IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Elämäni eläimet.Tiistai 07.11.2006 18:06

Päivittäin meitä vastaan hiippailee sellaisia ihmisiä, joista voi kyllä oikeastikin käyttää termiä epänormaali. Toki me kaikki olemme erilaisia, mutta on pakko olla olemassa jokin määritelmä ihmisestä normaali, tai sellainen voidaan luoda. Nämä epänormaalit, friikit ovat sen määritelmän ulkopuolella.

Periaatteessa friikeissä ei ole mitään vikaa, vaan he saattavat hyvinkin olla yhtä viisaita, tai viisaampiakin kuin me muut. He myös selviävät tavallisista askareista aivan kuten me muutkin. Mutta heidän ulkoinen ilmentymä on jotakin aivan muuta. Aivan kuin heitä vaivaisivat jotkin ihmeellistäkin ihmeellisemmät pakkomielteet tai jokin muu funktio aivoissa ei ole avan normaali. Sen näkee heidän pukeutumisestaan, kävelystään ja tavoistaan thedä muita asioita.

Jotenkin tuntuu, että kyseiset friikit eivät tajua heidän omaa olemustaan samaan tapaan kuin lähes kaikki muut heidän ympärillään. Tämän vuoksi friikit joutuvat helposti koulu- ja työpaikkakiusauksen uhriksi. Usein kyllä tosin mietityttää, onko heillä mahdollista saada työtä ylipäätään, muuten kuin anonyymisti - ei ainakaan sosiaalisiin paikkoihin.

Entäpä friikkien vanhemmat. Elleivät hekin ole täysyiä friikkejä tai päihytneitä uhmisiä, täytyy heidän jo hyvin aikaisin tajuta se, mikä heidän lapsensa on tai mikä lapsesta on tulossa. eikä näiden aikuisten päässä kolkuta mikään kello, joka sanoisi heille, että tilanne vaatii pikaista korjausta, mikäli he lastaan rakastavat. Kyllä mielestäni jokainen syntyessään on ansainnut itselleen hyvän elämän.

Tai sitten vaihtoehtoisesti vanhiempien huomatessa, mikä heidän lapsestaan on tulossa, he hylkäävät sen. Vetävät omat ranteensa auki (nips, naps). Tai muuta vastaavaa, ja jättävät kasvavan friikin oman onnensa nojaan, jolloin tämä eristyy entisestään. Ja tulee entistä friikimmäksi.

Vaikka friikeille nauraminen tuo meille monille suurta iloa ja vahingon iloa, on kyseessä silti yhteiskunnan yksi suurimmista mätäpesäkkeistä, jonka seurauksena ovat suuret itsemurhaluvut ja valtavat määrät käytettyjä mielialalääkkeitä. Herätkää vanhemmat ja katsokaa nyt niiden lastenne perään! Ettehän te tahdo olla kummajaisen kummajaiset vanhemmat.

Sorruin...Maanantai 06.11.2006 22:32

Ensi kertaa sorruin syömään sellaista ruokaa, jota en oikeastaan koskaan haluaisi edes periaatteesta syödä. Enkä oikeastaan muutenkaan. Mutta kauppaan en jaksanut, eikä minulla ollut mitään muutakaan ruoaksi laittaa.

Eli sorruin jo syömään lähes pelkkää makaroonia ketsupilla. En sentään ihan paljaaltaan. Mutta ruoka oli yksi yksinkertaisimmista koskaan valmistamistani. "Jauhelihaa, sipulia saman verran ja makaroonia. Maustetta ja syö ketsupin kanssa." Surekaa mössöä, mutta nälkäänsä syö.

Ala-arvoista opiskelijaruokaa...

Minun keittiöni.Maanantai 06.11.2006 22:27

Aina kun astun niin sanotun keittiöni puolelle, herää mieleeni ainainen toive: "Olisipa minulla olohuoneen kokoinen keittiö..." En oikeastaan ymmärrä miksi kaikki keittiöt tehdään niin pieniksi. Varsinkin opiskelija-asunnoissa näin tuntuu olevan. Noh, taitaa kyllä toki olla niin, että suurin osa ihmisistä tarvitsee keittötaan vain lämmittääksen yhden roisekläppä-pitsan mikrossaa, jonka jälkeen suuntaa olohuoneeseen television ääreen mässäilemään.

Minulla sen sijaan on toisen lainen näkökulma, jonka myötä toisen laiset ongelmat. Juuri ja juuri olen saanut omat astiani - lautaset kupit, lasit mukit, haarukat veitset ynnä muut - ahdettua vähäisin laatikoihin. Ja mikä minua eniten ärsyttää, joudun säilyttämään astioita kuivauskaapin hyllyillä, jolloin tiskatuille astioille, hädin tuskin jää kuivumatilaa. Tämän jälkeen minulle jää kaiken maailman keittokirjat, leikkuulaudat, pakasterasiat, keittokulhot ja tarjoiluastiat pahvilaatikon pohjalle viikkokausikis, jolloin vain mietin, mitä niille tekisin. Enkä löydä vastausta. Pahvilaatikkoa minua ei huvita säilyttää. Melkein aion heittää kaiken roskikseen, mutta kuitenkin tarvoten niitä.

