa ja tasoittamaan perheelle tietä huumebisneksen ytimeen. Keikka kumminkin menee totaalisesti mönkään ja sankarimme on keinolla millä hyvänsä saatava miljoonat takaisin. Juoni jatkuu tästä eteenpäin loogisesti loppuun saakka ja olisikin hyvä tehdä juonitehtävät ensin jotta sen punainen lanka pysyisi käsissä. Mutta ihmisen mieli on taas heikko ja helposti ainakin minä luiskahdan tekemään niitä sivutehtäviä. Tehtäävää onkin sen verta paljon että vaatii todellista paneutumista tuntikausiksi jotta saa 100 % suoritettua koko pelin, suoritin itse sen 87 %. En vain jaksanu joka ikisitä vaikeampaa hinkkausta pusertaa irvihampaissa läpi. Olenhan minä tämän joskus 100 % läpäissyt, joten antakaahan anteekis laiskuuteni.

Perusrunko on sama ko edellisessä osassa, mutta luiden päälle on saatu lihaa ja hieman läskiäkin. Autot, aseet ja muut veikeät instrumentit piristävät pelaamista kivasti. Kaupunki pursuaa kasarihenkeä ja saa tunteen että tälläista se tosiaankin oli silloin joskus. Eli nuoret pelailijat kipinkapin elämysmatkalle lähihistoriaan. Touhua riittää yllin kyllin ja vähän enempikin. Siitä pitävät huolen mm kilpa-ajot, helikopteritehtävät, pikavenesukkuloinnit, piilotettujen pakettien metsästykset ja massiiviset hypyt. Näiden lisäksi tehtäviä voi suorittaa eri jengeille. Ostettavissa on myös asuntoja ja yrityksiä joiden tehtäviä suorittamalla saadaan kassavirtaukset kotia kohti. Pelin päätarkoituksena on tulla VC:een supermulkuksi kokaiinikuninkaaksi, siksi onkin loogista myös hankkia laillisia yrityksiä rahanpesuun.

Älkäämme myöskään unohtako pelisarjan yhtä tärkeintä tavaramerkkiä. Nimittäin hulvattoman hauskoja ja yhteiskuntakriittisiä radiokanavia jotka tällä kertaa pursuavat kasarimusiikkia. Pitääpä vielä sanoa että pieniä lisäyksiä edelliseen osaan on niin paljon etten edes osaa niitä luetella, tärkeimmät ovat kumminkin tunnelman vaihdos sateisesta Liberty Citystä aurinkoiseen VC:hen. Ajettavat moottoripyörät ja helikopterit kuulostavat ehkä pieneltä jutulta, mutta kokonnaisuuteen ne tuovat uutta ulottuvuutta. Kaikenkaikkiaan massiivinen teos 2000-luvun alkuvuosille.

Autoilla ajaminen on pelissä erittäin kivaa puuhaa ja jalkaisinkin pääsee mutkattomasti ahtaisiin paikkoihin. Mutta ammuskelu on edelleenkin kankeaa kuten kolmososassa ja tämäkään päähahmo ei osaa uida. Jos veteen tiput, joudut aina sairaalareissulle. Muutamaa pikkubugia ja edellisiä seikkoja lukuunottamatta Vc on lähes täyden kympin peli ilman retrolasejakin.

Arvosana:
9 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

The Walking Dead Episode 1: A New DaySunnuntai 03.11.2013 23:38

Peli: The Walking Dead Episode 1: A New Day

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, PS 3, Xbox 360, iOS

Julkaistu: 2012 aikana

Tervetuloa takaisin amatööripeliarvosteluideni pariin. Pidin täs pientä lomaa kaikesta vähänkin työhön liittyvästä ja siinä sivussa pelailin ison kasan rästipelejä joista kirjoittelin muutaman rivin teidän iloksi. Lukekaa raapustukseni, ja antakaa positiivista ja mikä tärkeintä myös negatiivista kritiikkiä. Kiitoksia kaikille lukijoille :)

Kaikki Zombieiden ystävät ovat taatusti tutustuneet TV-sarjaan The Walking Dead ja osa porukasta on joko ennen sarjaa tai nähtyään sarjan tutustuneet myös sen alkuperäiseen tuotokseen eli sarjakuvaan. Sarjakuvia onkin ilmestynyt jo melkoinen nivaska ja itse olen lukenut niistä vasta murto-osan. Toisaalta pidän telkkarisarjasta joten tuntuu hassulta lukea sarjakuvista aisoita jotka ehkä tulevat myös sarjassa tapahtumaan. Tosin sarja ja sarjakuvat eroavat jonkin verran toisistaan. Eli en voi olla ihan varma mitkä osat tulevat olemaan television ruudulla ja mitkä eivät. Myös telkkarisarjoilla on tapana ottaa hiukan omia juonenkäänteitä mukaan. Eli voimme niitä pitää itsenäisinä teoksina ja arvostaa kumpaakin omana kokonnaisuutenaan. Peli puolestaan ei hahmoiltaan ja tapahtumiltaan liity sarjakuvaan kuin muutamista avainkohteista ja jokunen henkilö on myös sarjakuvasta luiskahtanut mukaan sivuhahmoiksi. Peli on nimittäin aivan oma tarinansa, eräänlainen spinoffsarja joka sijoittuu samaan maailmaan.

