IRC-Galleria

Yleensä kun puhutaan seksismistä ja sovinismista ja naisten esineellistämisestä, puhutaan niistä pahaan äänen sävyyn. Sellaiset asiat esitetään yksistään pahoina ja huonoina asioina, joita ei tule koskaan missään tilanteessa sallia. Mutta kuten kaikessa, myös tässä on se kolikon kääntöpuoli. Jos mies ei ole yhtään sovinisti, yhtään seksistinen, eikä esineellistä yhtäkään naista tippaakaan. On se toki varmasti reilua lähes jokaista maailman naista kohtaan, kun on miehiä, jotka eivät kuolaa perääntai esitä naisille minkäänlaista "naisen asemaa". Ylilyönti tapahtuu viimeistään silloin, kun mies ei ymmärrä rakastaa ja ihailla omaa naistansa ja kuolata oman naisensa perään. Silloin kun mies ei osaa pitää omaa naistansa kauniina. Sovinismiakin tarvitaan hitusen siinä suhteessa, että pitää tiedostaa täysin, että nainen on nainen ja ajattelee jokseenkin eri tavalla kuin mies. Kyllä miehen vain pitää osata ajatella aina ajoittain seksistisesti omasta naisestaan ja antaa "esineellistämisen" tapahtua. Näin saadaan suhteeseen ja elämään aitoa intohimoa, jota tarvitaan.

Muutenkin kun joka paikkaan sitä seksismiä työnnetään, on sen kohtaamiselta vaikea välttyä vaikka saisikin pidettyä omat ajatukset "kurissa" TV:n ja lehtien naisten suhteen. Jossain vaiheessa himollekin on vain annettava periksi ja jos himon kohde ei löydy kotoa, niin sitten se jossain vaiheessa putkahtaa esiin muualla ja joillekin tulee ylitse pääsemätön tarve kokea erään lainen seikkailu, jossa ei koskaan käy hyvin. Onneksi ainakin omasta mielestäni meillä kotona on asiat tämänkin suhteen hyvässä tasapainossa.

Kävinpä lävistäjällä paukuttamassa korvan rustoa. Sattui vähemmän kuin oletin. Voisihan siitä kuvankin laittaa, kunhan sen ensin jaksaa kameralla ottaa.

Käytiin eilen Sellossa henkkamaukalla ja katselin ja ihmettelin kyseisen liikkeen näyteikkunan mallinukkeja. Kuusi kappaletta rivissä sellaisia omituisen näköisiä riukuja. Mulle tuli enemmänkin niistä mieleen sellaiset aasialaiset lapsityöntekijät, joittenka mallin mukaan ne nuket olisi väsätty. Pieniä, liian laihoja ja muodottomia. Ja kaiken lisäks jotain oikein valkosia jauhonaamoja. Suorastaan vitutti katsella. Ajattelin että jos mulla joskus sattuis joku vaateliike olemaan niin, jos en tilattua saisi, niin vaikka itse veistäisin sellaisia normaalin näköisiä mallinukkeja. Sellaisia joilla on oikeat naisten muodot (miksei miestenkin). Kyllä sellaiset kurvit ja sopiva pehmeys on enemmän kaunista ja seksikästä, kuin mikään ruma laiha riuku laumasieluinen muotipelle.

Vaikken itse olekaan koskaan ollut mikään laihuuden ihannoitsija, niin kieltämättä musta tuntuu että tää nyky-yhteiskunta oli onnistunut tekemään mun silmiin sellasen verhon, että oli helpompi nähdä kauneutta kaikessa mikä on muodin mukaista, kuin muussa. Oikeastaan nyt kun oon Sannin kanssa ollut pidempään yhdessä, niin parhaita asioita, joista voin oikein kunnolla nauttia, on se, että se viallinen verho on väistynyt mun silmistä. Oikeastaan mä koen nykyään sellaisen ilmiön melkein joka päivä, kun mä katon Sannia. Mä nään siinä uskomattoman kauniin ja seksikkään naisen, jolla on muodot ja on kurvit ja on sellainen pehmeys ulkomuodossa, mikä saa miehen suorastaan kuolaamaan. Musta tuntuu niin hyvältä kaikki se mitä mä Sannissa nään ja toivon että muutkin näkee. Eikä se rauta siinä Sannin naamassa mun mielestä sitä kauneutta vähennä. Sanni on musta kaunis sellasena kuin se on ja sellasena mä Sannin haluan.