Sitten on työtasot. Joita siis ei ole. Pitäisi olla. Onhan toki yksi tiskipöytä, jossa pitäisi sipulit ja muut pilkkoa tiskaamattomian astioiden ja tiskialtaan vieressä. Ajatus on suorastaan houkuttava. Onneksi raahasin oman pöytäni sentään keittiööni, jolloin se kapeni kaksimetriseksi käytävän pätkäksi, jonka molemmin puolin on toki työtilaa.

Ilman omaa pöytääni, en olis saanut mikroaaltouunia järkevästi minnekään. Sille varattu niin kutsuttu taso oli vähintään viisi senttimetriä omalle mikrolleni liian kapea. Enkä siis voinut mikroani siihen sijoittaa. Enhän halua uuden mikroni putoavan lattialle. Kahvin keitin onneksi sopi hyvin mikrolle varatulle tasolle, joten sain sen paikan järjesteltyä suht viisaasti.

Jääkaappi on aina jotenkin liian pieni. Eihän sinne mahdu kuin viikonlopun juomat. Tai arkijuomat. Muuten se on tyhjä, koska ei sinne mahdu mitään, eikä siellä säily mikään. Eikä sieltä loppujen lopuksi muutenkaan tule käytettyä juuri mitään, koska keittiö ei ole riittävän sovelias paikka niiden hyödyntämiseksi miellyttävällä tavalla. Paikkasin senkin tilanteen tuomalla lisäksi oman jääkaappi-pakastimen, jonka jääkaappi puoli on varattu vain ja ainoastaan juomapuolelle. Lämpötilakin on siis säädetty juomalle sopivaksi.

Voitte siis vain kuvitella, kuinka pieni keittöni on paljon pienempi kaiken tuon tavaran tuomisen jälkeen. Onneksi en edes yritä ruokailla keittön puolella...

StressiKeskiviikko 01.11.2006 13:14

Nykyajan kiireessä sitä stressaantuu. Itse kukin ja omalla tavallaan. Joka tapauksessa stressi ei ole mukavaa, vaan pikemminkin siitä on lukuisia haittoja eri oireiden muodossa. Toki sopiva stressin tuoma paine saattaa joissakin tilanteissa parantaa suoritusta, varsinkin viime kiireessä, ellei se sitten laukaise jonkin sortin raivokohtausta.

Unettomuus on monelle varmasti tutin stressin oire. Yöllä uni ei tule millään. Pyöritään sängyssä ja suorastaan kauhistuttavat ajatukset pommittavat aivoja. Aivan kuin maailma olisi kaatumassa, jos silloin nukahtaa. Tällöin yöunet jäävät helposti yhdeksästä tunnista johonkin kolmen ja kuuden välimaastoon. Väsymys taas aiheuttaa lisää stressiä, jolloin syntyy oravan pyörä siihen asti kunnes varsinainen stressin aiheuttaja on saatu pois päiviltä.

Toinen yleinen oire, joka ilmaantuu ehkä astetta kovemmassa tilanteessa, on erilaiset ruoan sulatushäiriöt. Lievemmät oireet ovat lähinnä närästys tai vastaava polttelu vatsassa ja pahimmillaan mennään aina löysästä vatsasta puhtaaseen ripulointiin ja ruokahaluttomuuteen. Sekä jatkuva oksetuksen tunne kalvaa, mikäli stressi on kyllin paha.

Näkyvin kaikista ja myös mleko yleinen on ihon oireet. Hikoilu on normaalia ja vielä huomaamatonta, mutta muutkin rauhaset, kuin hikirauhaset alkavat käydä ylikierroksilla stressin aikana. Nimittäin ihon ja varsinkin kasvojen talirauhaset reagoivat joskus hyvinkin voimakkaasti aiheuttaen finnejä ja muita näppyjä. Tämä tapahtuu varsinkin silloin, kun stressi pääsee selkeästi voitolle. Kaikki muistanevat Anneli Jäätteenmäen pääministeriskandaalin loppuvaiheen. Tuolloin hänen ihostaan huomasi, kuinka stressi polki hänet jalkoihinsa. Tämän stressioireen aikana ihon laatu muutenkin huononee, se venyy ja rypistyy.

