IRC-Galleria

Minä en vaan enää jaksaisi ajatella, argimentoida ja keskustella.

"Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi."

[Kätesi piirtää viivan niin kestävän- ja todellisen]

"Tulkoon minun määritelmäni toteen."

vain seinät kestävät mitä minulla on tarjota

niiden ego ei murene

Frazin ojennettua raskasta tuolia pitelevän kätensä suoraksi päänsä yläpuolelle Sabina sanoi: >>Mukava tietää, että olet niin voimakas. >>
Sielunsa syvyyksissä hän kuitenkin lisäsi: Franz on voimakas, mutta hänen voimansa kääntyy vain ulospäin. Suhteessa ihmisiin joiden kanssa hän elää ja joita hän rakastaa hän on heikko. Franzin heikkouden nimi on hyvyys. Sabina tiesi, ettei Franz komentaisi häntä koskaan, käskisi kuten Tomás aikoinaan: Pane peili lattialle ja kävele sillä alastomana! Ei Franzilta puutu aistillisuutta, häneltä puuttuu voima käskeä. On asioita jotka voi toteuttaa vain väkivalloin. Ruumiillinen rakkaus ei ole ajateltavissa ilman väkivaltaa.
Sabina katseli Franzia joka asteli edestakaisin kannatellen tuolia päänsä yläpuolella. Irvokas näky täytti hänet oudolla apeudella.
Laskettuaan tuolin lattialle Franz istuutui sille katse käännettynä Sabinaan.
>>Tietysti tuntuu hyvälle olla voimakas>>, hän sanoi.
>>Mutta mihin tarvitsen Genevessä näitä lihaksia? Ne ovat pelkkä koriste. Kuin riikinkukon sulka. En ole koskaan eläissäni tapellut kenenkään kanssa.>>
Sabina jatkoi surumielisiä mietteitään: Entä jos minulla olisi mies joka komentelisi minua? Joka haluaisi hallita minua? Miten kauan sietäisin sellaista? En viittä minuuttiakaan! Mistä seuraa ettei minulle sovi minkäänlainen mies, ei voimakas eikä heikko.
Hän sanoi: >>Miksi et joskus käytä lihaksiasi minua vastaan?>>
>>Koska rakkaus ei merkitse voimasta luopumista>>, vastasi Franz hiljaa.
Vastaus sai Sabinan tiedostamaan kaksi asiaa. Ensiksi: Franzin lause oli ihana ja tosi. Toiseksi: lauseellaan mies sulki itsensä hänen lemmenelämänsä ulkopuolelle.

-Milan Kundera,
Olemisen sietämätön keveys

" Tuumi itsekseen: Naisen rakasteleminen ja hänen kanssaan nukkuminen eivät ole vain kaksi eri intohimoa, ne ovat miltei toistensa vastakohtia. Rakkaus ei ilmene rakastelun haluna (sellainen halu kattaa lukemattomia naisia) vaan yhdessä nukkumisen kaipuuna (sellainen kaipuu liittyy vain yhteen naiseen). "
-Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys.

Hyvät naiset ja herrat; Jäämeri.

"
[Nämä vaaleat huoneet täynnä elämän haurautta.]

Mies kamppailee tämän keskellä omaa motoriikkaansa, kehoansa, vastaan. Hänen vartalonsa irtaantuu, kuin teräsvaijerit nostavat hänet nykivään liikkeeseen kerta toisensa jälkeen, kylmänhien valuessa ohimoilla lihasten yhtyessä kramppaavaan balettiin. Hänen temppelinsä pettää, iiriksensä ulvovat. Laakeista ikkunoista näkyy koruttomia koivuja.

[Kaikki unelmat mitä minulla oli makaavat nyt sängyssä.]


"

On siellä jossain toivoa, sanoin, kun makasin rintasi päällä ja kuuntelin hengitystäsi.
Sekin oli vasta eilen.

Kultanaamio, Melankolia, Minun sydämeni on särkynyt. / Pohjoista leveyttä./

Maailman seksikkäimmät kulmahampaat punaisissa valoissa.

Todellisuus virtasi ihmisen läpi.

"Mitä teenkin, miksi teenkin
mitä teenkin, piru tietää"