IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Globaali yhteiskunta.Maanantai 05.06.2006 16:59

Jälleen ajatuksen juuret sikiää vanhoille lukioajoille. Filosofian alkeiskurssille. Eräällä tunnilla käsiteltiin Kansan kulttuurin kukoistusta ja rappeutumista. Teorian mukaan jokaisella kultturilla on alkunsa, huippunsa ja loppunsa. Aika/kukoistus-koordiaatistossa tämä näyttää sinikäyrän näköiseltä aallolta.

Teorian ydin on kuitenkin siinä, että kukoistuskäyrän rinnalle otetaan toinen käyrä, joka kuvaa kukoistuksen ulkoasua. Ulkoasun käyrä on hieman kukoistuskäyrää jäljessä. Se taroittaa karkeasti ottaen sitä, että kun kukoistus alkaa kasvaa, kulttuuri näyttää yhä olevan lapsen kengissä. Kukoistuksen ollessa huipussaan, näyttää siltä, että kehitystä jatkuu. Ja kulttuurin ollessa totaalisen rappion pohjalla se kuitenkin näyttää vielä kituvia elonmerkkejä.

Mielenkiintoisin ja jopa se hämäävin vaihe on se, jolloin kansa ja kulttuuri on saavuttanut kukoistuksellisen huippunsa ja ehkäpä alkanut hieman laskemaankin. Kansa luulee kukoistuksen vielä lisääntyvän. Myös ulkopuoliset luulevat niin. Muutamat harvat ja tarkkaavaiset haistavat alkavan rappion. Paras esimerkki, joka tulee mieleeni, on antiikin Rooman imperiumi. "Leipää ja sirkushuveja" - kansa näyttää hyvinvoivalta, vauraalta ja kukoistavalta. Silläkin oli hintansa. Rappeutuminen oli parhaiten sirkushuveista. Mikä kansaa viihdytti, oli vain raaempi väkivalta - enemmän ja enemmän verta. Ja kun tapettavat loppuivat rapautunut ihmismieli haki vävivallan ja veren viihteen muualta. Rooman imperiumi luhistui.

Oma globaali yhteiskuntamme linee jo saavuttanut huippunsa. Tästä eteenpäin on vain alamäkeä. Toki kaikki näyttää olevan kunnossa. Teknologia kehittyy, hyvinvointi kasvaa. Sitä voidaan entistä tehokkaammin jakaa kaikkien kesken. Rappeutumisen merkit ovat ilmassa. Ne ovat vielä suhteellisen pieniä aavistuksia, mutta niitä on lukemattoman paljon. Ja ne kasvavat kaiken aikaa.

Totaalisen rappeutumisen ajankohtaa on vaikeampi sanoa. Se vaatisi enemmänkin tutkimuksia, mutta niiden tekeminen ei ole tehtäväni. Merkkejä rappeutumisesta kuitenkin ovat öljyn hinta tai öljyn loppuminen. Öljyvarojen arvio on muistaakseni niin että se riittänee joksikin kymmeneksi vuodeksi, ehkä. Toinen tekijä on Yhdysvaltojen asema maailmalla. Sen halu hallita kaikkea ja teot joita se tekee sen eteen. Puuttuminen Lähi-Idän maiden politiikkaan, Pohjois-Koreaan ja terrorismin vastainen sota. Se kaikki kylvää vihaa ja eripuraa kaikkialle ja kaiken sekaan.

Tästä johtuen mielikuvani kolmannesta maailman sodasta muistuttaakin enemmän globaalin yhteiskunnan sisällissodalta, jonka lopputulos on sen lopullinen rappio. Albert Einsteinin sanoin : "En tiedä millä aseilla kolmas maailmansota käydään, mutta neljäs käydään seipäillä ja kivillä"

Paha!Perjantai 26.05.2006 01:00

Kutakuinkin teinivuosien keskivaiheilla aloin ihmetellä ajatusmaailmaa pahasta, jonka lasten ohjelmat meille opetti ja opettaa nykyäänkin lapsille. Niissä on olemassa paha. Pahan ruummiillistuma. Joku, jolle pahuus on ikään kuin hyvyyttä. Pahuus tuo pahalla hyvän olon ja hyvyys saa sen voimaan pahoin. Eikö se ole hieman vääristynyt kuva maailmasta?