Ja sitten myös ärsyttää se, että kaikki vaateliikkeet myy vaan sellaisia laudan mitoissa olevia vaatteita lähes yksin omaan ja normaalit ihmiset joutuu tyytymään suppeaan valikoimaan. Kuinka sitten voi edes pukeutua oman tyylinsä mukaisesti ja vaihtelevasti ja valinnan varaisesti. Eihän vääristyneessä maailmassa kukaan osaakaan asiaa oikein ajatella. Sellasta näkmemystä mä täältä kaipaan.

Joka tapauksessa Sanni on mun nainen, enkä muita halua! Sanni riittää mulle ihan kaikkeen.

Tylsä päivä tänään. Mulla riittäis intoa ja halua tehdä ja touhuta, mutta muut tuntuu jumittavan. Eikä yksin jaksa paljoa touhottaa.

Olipahan tuparit. Saatiin jo kiitostakin, että oli ollut melua läpi yön.

Odotetaan kaikki jo niin innolla tupareita, että aika oikein matelee!! Pian sentäs tungetaan kinkku uuniin kypsymään. Onhan sekin jo sentään jotain, että saadaan edes jotakin valmistella jo täällä ollessa. Huomenna puolen päivän aikaan sitten kotiin siivoamaan. Jeejee. Toivottavasti tulee riittävästi porukkaa ja on oikein mukavaa.

Nyt on kaikkea kivaa tupareihin/pikkujouluihin. On kinkkua ja jusutoja ja keksejä ja juomaa. Rahaakin paloi ihan kivasti, mutta kerranhan sitä nyt sitten eletään. Ostettiinpa vaippojakin pojalle. Ei siis pikkujouluihin. Lauantain vastaisena yönä pannaan sitten kinkku uuniin kypsymään ja kuskataan se lauantaiaamuna koti-Espooseen. Dippadai. Vihdoinkin kekkerit!

Ja kaverit oli toki tervetulleet juhlimaan mein tupareita ja pikkujouluja. Jos kännit haluaa vetää, niin kannattaa ottaa omaakin juomaa mukaan, vaikka jotain tarjolla onkin. Yöpaikkakin löytyy muutamalle ystävälle!

Eelillä tais olla koko päivän pitkä ummetus. Päätin sitten ilta kahdeksan jälkeen mennä vähän vaunuilemaan, jospa lähtisi kakat liikkeelle. Ja lähtikin. Oli uudet ennätykset kakan määrässä. Ja tunnin päästä sitä pöris melkoisesti vielä lisää.

Huomasinpa taas sellaisen seikan, että kannattaa päivän aikana käydä vaunuilemassa, koska silloin suoli toimii ja kakkaa tulee ja päästään pienemmillä koliikeilla. Nyt tänään olikin kostoksi pävän laiskuudesta iltakitinää. Eilen vaunuiltiin ahkerasti ja ei ollut ongelmia.

Ja huomenna puolilta päivän alkaa mun ja Eelin jännittävä matka kohti Tammelaa, missä Sanni meitä varmasti jo innoissaan odottaakin. On kyllä kova ikävä sitä kiukkupussia vaikka vasta muutama päivä ollaan oltu erossa. Ajattelen Sannia aika paljon kaiken puuhastelun ohessa ja varsinkin nukkumaan käydessä.

Purin autosta jonkun ikivanhan Nokian 5110/6110 malleille suunnitellun autokaiutinjärjestelmän pois. Kieltämättä melkoinen viritelmä. Sille oli johdollinen luuri telineineen, josta johto meni kojelaudan alle johonkin ohjainyksikköön, johon oli vedetty virran syöttö sekä kaituin ja mikrofonin johdot. Kaiutin löytyö repsikan puoleisesta jalkotilasta ja mikrofoni oli kuskin puolella tuulilasin ja palkin välissä. Tulipa siis purettua.

Lisäksi yritin vähän fiksailla auton antennijohtoa kun sen kuuluvuus oli onneton. Ilmeisesti se johdin oli osittain poikki liittimestään. Ainakin niin toivon. Sitten piti vielä kikkailla ja säätää soittimeen AUX-iniin johto mp3-soittimesta tai omassa tapauksessa puhelimesta. Sain sen aika ovelasti tehtyä. Jotkut ehkä tulee näkemään sen.

Oli pientä paniikkia hansikaslokeron valon kanssa kun sain sen leviämään käsiin ennen paikalleen laittoa. Taisin vääntää sitä toista tuntia, ennen kuin keksin kuinka se todennäköisimmin toimii.

Ostin muuten viikonloppuna Passatin korjausoppaan, jossa on ihan muutenkin hyvää yleistietoa autosta. Näkeepähän kaikki ajoittaiset huollot ja miten ne tehdään ja mitä muuta autolle kannattaa tehdä jotta se pysyypi kunnossa.