IRC-Galleria

>"Tänä aamuna", opettaja aloitti, "opimme sellaista millä ei
>ole mitään tekemistä äidinkielen, mutta sitäkin enemmän elämän
kanssa."
>Hän otti hillopurkin käteensä ja heitti sen hajalle luokan lattialle.
Hän
>kutsui koko hämmästyneen ja säikähtäneen luokan katsomaan
sotkua."Toivon
>teidän muistavan tämän koko elämänne ajan", hän sanoi.
>"Yrittäisikö joku teistä korjata tämän lasipurkin alkuperäiseen
muotoonsa?
>Onko mitään hyötyä toivoa, että se ei olisikaan hajonnut? Onko mitään
>hyötyä surra sitä, kuinka hyvältä hillo olisikaan maistunut,jos tätä
ei
>olisi tapahtunut?" "Katsokaa tätä siivoa! Voitte surra sitä
ikuisesti,
>mutta se ei saa astiaa ehjäksi. Muistakaa tämä kun elämässänne
tapahtuu
>jotakin sellaista, jota ei saa tekemättömäksi. Parasta mitä silloin
voitte
>tehdä on lähteä poimimaan lisää marjoja."
>Tee itsellesi uuden vuoden lupaus:
>ÄLÄ JÄÄ MUREHTIMAAN VANHOJA VIRHEITÄSI!
>Mieti, kuinka paljon asioita sinulta jää näkemättä jos vain suret
jotakin
>vanhaa mokaa.

Tässäkö tämä sitten oli. Kaikki valmiiksi suunnitellut asiat romahtaneena. Vain huoli siitä tuleeko koskaan pärjäämään. Miten jatkaa elämää, tai ylipäätä osaako jatkaa. Niin paljon on kysymyksiä, kaikki kuitenkin ilman vastauksia. Miten tulen koskaan pärjäämään.

Menneisyys on menneisyyttä. Suhtaudunko menneisyyteen kevyesti, nyt kun tätä kirjoitan. Voidaanko vain sanoa, että silloin nuorena kun olin vielä niin tyhmä tai alkoholin alaisena, en minä nyt muuten niin olisi tehnyt.. Onko tyhmyys ja alkoholi syinä menneisyyden asioihin, vai mikä ihmiset ajaa tekemään jo nuorena virheitä elämässään. Onko virheet lapsen vanhempien syitä?
Vaikka vanhemmat olisi suojelleet lastaan maailman pahuuksilta tai päästänyt lapsensa nauttimaan elämästä ja sen vaikeuksista, aina syyllisyys kohdistuu vanhempiin. Vanhempana on aina vaikeampi olla. En ole vanhempi, minulla ei ole yhtään lasta, ei eläintä, vain kasveja (tai ainakin oli, nyt ne on jo hätää kärsimässä). Eikö jokainen ihminen kanna kuitenkin vastuun itsestään. Onhan vanhemmat tietenkin lapsestaan velvollisia huolehtimaan tiettyyn ikäluokkaan asti, mutta voiko kukaan suojella lastaan hänen omilta ongelmilta tai vierheiltään.
Miksi on aina niin vaikea jatkaa elämää ja unohtaa menneet virheet? Vai onko sellaisiakin ihmisiä, jotka vain olankohautuksella voi siirtyä eteenpäin elämässään. Miksi ihminen on välillä niin heikko ja sortuu virheisiin. Onko kioskin ryöstö vain hetkenmielijohde ja onko pahoinpitely vain niin hauskaa, että niin on pakko aina välillä tehdä. Ja eikö kaikille sana: "ei" tarkoita sitä. Ei on aina ei, sanoo sen sitten mies tai nainen. "Ei" ei ole vain naisten käyttämä sana, se on jokaisen oma.
Tuoko kirosanojen huutaminen toisille ihmisille jotain mielihyvää, vai onko aivan pakko pilata toistenkin päivä. On säälittävää nähdä alle 12-vuotiaat huutamassa toreilla ja puistoissa vittua tai saatanaa. Onko se jotenkin kovempi ihminen kun pystyy sen ääneen sanomaan. Eikös ne ole niitä viisaita ja kovia, jotka pystyvät vastustamaan toisia ja olla sanomatta näitä sanoja. Sitä alkaa vasta vähän vanhemmalla iällä miettimään, että olisi pitänyt uskoa äitiä (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin). Eivät vanhemmat turhaan kiellä ja aseta lapsilleen rajoja, vaan pelkän suojelun takia. He sentään ovat olleet täällä jo iäisyyden ja on heilläkin ollut joskus nuoruudessaan vaikeuksia.
Seurustelevat nuoret! Teistä tuntuu ettette koskaan voi olla onnellisimpi kuin sillä hetkellä. Väitätte kaikille että sinua 15-vuotta vanhempi herra todellakin rakastaa juuriteitä ja sen takia olette mennyt sänkyyn, sillä hän rakastaa teitä. Entä kun mies on saanut teiltä jo kaiken, entä sitten. Luuletteko todella että 30-vuotias äijä jaksaa katsella kauankin noin 14-vuotiasta pikku tyttöä. (myönnän että muutamia poikkeuksia saattaa olla) mutta en usko että te olette niitä poikkeuksia. moni 14-vuotias olisi valmis menemään sänkyyn vanhemman ihmisen kanssa. Ei, kysytäänkin näin päin, kuinka moni teistä lukijoista on jo saanut seksuaalisen kasvatuksen? Sitä kuulee alle täysi-ikäisten puhelevan miten he ovat pannut jo monia likkoja tai jätkiä, siis juuri näillä sanoilla. Mutta kuinka moni heistä todellakin tietää mitä siellä sängyn puolella tehdään. Jokainen näistä puheleva sanoo kuinka hienoa kaikki oli, vaikka varmaankin sisimmässään miettivät voi kun saisi jonkun. Miksi neitsydestä on tullut pakkomielle, itse olen nyt 21-vuotias, ensimmäisen kerran olin sukupuoliyhteydessä vasta 18-vuotiaana. Mutta nyt kun asiaa mietein, olisin voinut vieläkin odottaa eikä se olisi minusta tehnyt huonompaa ihmistä.
Joten ottakaa se järki käteen...