Todellisuudessa lähes kukaan tai mikään ei ole paha. Paha siinä merkityksessä, mitä meille lsten ohjelmat aikanaan opetti. Todellisuushan on sitä, että jokainen meistä tällä ja vastapuolellakin ajavat vain omaa etuaan. Se kuka on hyvä riippuu siitä kenen näkökulmasta asiaa tarkkaillaan. Ehkä harvoissa tapauksissa joissa ihminen on henkisesti sairas voidaan puhua jonkin sortin todellisesta pahuudesta... On ymmärrettävä myös se tosi seikka, että jonkun näkökulmasta tilanne voi olla myös niin vakava, että ainoa ilo elämässä on vahingon ilo, joka tulee muiden vahingoittamisesta ja se ilo on ainoa seikka joka pitää jonkun hengissä. Tällöin on kyse vain hänen edustaan - kyseen alaisesta tavasta hakea omaa etuaan.

Ihmettelinkin siin miksi lapsille opetetaan niin vääristynyt käsite pahasta ja pauhuudesta. Aluksi kuvittelin sen enemmänkin olevan niin, että yleisesti ajatellaa, että lapsen on helpompaa käsitellä asiat sillä tavalla. On hyvä jo on paha, kaksi vastakohtaa.

Kuunnellessani puheita siitä, miten Lordi oli useasti kyseenalaistettu esiintymisasujen perusteella ja kuinka hietä oli esitetty pahan lähettiläiksi ja muuta vastaavaa. Silloin tajusin, ettei ehkä kyse olekaan siitä, mitä me yleisesti kuvitellaan lapsen kykenevän ymmärtämään vaan siitä, että suurimmalla osalla aikuista väestöä on tarve rakentaa mielessään pahalle ruumiillistuma. Jokin johon se oma viha j aomat pahat tunteet on helppo kohdistaa.

Onhan tämä ilmiö ollut jo kautta aikain. Jumala - Saatana -asetelma meille ehkä se kaikista tutuin. Toisaalta pahan ruumiillistaminen helpottaa pakenemaan syytöksiä omasta pahuudestamme. Voimme aina selittää, että itse Paholainen riivasi minua, siksi käyttädyin pahasti. Ennenkaikkea pahan ruumiillistaminen on heikon mielen lääke sille, ettei hän voi käsittää koko maailmankaikkeutta yhtenä kokonaisuutena vaan se oma napa on tärkein- torjutaan kaikki ulkopuolinen pahana ja pisetään sitä omaa tuttua ja turvallista ympäristöä hyvänä.

Arabimaisissa terrorostijärjestöissä on tavallista esittää, että USA on itse Saatana ja Gerorge W. Bush itse Saatanan loitsupiru. Vaikke itse varsin mieluusti yhdynkin tähän ajatusmalliin, niin täytyy muistaa, että kyse on edelleenkin näkökulmasta. Esim. Al Qaida varmastikin on ennen kaikkea järjestö hyvällä asialla. USA on Saatana ja este heidän hyvinvoinnilleen. Rajoitetuin voimavaroin Al Qaida pystyy vain naarmuttamaan suurta ja mahtavaa Amerikan Yhdysvaltoja, mutta se on kuitenkin valmis kantamaan äänensä kekoon muiden terroristijärjestöjen ohella.

Yhdysvaltojen näkemyksen mukaan terrorostit kutakuinkin huvikseen vain vahingoittaa heidän länsimaista valtiojärjestelmäänsä. Terroristit ovat rikollisia ja käyvät laitonta sotaa laittomin keinoin. Jälleen tästä näkökulmasta USA on se hyvä ja Al Qaida on Saatanan loitsupiru. Mielestänu Yhdysvaltojen hyvä-paha-jakoisuus on niin rajua ja ehkäpä jopa hallitsematonta, että meidänkin tulee varoa joutumasta moisen valton pahan listalle.

