IRC-Galleria

Voi rahka.

Menin hyväuskoisena luulemaan, että kokenut kauneuden ammattilainen tietää minkälainen look minulle sopii.

Marssin tänään Kampissa parturi-kampaamon ohi, ja mieleeni hetkeksi juolahti eilinen saunakeskustelu poikien kanssa siitä, koska kukakin on viimeksi käynyt tukkaansa leikkuuttamassa. Ajattelin siinä sitten kauniin ilman ja raittiin ilman hämmentämänä mennä sisään ja kysyä olisiko heillä vapaata. Sisään astuessani vanhempi rouva siinä juuri laitteli hattuaan päähän ja kiitteli hyvästä tukasta. Tuoli on vapaa.

Pyysin yli 60-vuotiasta saksiniekkaa siistimään tukkani, muttei leikkaamaan sitä aivan lyhyeksi. Siinä hetken operoituaan tukkaani, täti ilmoitti että tämähän värjätään tässä samalla, eiköstä juu? Ainakin raitoja laitetaan, onhan tämä kuontalo jo niin elähtäneen näköinen. Takatukka on muodissa, jätetään se. Hetken emmittyäni huomasin päässäni olevan jo puolenkymmentä luiskaa foliota. Ajattelin Ullan olevan minua parempi arvioimaan tukkaani, ja annoin folioiden lisääntyä tukassani.

Hiusten pesu oli ihan kiva operaatio, en ollut sitäkään koskaan antanut kenenkään tuntemattoman tehtäväksi. Koskaan aiemmin ei ole ollut tarvetta pestä päätäni parturissakaan.

"Nämä on ihan kivat", totesi salonginpitäjä viitatessaan viiksiini, "mutta näistä sinun täytyy päästä eroon, ne ovat kauheat." En ole koskaan pitänyt siitä, kun joku esittää minulle parran pois ajamista. En tänäänkään. Sitkeä vanha rouva yllytti. "Anna mennä nyt vaan, tehdään sinulle ihan kokonaan uusi, trendikäs look!" Huokaisin syvään ja totesin hiukseni olevan (paikoittain) blondattu ja etten voisi enää juuri nolommaksi tästä muuttua, joten annetaanpa tädin hiukan trimmata partaanikin.

Olin väärässä. Pahasti väärässä. Vauhtiin päässyt parturi starttasi trimmerinsä pahaenteisen kuuloisesti, ja alle 20 sekuntia myöhemmin huomasin muistuttavan erehdyttävästi käytettyjen autojen kauppialta pelkissä kalapuikkoviiksissäni. Tässä vaiheessa huomasin olevani nöyryytetty ja hieman teki mieli kyyneltä tirauttaa. Nielaisin tipan takaisin ja pyysin partatrimmerinsä juuri puhelun ajaksi sammuttaneen isoäidin ajamaan loputkin viikset pois.

Lähes tunti oli kulunut sisään astumisestani, kun kaivoin kukkaroani valmistautuakseni maksamaan tästä palveluoperaatiosta. 50 euroa kiitos.

Kynitty olen. Ihan kokonaan.

Ullan Salonki - samaa muotia jo vuodesta 1964.