Tervetuloa 2000-luvulle

Sanotaan että nuoret ja vähän vanhemmat ovat laiskoja nykyään. Mutta vaikka moni haluaisi kouluun, ei sinne helposti päästä. Joissakin kouluissa on tasoraja, mikä kertoo sen ketä kouluun pääsevät. Ja kun mieluisaan kouluun ei pääse, joutuu työttömäksi. Työtön on niin kauan kuin löytyy työpaikka (mihin ei tietenkään pääse, ilman koulutusta) tai opiskelupaikka. Vaihtoehtona on myös työnhaku kurssit, joista ei paljon hakua tulevaisuuteen ole.
Ennen kouluun pääsyä sitten ehtiikin miettimään mitä todella elämässään haluaa, mutta tarpeeksi kauan kun hakee kouluun ilman pääsyä, sitä alkaa uskomaan siihen mitä kaikki sanoivat sinulle jo ala-asteella. Ei yliopisto tai ammattikorkea koulu ole kaikille, sinne pääsyyn pitäisi olla viisaskin. Ja kun toiveet menevät kauemmas, alkaa jo uskomaan että ehkä kohtaloni on kaupungin puistossa pullo kädessä, huutaa rivoja ja tapella.
Sanotaan että tulevaisuudessa on tietyillä aloilla pulaa ja työntekijöitä tarvittaisiin kokajan lisää. Koulutukseen halukkaita ei aina valita kouluun. Onko se täysin soveltuva alalle, joka läpäisee koulun testit. Eikö erilaisempi ihminen voisi pärjätä. Miten voikin olla että nykyään kun haluaa rahaa, täytyy olla töitä. Mutta töitä ei saa ilman koulutusta ja kokemusta. Mutta entä jos ei saa koulutusta ja miten kokemusta voi edes saada ennen kuin sitä tekee. Mistä sitä kokemusta sitten oikeasti saa.

Vanhemmat ihmiset puhuvat aina, miten he tekivät jo 16-vuotiaina töitä ja muuttivat aikaisin pois kotoa. Vuodet kuluvat ja aika muuttuu, koko ympäristö tulee erilaisiksi. Kuinka moni nuori muuttaisi jo silloin pois kotoa, jos heillä olisi mahdollisuus saada jokin opiskelu- tai työpaikka. Jos nykyään nuorilla olisi mahdollisuus muuttaa pois kotoa (jos joku vuokranantaja suostuu vuokraamaan niin nuorelle oman kämpän). Tai, ainahan kuulee että: "kuusikymmentä vuotta sitten minä asuin alivuokralaisena vanhan pariskunnan luona" mutta nykyaikana ei saa edes paikkaa helposti alivuokralaisena. Jos nuorilla olisi oikeus päättää elämästään jo varhaisessa vaiheessa, niin eikö he huolehtisi? Elämä on muuttunut, ei kaikki ole enää samalla tavalla kuin aikaisemmin siis terveluloa tänne 2000-luvulle.