Ehkä on kuitenkin hyvä, että lastenohjelmissa on naiivi käsitys hyvästä ja pahasta tämänkaltaisen luennon sijasta, mutta ehkä jossakin vaiheessa olis aika myös opettaa se toisen lainen näkökulma, kahdesta tai useammasta erilaisesta hyvästä. Voisimme ehkä kaikki oppia ottamaan toisemme paremmin huomioon, ymmärtämään ja hyväksymään toistemme tarkoituksia ja keinoja.

RyyppykaveritTorstai 25.05.2006 00:20

Ossi - Miika: 55%
Pieni leikkimielinen kisailu verenmaku suussa voi häiritä iltaanne.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: taskulämmin kossu ~ itse ajattelin kyllä sisuviinaa kun siitä on ollut puhettakin...


Riku - Miika: 63%
Lähiöpubin happy hour ehtii loppua ennen kuin ehditte paikalle. Miika raivoaa ensin asiasta, mutta jatkatte sitten dokaamista kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: jakin maitoa viskillä ja minttuviinalla ~ minä aina peeaa baarin mentäessä... minttuviina kun viimeks otettiin niin sotmi murtui


Tommi - Miika: 55%
Pieni leikkimielinen kisailu verenmaku suussa voi häiritä iltaanne.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: taskulämmin kossu ~ tommi = ossi????


Miika - Late: 93%
Miika ja Late viihtyvät erinomaisesti kimpassa pullot kourassa, kunhan viina ei pääse loppumaan.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: long island ice tea ~ hyvät matchit... harvemmin tulee laten kanssa mitään kylläkään otettua


Miika - Joku Random Tyyppi: 20%
Joukon selvimmäksi äänestetty Joku lähetetään viinakauppaan, mutta tämä sammuu jo paluumatkalla, ja joku pitkäkyntinen ohikulkija nappaa viinat parempaan talteen.

Pelkoguru suosittelee juomaksi: musta ryssä ~ mä olin aina luullut että random seurassa tulee parhaat bileet :(


LÄHDE: http://www.pelkotilat.org/?Viihde_Ryyppykaverilaskuri

ValaistuminenMaanantai 22.05.2006 20:11

Ihmiselämän mielekkäimpiä hetkiä ovat ne jotka yleensä "tuntuvat joltakin." Yhteistä kaikille hetkille on, että sellaiset tuntemukset ovat kaikki jonkin kemiallisen aineen aiheuttamia. Ulkoisesti nautittavia kuten alkoholi ja nikotiini tai sisäisesti erittyvät hormonit kuten adrenaliini. Eri henkilöille eri aineet antavat hieman erilaisen vaikutuksen ja jokainen löytää itselleen sen mieleisensä. Toiset alkavat alkoholisteiksi tai narkkareiksi, toiset rämäpäisiksi seikkailijoiksi.

Itselleni olen löytänyt aivan poikkeuksellisen tai ainakin vielä toistaiseksi tuntemattoman vaikuttavan aineen. Uuden hormonin: valaistumishormonin. Valasitumishormonia erittyy elimistöön yleensä silloin kun hekilö kokee valaistumista jonkin asian suhteen, eli tilanteen, jossa ratkaisu johonkin phdintaan kirkastuu kirkkaaksi mieleen. Yleensä se tapahtuu kertaiskemällä ja aiheuttaa aivan taivaallisen autuuden tunteen.

Mitä todennäköisimmin Buddha on tunnetuin valaistumishormoniaddikti. Omalla kohdallani käyn päivässä noin kahdesta viiteen pohdintoa läpi ja koen keksimäärin yhdestä kolmeen pientä valasitumista päivässä. Luulen Buddhan ja muiden kovien mietiskelijöiden olleen tasolla joka tuottaa useita kymmeniä valaistumisia päivässä. Juuri tuo valasitumisen tunne saa kaikki addiktit jatkamaan mietiskelyjään.

