IRC-Galleria

Ilokseni sain taas huomata, kuinka pohtimani teoriat saattavat joskus käydä käytännössä toteen. Tällä kertaa oiva esimerkki siihen löytyy niin paljon rakastamastani musiikkibisneksestä, mutta kuitenkin musiikkibisneksen siltä puolelta, jota minä vihaan. Pakkokaupalliselta puolelta, Idols ja popstars -kisoista.

Esimerkiksi, kun katsotaan Idolskisojen voittajia ja finalisteja. Monet heistä ovat painuneet unholaan. Varsinkin tuntuu, että nimen omaan voittajat eivät ole alkuunkaan menestyneet. Ja syy siihen on, etteivät he ole herättäneet tarpeeksi todellista huomiota, vaan ovat valtaosalle väestöstä täysin neutraaleja. Toki joitakin fanejakin löytyy. Äänestyksessä jokaisen äänestäjän on valittava mielestään paras ja kun paras on valittava yhdeksi neutraaleista vaihtoehdoista, voi olla voittaja kuka hyvänsä.

Voittajaksi harvoin selviytyy sellainen, jota inhotaan tarpeeksi. Kuten hyvä ystäväni Antti Tuisku, joka herätti osassa suurta inhoa, osassa ihastusta ja osa suhtautui neutraalisti. Antti ei voittanut kisaa, mutta taitaakin olla suosituin Idols-kilpailija suomessa. Antti Tuisku ei voittaut Idols-kisaa, koska hänen vihaajansa eivät sitä hänelle tahtoneet suoda, vaan äänestivät muita estääkseen Antin voiton.

Antilla oli kuitenkin todellisuudessa enemmän fanaattisia ja kovia kannattajia, kuin kenelläkään muulla, ja ajan myötä se onkin osoittautunut toteen Antti Tuiskun suosiolla. Suosion lisäksi Antilla on lauma ammattitaitoisia tuottajia ja muusikoita, jotka kieltämättä tekevät laadukasta jälkeä, vaikka itse Antti ei mielestäni vieläkään ole mikään erinomainen miesmäinen ilmestys.

Joka tapauksessa teoriani toimii. Jos tahtoo menestyä, pitää kerätä huomiota. Aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita jne. Sillä myy seksin ja asenteellisuuden lisäksi.