IRC-Galleria

Ja huomenna puolilta päivän alkaa mun ja Eelin jännittävä matka kohti Tammelaa, missä Sanni meitä varmasti jo innoissaan odottaakin. On kyllä kova ikävä sitä kiukkupussia vaikka vasta muutama päivä ollaan oltu erossa. Ajattelen Sannia aika paljon kaiken puuhastelun ohessa ja varsinkin nukkumaan käydessä.

Purin autosta jonkun ikivanhan Nokian 5110/6110 malleille suunnitellun autokaiutinjärjestelmän pois. Kieltämättä melkoinen viritelmä. Sille oli johdollinen luuri telineineen, josta johto meni kojelaudan alle johonkin ohjainyksikköön, johon oli vedetty virran syöttö sekä kaituin ja mikrofonin johdot. Kaiutin löytyö repsikan puoleisesta jalkotilasta ja mikrofoni oli kuskin puolella tuulilasin ja palkin välissä. Tulipa siis purettua.

Lisäksi yritin vähän fiksailla auton antennijohtoa kun sen kuuluvuus oli onneton. Ilmeisesti se johdin oli osittain poikki liittimestään. Ainakin niin toivon. Sitten piti vielä kikkailla ja säätää soittimeen AUX-iniin johto mp3-soittimesta tai omassa tapauksessa puhelimesta. Sain sen aika ovelasti tehtyä. Jotkut ehkä tulee näkemään sen.

Oli pientä paniikkia hansikaslokeron valon kanssa kun sain sen leviämään käsiin ennen paikalleen laittoa. Taisin vääntää sitä toista tuntia, ennen kuin keksin kuinka se todennäköisimmin toimii.

Ostin muuten viikonloppuna Passatin korjausoppaan, jossa on ihan muutenkin hyvää yleistietoa autosta. Näkeepähän kaikki ajoittaiset huollot ja miten ne tehdään ja mitä muuta autolle kannattaa tehdä jotta se pysyypi kunnossa.

eipä ole pariin päivään ollut Eelillä mitään,mitä voisi koliikiksi kutsua

Millä nimellä kutsutte astiaa, johon kissat tekevät tarpeensa? (Tähän liittyy hypoteesi)

Microsoft Internet Explorer on varmaan paskin nettiselain mm irc-gallerian käyttöön. Mikään ei toimi kovinkaan normaalisti!

Olen tullut tulokseen, että liikennevalot yllyttävät ajamaan ylinopeutta. Oikeastaan niin on vain tutuilla tienpätkillä, joilla liikennevalojen rytmit ovat tulleet tutuiksi. Pari esimerkkiä: Kun tullaan Kehä I:n länsipäästä kohden itää ja ajetaan rampista Pohjois-Leppävaaraan 110-tielle. Yleensä joudutaan hetki seisomaan 110-tien liikennevaloissa. Kun valot vaihtuvat vihreikis ja tahtoo päästä seuraavista valoista pysähtymättä, voi joka a) ajaa mahdollisimman hiljaa, jotta liikennevalojen yksi sykli menee läpi tai b) kuuhdyttää niin perkeleesti, mitä autosta lähtee ja ajaa 60km/h aluella tarvittaessa vaikka sen 70km/h nopeutta jolloin valoista ehtii juuri ja juuri vanhoilla vihreillä läpi. Testattu juttu!

Toinen erityisen tuttu tapaus on kun tullaan Kehä I Leppävaarasta ja tahdotaan kääntyä Otaniemeen ensimmäisestä risteyksestä. Ennen Otaniemen risteystä on muutamat valot, joista viimeiset ajoittuvat siten, että jos taas joutuu pystähtymään punaisiin ja vihreille vaihtumisen jälkeen tahtoo päästä suoraan Otaniemeen kääntyvien valoista, on syytä taas kiihdyttää rivakasti ja ajaa 70km/h-alueella liki 90km/h. Joskus kunnollisen kansalaisen pelastus on, jos Otaniemeen kääntyviä on jonoksi asti, jolloin vihreät valot saattavat palaa huomattavasti pidempään, eikä ylinopeuksia tarvita.

Kaikesta sitä pitääkin olla mielipide. Voisipa olla pääsääntöisesti ilman mielipiteitä.

Vittu!

Toivottavasti tuli nukuttua tarpeeksi vähän viime yönä. Asiaa auttoi onneksi se etten meinannut osata nukahta ja heräsinkin välissä.

Näin sekoa unta (kun olin nukkunut jo puoli tuntia), missä yritin tosi kovasti herätä, mutta olin jossakin mielettömässä tokkurassa. Ja ilmeisesti melkein koko vasen puoli kropasta oli puuduksissa. Yritin nousta, mutta aloinkin oudosti leijumaan ja putoamaan hitaasti kohti lattiaa, mutta samalla kuitenkin leijuin ilmeisesti toiselle puolelle sänkyä. Yöpöydän lamppu oli palanut ja sitten yritin päästä edes sitä vaihtamaan, mutta sain hädin tuskin silmiäni auki. Lopulta revin itseni irti ja heräsin. En saanut unta.

Eeli antoi mulle isänpäivä lahjan. Aivan hetki sitten katsottiin toisiamme silmiin monta minuttiia ja juteltiin sekä hymyiltiin toisillemme. Sekä minä että Eeli. On se ihana poika.