Toisaalta uskon että Buddhan aivojen rakenne on ollut poikkeuksellinen ja tuottanut normaalia huomattavasti suuremman määrän valaistumishormonia. Tämän seurauksena Buddha on kokenut valasitumisia ensinnäkin paljon helpommin ja useammin kuin muut, sekä rankemmissa tapauksissa hormonin määrä on ollut suorastaan valtava. Sitävastoin suurella osalla ihmisistä hormonin eritys on jopa niin pieni, ettei sen erittymistä huomaakaan, eivätkä he juurikaan koe minkäänlaisia valaistumisen hetkiä. Eivät ainakaan usein.

Jokainen joka tuntee valaistumishormonin vaikutuksen ja tietävät sen aiheuttaman tunteen, pystyvät hyvin mielessään kuvittelemaan, millainen on täysvalaistumisen olotila. Mitä todennäköisimmin Budhha onkin päässyt tilaan, jossa valaistumishormonia on tullut yliannostus, jonka seurauksesta Buddhan mieli vaipui ikuiseen transsiin jättäen kasvoille täydellisen levon ja autuuden olon ja ilmeen. Muut mietiskelijät ovat tunnistaneet valasitumisen tilan omista visioista ja todenneet Buddhan valasituneen.

Toki emme voi koskaan tietää, mitä Buddha pohti ja mitä hän keksi valaistuessaan. Emmekä varmaksi voi sanoa, mitä vaikutuksia moinen pohdiskelu ja ratkaisu aiheuttaisi normaalille ihmismielelle. Joka tapauksessa valaistumishormoni on minun mielihuumeeni ja aion tästedes nauttia sitä päivittäin. Tai ainakin tavoitteenani on vähintään se yksi valasituminen päivässä. Ja kolmeakin vielä pidän normaalina. Sen yli menevät vaativat tavallisesti syvempää keskittymistä. Toisaalta jos olisi varaa, niin mikikäs en kokisi useita kymmeniä valaistumisia päivässä kuten Buddha.

Väärässä!!!!!Sunnuntai 21.05.2006 03:58

Nyt se sitten kävi. Olen ensimmäistä kertaa eläessäni totaalisen väärässä. Siis aivan väärässä. Vaikkakin samass yhteydessä osittain oikeassa. Mutta väärässä oleminen ei missän tapauksessa ole kivaa.

En ikinä olisi uskonut Lordin eurovision kisojen voittoon. En ikinä. Se asia, jossa olin oikeassa, ja olen edelleen ja tulen jatkossa olemaan, on se, että jos tahoo jotakin myydä, tulee herättää huomiota. Positiivista ja negatiivista. Yhden tekevää kumpaa ja miten paljon. Lordi sen teki - herätti huomion. Luulin sen saavuttavan tasaisen varman keskisijoituksen, mutta se voitti.

Häpeän väärässä olemistani. Ylisuuri egoni on murskattu! No, mutta jos positiivisesti ajatellaa, niin olihan se kaikki muu, mitä eurovision meilla tarjosi, oli pelkää paskaa. Joten kai se voitto oli oikeutettu.

Syön hattuni.

Kosketus massahysteriaanLauantai 20.05.2006 23:44

Olenkovasti ja usein ihmetellyt ihmisten yleistä reaktiota maailman, euroopan ja suomen tapahtumiin. Usein reagointi on jotensakin pinnallista kansallistuntoista ja omahyväistä. Esim. Konginkankaan bussiturma kosketti koko suomea, vaikkei useimmilla ollut edes tutun tuttuja osallisean tai omaisena koko tapahtumassa. uutisissa joku nainen itki tapahtunutta paikan päällä, vaikke hänellä ollut omaisia onnettomuudessa. Outoa minusta.