Peli on itsessään aika hutera sana tarkasteltaessa tätä teosta. Osa pelillisistä aineksista on lainattu seikkailugenrestä, mutta suuri osa tarinasta soljuaa eteenpäin tarinavetoisesti. Välillä pitää vain tehdä päätöksiä keskustelujen kautta. Toisinaan päätökset ovat pieniä juttuja toisinaan tullaan elämän ja kuoleman kysymysten pariin. pienillä ja varsinkin suurilla jutuilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Lisäksi peli ei anna aikaa liiemmälti pohtia omia valintojaan, kaiken on tapahduttava joutuisasti. Joidenkin korviin tämä voi kuulostaa eräänlaiselta tylsältä nopeustestiltä. Te olette täysin väärässä. Edellä mainitsemani seikat tarinan lisäksi tekevät tästä ehkä yhden kaikkien aikojen nautittavimman seikkailupelin, tai interaktiivisen sarjan jos siten tahdotte asian mieltää.

Tulen arvostelemaan tämän pelin episodi episodilta koska jokainen osa on kuin oma kokonnaisuutensa juonen osalta, lisäksi en ajatellut pelata tätä peliä kerralla läpi. Vaan pelaan välissä joitakin muita teoksia ja palaan kuten hyvän televisiosarjan ääreen aina lauantaisin. Haluan nimittäin pitkittää nautintoani. Sen verran mehukkaana koin tämän ensimmäisen jakson.

Ensimmäisen osan juoni esittelee meille päähekilömme Lee Everettin ja tukun muita mielenkiintoisia persoonia. Jokaisella heistä on omat syynsä olla hyviä, pahoja tai täysin kusipäitä. Päähenkilömmekään ei ole mikään pulmunen, mutta hän teki tekonsa omista syistään. Pelissä näemmekin ehkä kaikkein parhaimman hahmokirjon joka on koskaan pittiviihteessä hengannut. Tarinasta itsestään en voi tehdä kovinkaan yksityiskohtaista selontekoa, en halua pilata mahdollisten pelaajien iloa paljastamalla mehukkaimpia paloja. Mutta sanotaanko sen verran että kuten sarjassa ja sarjakuvassa hengataan pienellä porukalla Seatlen alueen maaseudulla. Epätoivoinen selviytymistaistelu eläviä kuolleita vastaan saa toisilleen täysin ventovieraat ihmiset yhteen ja tulenarkoja käänteitä tulee väistämättä vastaan. Tässä aloitusjaksossa ei tosin tule yhtä isomman käänteen tekevää kohtausta lukuunottamatta mitään muita isompia päätöksiä vastaan. Se vain jää nähtäväksi mitä ne pienet päätökset saavat seuraavissa osissa aikaiseksi.

Näyttelijät ovat pelissä mahtavia ja saavat hahmonsa todella elämään. Muutkin äänet ovat pelkän taustamelun sijasta makoisaa kuunneltavaa. Pelin graafinen tyyli ei tavoittele realismia vaan on ennemminkin jopa ajan hammasta kestävää tyyliteltyä sarjakuvagrafiikkaa. Tekniikka toimii hyvin ja bugeja en huomannut ainakaan esiosan parissa.

Aloitusosa on aina vähän nihkeä monessakin TV-sarjassa, niin myös tässä pelisarjassa. Mutta siitä nihkeydestä huolimatta kokonnaisuus on ehyt ja viihdytti minua koko pituutensa ajan. Huonona puolena voisin myös pitää pelin, tai siis minkä pelin? Aika ajoin tämä nimittäin luisuu enemmän interaktiivisen elävän kuvan ko pelin puolelle. Mutta nämä ovat pieniä seikkoja näin hionossa kokonnaisuudessa, pitäähän sitä toki kumminkin aina hiukan kitistä. Suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa lositava tarina ja zombit edes etäisesti herättävät mielenkiintoa. Tämä on parasta pelijuonta ikinä, ja todella tarkoitan sitä. Toisaalta toimintaheebot eivät välttämättä viihdy kävelevän kuolleen mukana.

Arvosana: 10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand