IRC-Galleria

Aamulla maneesille. Yksinlastausta varten olin varannut liinan s.e. saan sen kietastua Lumpan takaa ja sen avulla "avitettua" Herra Ljudmillan koppiin. Noh, täti pysäytti hevosen "narujen" sisään ja alkoi asettelemaan liinaa - herra hepo tietty lunkkina käveli tilanteesta pois... Mietin hetken ja sit totesin, että perskeles, kokeillaan. Sinne koppiinhan se ihan muitta mutkitta käveli mun perässä ja oli sen näkönen, että "huah - mä en ymmärrä, miks sun täytyy yrittää tehdä näin yksinkertaisesta asiasta nii-in vaikea" ;) Siinä se sit kiltisti seiso ja kuikuili sivuovesta ulos, kun mä rämmin taakse laittamaan puomia kiinni. Taas mun ihanan ihana Lumppa näytti suuren sydämen ;)

Maneesilla oli tosi tosi kivaa! Ravit hyviä, ensimmäiset kierrokset laukassa Lumppa aina vinku yhdessä kohtaa ;=) Ai miten niin sillä tais olla kivaa? Ja myös kuskilla. Ridauksen jälkeen oli ihan hikinen hevonen, mutta selvästi tyytyväinen!

On pieni poika kulkaa ihmeissään, että mitäs nyt.
Mutta se nauttii! Aivan ihana tapaus!

Mutta hauskaa oli!

Lumppa oli melkoisen raukea tallissa - olin kuuden aikaa tallilla ja ne oli tulleet vasta puol kuus sisälle, kun oli ollut valosaa sen verran pitkään. Mutta eipä ollut ridauksessa raukea ,-) Ei menty ku abt. 30 minsaa, mutta siihen taisi sisältyä kahlaamista, kahlaamista ja vielä kerran kahlaamista ,-)

Eilen illalla pimeällä maastoilemaan - metsään! Vain otsalampun valossa. Lumi poikkes heti tieltä ekalle polulle - siitä näki, että sen oma mieli veti kans sinne metsän siimekseen. Sielläpä me sitten mentiin - ei yhtään säikkyä, säpsädystä tmv - vain pelkkää positiivista ympäristön tarkkailua by Lumi. Sitten kun kierrettiin lopuksi Holman lenkki, niin vähän katseli varjoja - kun oli nääs katuvalot, jotka hassuja varjoja loivat.

Tänään lähdin töistä aikasin ja lähdetitin vielä uudemman kerran patikoimaan. Lumi nauttii! Siitä siis näkee, kuinka paljon sille nuo maisemat ovat mieleen. Ja metsässä se vois tarpoa tuntikausia. Paluumatkalla se ihan omatoimisesti valitsee umpihangen.

Huomenna olis ajatuksena mennä ilman satulaa hankitreeniä... poika saa kunnon muskelit, niitä kun sillähän ei ole ,-)

Toimia maastoveturina 3 v Nissen kaverina. Poika teki sen HIENOSTI! Menomatkalla joutui vähän pysäyttelemään, että Lumppa hiffasi odottaa vakaasti mutta varmsti perässä tulevaa Nisseä, mutta paluumatkalla se jo ihan omatoimisesti jäi varmistamaan, että Nisse ehtii mukaan. Kaikenkaikkiaan tunnin kävelylenkki tehtiin - ja taas ihan uutta maastoa! Lumi katseli oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle... uusia maisemia! Lopuksi käytiin pellolla kahlaamassa yksin - lunta oli enimillään 3/4 Lumpan etusäärestä. Pari kertaa pelto ympäri, jona aikana oli sumusireeni-efekti päällä. Tarttee alkaa peltotreeniä tekemään vähän systemaattisemmin ja enemmän - hevoseni kun on niin lihaksittomassa kunnossa ,-)

Ensimmäistä kertaa Herra Hepo ei antanut itseänsä tarhasta kiinni ,-) mitäpä siinä, kuin olla ja odottaa - kivahan se oli katsoa, kun toisella oli ihan ilmiselvästi hauskaa ,-) Eli alkaa kakara-energia pojalla tulemaan ihan ilmiselvästi esiin, not bad.