Ensinnäkin Mediat syöttävät meille jotakin outoa pajunköyttä, kuin yksi bussiturma jossa kuolee parisenkymemntä nuorta olisi maailman tärkein asia. Entäpä jos kaikki juuri ne samat nuoret olisivat kuolleet hajautetusti, eri aikaan eri paikassa, mutta vaikkapa parin kuukauden sisään. Olisiko se silloin saanut moisen huomion. Tuskin. Omahyväistä kansallista paskaa....

Keskimäärin päivittäin muistaakseni köyhissä maissa tapahtuu noin kymmenen tuhatta nälkäkuolemaa päivittäin. Eikö kukaan täällä itke niiden kohtaloiden vuoksi uutisissa? Mielestäni televisiosta aikanaan tuli ihan hyvä ja herättävä "lyhyt dokumentti sarja" tai ainakin se tuli kohtuu usein. Muistaakseni nimeltään joku "kaksi minuuttia" tms. Siinä musiikin soidessa vilisi jokin kuvien ja videoiden diaesitys ja ruudulla oleva tksti kertoi, mitä kaikkea negatiivista maailmassa tapahtuu keskimäärin kahden minuutin aikana. Saman tien kun laskee mitä tapahtuu vuorokaudessa, tai viikossa, niin mielestäni parisenkymmentä suomalaisnuorta, yhtenä iltana ei siinä kovin paljoakaan paina.

Ehkä ongela minun kohdallani on eräänlaisen kansallistunnon puute. En juurikaan millään tasolla suomalaista sen arvokkaammaksi ihmiseksi kuin ketään muutakaan. Mielsetäni se on hyvä lähtökohta joka antaa minulle mahdollisuuden paremmin tutustua jokaiseen ja antaa arvoa heille henkilökohtaisella tasolla. Toki olen hyvin isänmaallinen ja talvi- ja jatkosodan uhraukset, finlandiahymni ja vastaavat nostavat tunteet voimakkaasti pintaan.

Tällä tarinalla on kuitenkin punainen lankansa ja tuo aiempi on se niin sanottu aasin silta josa äidinkielen opettajat ahkerasti varoittivat ja muistuttivat. Tai sitten se aasin silta on tuo edellinen lause ja alkuteksti vain pohjustus.

Maanataina kolmen aikaan iltapäivästä koin erään laisen kosketuksen herkkyyteen tuntea ihmiskohtaloita. Mikään tsunami katastrofi tai vastaava ei ollut minussa koskaa mitään tunnetta herättänyt. Olin aina enemmänkin hubittunut ihmisten tavasta reagoida. Mutta nyt olikin minun vuoroni kokea jotakin. Sinä päivänä satuin kuuntelemaan radiota cd-levyjen sijaan autossa. Uutisten vuoro. Eipä nuo uutiset ole kovinkaan koskaan kiinnostanut, mutta jotakin jäi käteen.

Yhdessä uutisessa mainittiin jotakin että YK:n lasten etujärjestö uncef varoittaa afrikkaa kohta koettelevasta nälän hädästä. luvassa nälkäkuolemia.... En oikein enää muuta kuullutkaan. Minulle tuli tosi paha olo. Aivan kuin joutuisin tekemään jollekin pahaa. Jollekin lapselle. Mielessäni vain pyöri ajatus lapsista ja nälkäkuolemasta. Paha olo vain kasvoi. Kasvoi kunnes itkin. En tiedä miksi, mutta itkin. Kyynel kummastakin silmästä. Oloni parani hetkeksi, mutta parin kymmenen sekunnin kuluttua se tuli taas. Vielä yksi kyynel. Nälkään kuolevien neekerilasten tähden. Vieläkin tekee pahaa ajatella.

Hetken luulin olevani kosketuksessa sellaisen voiman kanssa joka aiheuttaa massahystreriaa. Kokoonnutaan yhteen ja itketään utntemattomien kohtaloa. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen kylläkin, ettei sillä ollut mitään tekemistä tuon massahysteerisen ilmiön kanssa, vaan se oli minä yksin minun omassa sairaassa mielessäni. Eikä minulla ole mitään tarvetta kokea sitä uudestaan missään ihmisryhmittymässä esim. saadakseni itseni näyttämään jotenkin hyvältä ja maailmaa rakastavalta ihmiseltä. Paskapää minä olen ja silloin tällöin koen jotain outoa niin kuin tämä.

Tässä teille maailman parantajat!Perjantai 19.05.2006 10:29

Koko maailmankaikkeus rakentuu jos jonkin sortin vakioista. Kaikelle voidaan keksiä vakiot. Esimerkiksi maailman kaikkeuden energian ja materian summa on nolla. Tarkemmin sanottuna energialle on saman verran antienergiaa ja materialle entimateriaa. Liäksi on todettu että materia on vain eräs energian olomuoto. Tutkimuksissa on todettu, että materian ja antimaterian törmäyksessä nämä energiat kumoavat toisensa ja jäljelle jää enrgiaa nolla.

Samaa nollasummateoriaa tulee soveltaa hyvin moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi onnellisuuteen. Kuvitellaan nykyinen tilamme. Olemme ehkä hieman onnettomia. Osaamme toki nauttia joistakin asioista, joistakin jopa enemmän. Olen kylläkin nähnyt, että köyhempien maan ihmiset saattavat kokea onnen hetkiä aivan yhtälailla kuin mekin. Joten paremmat elinolot eivät tuntuisi lisäävän onnellisuutemme määrää.

Mutta suomalainen kulttuuri on melko junttia, ainakin ollut. Jospa muutettaisiin sitä siten, että kaikki alkaisivat sanoa toisilleen "rakastan sinua." Kyllähän se hetken varmastikin tuntuisi hienolta. Minua rakastetaan ja minä rakastan takaisin. Mutta tällä tavalla ystävät puhuisivat ystävilleen, viholliset vihollisilleen. Se olisi tavallisempaa kuin tervehtiminen nykyään. Koko "minä rakastan sinua" kuluisi loppuun hyvin nopeasti. Ei se tuntuisi enää miltään. Sillä ei olisi merkitystä. Ja koko onnellisuuden summa pysyisi edelleen samassa nollatasossaan.

Tavallaan voidaan myös ajatella että sanonnan kulumisesta huolimatta "minä rakastan sinua" nostaisi aavistuksen onnellisuutta, mutta "minä vihaan sinua" muuttuisi samalla niin rajuksi shokiksi, että ne harvat kerrat kuin sellaista tulisi sanotuksi, että se laskee kokonaisonnellisuuden nollatasolle.

Järjellä kun miettii niin näin asiat ovat. Yhdestä suuresta positiiviisesta asiasta voi saurata useita pienenpieniä negatiivisuuksia, jolla päästään aina suuremmassa otosjoukossa onnellisuuden nollatasoon. Joten tiedoksi kaikille hipeille ja muille: maailmaa ei voi parantaa - nollataso säilyy. Aina ja ikuisesti.

lolPerjantai 19.05.2006 01:43

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Valkotakkeja odotellessa.Torstai 18.05.2006 01:19

Tähän sitä on sitten tultu. Hulluuden partaalle. Tieto lisää tuskaa. Tiedän sen. Ja se vähä selväjärkisyys minussa tietää ja toivoo, että voisin lopettaa ajattelemisen. Selvä järki pelkää ajatuksiani. Kahdesta pääsyystä.

Yksi. Päivä päivältä uskon yhä enemmän ja voimakkaammin, etten kuole koskaan. Tai oikeastaan on vain kaksi tapaa, joilla voin kuolla. Oman käden kautta tai marttyyrinä sodassa, sen alkuvaiheessa. Usko tähän houkuttaa kokeilemaan rajoja. Kaikesta sitä hengissä selviääkin ja entä jos ei selviäkään. Kohta löydän itseni haukkumassa Banditos-jengiläisen prätkää ja nahkaliiviä - jatkosta ei voi olla tietoa. Mikäli olen mitä uskon, selviän siitä kuin koira veräjästä. Arvoitus on vielä sekin, että juoksenko karkuun vai olenko yksinkertaisesti kuolematon.