Rouvas-seurassa käytiin käpyttelemässä lähimaastoja tunnin verran - ja huomenna jatketaan. Sitten onkin varmasti kotinurkat sen verran tutut, että illasta myös pimeällä tohtii lähteä metsään tarpomaan.

paitsi että ei ollut enää sellainen sumutorvi ,-)
Kenttä on hyvä - vaikka auraamaton, pohja on Lumpalle paremmin sopiva, pito parempi jonka vuoksi oli heti alusta asti rennompi. Ja polki. Huh - mä kun olen joskus ajatellut hankkivan 170 senttisen liitokavion - tuo mun 160 cm ja rapiat tori tarjoo nyt sellaista kyytiä, että hyvä kun selässä pysytään ,-) Mutta siis. Tyytyväinen tuntiin minä, valkku ja Ljudmilla - jälkimäinen nimittän seisoskeli tyytyväisenä tunnin jälkeen tallissa "tuuletellen" you know what. Lumi liikkui pitkästä, pitkästä, aikaa tosi energisesti ja hyvin - pohja tekee tehtävänsä, samoin varmasti vähän sitä ylimääräistä energiaa, kiitos uuden paikan.

Eilen sitten saavuimme Narniaan. Lumppa oli aika hämillään aluksi - vasta sitten, kun sen roudasi tarhaan, taisi se hiffata, että nyt ei oo a) kisat b) klinikka. Mutta sinne se jäi - syömään ,-) Ja se on onnessaan, kun on peltopohja - nimitättäin se tonkii ja tonkii ja tonkii ja tonkii...

Iltapäivästä käytiin kävellen maisemia katselemassa. Välissä se vaan seiso eikä halunnut tulla, mutta pienen maanittelun jälkeen se tohti tulla uusia maisemia katsomaan. Näki selvästi, että vaati ensimmäisen kerran paikkojen näkemistä (isossa) pihassa - toisella kerralla käveli jo kuin omassa kotipihassa.

Tänään sitten Risto-suokin seurana maastoon. "Pikkumaasto" - jep jep. Ihanaa ja vaihtelevaa maastoa. Lumpalla alkaa kyllä kunto nousemaan, kun noi maastoilut saadaan nyt noin hyvin ohjelmaan.

Kentälle kevyttä köpöttelyä. Tai ei se keyvyttä ollut: vaan kevyttä ravia, jossa toimivaksi, pyöreäksi ja rennoksi. Laukassa samaa juttua - sen minkä pohjalta voi. Voi pöh tuota pohjaa. Välissä pettää alta, välissä ok. Täytyy päästä maneesille, että näkee, miten liikkuu kunnon alustalla.

Enivei, lopuksi kentältä ulos. Lumi "valitsi" radan - ja sitten mentiin. En muista milloin olen ollut niin kovassa Lumpan kyydissä, mutta heitin kyllä kaikki "herran haltuun" ja totesin, että nyt annetaan mennä, jos kerta Lumpalla noin kauheat paineet on päästettävänä. Kaksi kierrosta laukalla, joista noin puolet per kierros se veti kuin pikku sika. Sen jälkeen ravailua ja lopuksi pitkät käynnit.

Loppukäynissä Lumppa lähti metsälenkille: nousi pellonreunan ylös ja pysähtyi sinne - lähelle Allun hautaa. Taisi käydä jättämässä jäähyväiset niin rakkaalle ystävälleen.

Huomenaamuna sitten suunnataan kohti uusia tuulia. Taitaa peräkammarinpojan elämä mennä vähän sekaisin, kun alkaa tammoja tulla lähettyville ,-)

Kun pakkanen oli hellittänyt.
Ravissa tosi tosi kiva, laukka - vasen se - ei ollut ok, koska pohja sit kuiteskin luisti alta pois - mutta olosuhteiisin nähden ok.