Kaksi. Oudot visioni siitä, mitä on post mortem, alkavat kiehtoa liikaa. Ei siksi, etteikö tämä maanpäällinen vaeltaminen tyydyttäisi minua, tai että se olisi mitenkään tuskallista tai vastenmielistä. Vaan siksi, että haluan saavuttaa sen jonkin, josta minulla on näkyjä, visioita ja toiveita. päästäkseni sinne mitä on post mortem olisi elämän tässä nykyisessä muodossa lopetettava. Ja post mortem pelottaa aina....

AivojenpesumarkkinakulttuuriKeskiviikko 17.05.2006 20:47

Pitkästä aikaa tänään kastsoin televisiota. Kahvitaullo kävin porukoilla vähän syömässä ja parhaaseen katseluaikaan tietenkin. Eli TV-SHOP jylläsi täysillä. Ja mitä kaikkea siellä taaskaan oli tarjolla!!!

MagicBullet. Tekee kaikki keittiö askareet alle kymmenessä sekunnissa. Mitä paska puhetta ma sanon. Siis kyllähän se laite itsessään hienontaa kaiken alle kymmenessä sekunnissa, mutta kaikkineen valmisteluineen aikaa kuluisi laitteella kuin laitteella alkaen pari minuuttia tehtävästä riippuen. MagicBullet-mainos muuttui kylläkin ihan mielenkiintoiseksi, kun luvattiin, että se hoitaa myös sen kaikkein ikävimmän keittiötyön. Tiskaamisen!! Se ainakin tuli ensimmäisenä mieleen. Seuraavaksi mainoksessa sanottiin, että ruuanlaitto yleensä alkaa sillä. Mietin siinä vaiheessa kovasti, ettei ruuanlaiton pitäisi alkaa tiskaamisella, vaikkakin joillakin ihmisillä se on ihan arkea, ettei tiskejä tule tiskattua ajoissa, vaan vasta sitten kun astioita tarvitsee. Jälleen jouduin huomaamaan, että oma käsitykseni ikävimmästä keittiöaskareesta poikkeaa kovin amerikkalaisesta mallista. Nimittäin se ikävin keittiöaskare on valkosipulin murskaaminen. Siitä tulee kamala haju ja se on kamalan sotkuista... Hullujahan nuo amerikkalaiset.

Seuraavaksi Swivel Sweeper. Sepä se. "Mitä jos voisit yhdistää pölynimurin tehon mopin keveyteen". Juurikin niin. Se olisi elämäni pelastus. Ensinnäkin missään muualla ei ole sen mallisia pölynimureita, jossa kaikki johdot, moottorit ja pölypussint ovat kiinteästi kiinni pölynimurin varressa kuin juuri TV-SHOP mainonnassa. Toisekseen mainoksessa, ei tosin suoraan niin väittäen, mutta siihen suuntaan vihjaten, kyseinen Swivel Sweeper korvaa imurin, rikkalapion ja harjan, mopin, pesuaineet, lattialla konttaamisen ja liudan muita monimutkaisia asioita. Epäkohta: laite ei missään tapauksessa voi ikinä koskaan kerätä hienoa pölyä tai kuraa lattia pinnalta. Sehän korvaa vain ja ainoastaan rikkalapion ja harjan - voisin jopa kuvitella, että hyvin. En usko että se laite kykenee imemään hienojakoista pölyä maton sisuksista jne...

Juuri tuollainen kumma aivojenpesumarkkinakultturi antaa minulle suurimmat kiksit alkaa saivartelemaan ja kapinoimaan kaikkea mahdollista epätäsmällistä puolivalhepropagandaa vastaan. Ymmärsin vain sen että oikeastaan TV-SHOP on minun suurin ideapankkini. Aina kun sitä katson, se poikii lauman uusia ajatuksia, uusia pohdintoja ja parhaimmillaan uuden ideologian.