Stressi aiheuttaa myös monia käytöshäiriöitä, jotka liittyvät myös selkeästi unen puutteeseen. Turhat maltin menetykset ovat osana asiaan. Aiheettomat suuttumiset lähiympäristölle. Nauraminen väärässä paikassa. Ja yleensäkin kaikkea suhteellisen noloa pääsee tapahtumaan. Tällaisessa käytöshäiriötilassa jokainen puolustaa itseään hyvin voimakkaasti ja kokee myöskin muut ympärillään hyvin hyökkääväksi.

Ja kun stressi todella pääsee niin voitolle, että siitä seuraa depressiivinen tila. On seurauksena usein välinpitämättömyys kaikkea muuta kohtaan, jopa itseaan kohtaan. Tästä tilasta onneksi palautuu helposti normaaliin yhden riittävän onnistuneen kokemuksen tai rakkauden tunteen myötä.

Älkää siis ihmiset stressatko, vaan ottakaa rennosti ja huumorilla, mutta vakavasti.

Kun uni ei tuleKeskiviikko 25.10.2006 14:57

Välillä nukkuminen ja varsinkin se ensimmäinen nukahtaminen on tavattoman vaikeaa. Seuraavassa luonnehdintaa muutamista eri unettomuuden lajeista:

1. Kylmähiki
Nimensäkin mukaan tämä on kylmää hikoilua. Ja melko tuskallistakin. Yleensä kuumeessa tai muuten kipeenä. Esimerkiksi lievä ruokamyrkytys saattaa aiheuttaa pahoinvoinnin ohella. Ajatukset pyörivät jatkuvasti omissa kivuissa ja pahoinvoinnissa. Muuta on vaikea ajatella ja ajatukset palaavat aina omaan ruumiiseen ja sen kipuihin. Särkylääke auttanee.

2. Stressi
Tämä laji on nimetty stressiksi, koska se ilmaantuu useimmiten stressin aikana. Oireina on ajatusten loputon levottomuus. Ruumis saattaa hyvinkin olla rento ja melkein jopa unessa. Mutta aivot tekevät jatkuvaa työtä - joka on usein myös vrasin turhaa työtä. Levottomuus saa usein aikaan sen, että on pakko nousta aika ajoin ylös tekemään hetkeksi jotain muuta. Unettomuuteen saattaa auttaa jonkin tason meditointi (ajatusten tyhjennys) tai aivoja turruttavat aineet kuten alkoholi.

3. Maitohappo
Varsinkin jonkin liikunnallisen suorituksen jälkeen. Ja varsinkin mikäli harrastaa liikuntaa hyvin epäsäännöllisesti. Lihakset ovat jumissa. Normaalisti hereillä ollessa tähän ei välttämättä kiinnnitä huomiota lainkaan, mutta maate käydessä alkaa paikkoja, usein erityisesti reisiä, puuduttamaan. Aivan kuin ne olisivat maitohapoilla. Toki tunne voi olla myös muissa lihaksissa, käsissä, selässä jne. Venyttely auttaa. Ja siihen kannattaa käyttää suosiolla aikaa jos siihen on tarvetta, koska unen laatu paranee huomattavasti.

4. Selkäreuma
En ole varma tuosta nimestä, ennen lääkärin diagnoosia, mutta niin voi epäillä. Tämä muistuttaa hieman edellistä, mutta painottuu pelkkään selkään. Ja mukana on muitakin oireita. Eli ensimmäinen ehto unen saamiselle, mikäli tilanne on hyvä, on selän ja niskojen venyttely. Siitä tulee rento olo ja alkaa usein vaipua uneen. Usein mukana on myös aitoja selkäkipuja, jotka eivät tahdo laueta venyttelyllä. Painamishieronta helpottaa. Joskus jopa todella hyvin, mutta joskus kyseessä on kamalat noidan nuilimaiset tuskat. On myös tavanomaista herätä kerran tai kaksi yöllä, jolloin on venyteltävä slekää uudestaan, jotta uni tulee. Onneksi uudelleen nukahtaminen on kohtuu helppoa. Lihasta rentouttavat ja vahvat särkylääkkeet auttavat myös.

5. Kasvukipu
Nuorena tavallinen oire, kun paikat kasvaa, mutteivät veny. Tuntuu usein varsinkin jaloissa ja pohkeessa. Venyttely auttaa. Samoin jalkojen nostaminen ylös.

6. Nenänuha
Nenä on tukossa tai vinkuu ja siitä ei tahdo emnnä ilmaa läpi. Tämä oire on usein silloin kun ilma on liian kuivaa hengitettäväksi suun kautta - suu kuivuu! Inhottava oire myös silloin kun nukkuu oman kultansa kainalossa. Ei millään viitsi hönkiä toisen naamaan ja niskaan. Ja henkikin alkaa jossain vaiheessa todennäköisesti haista pahalle. Oireet eivät yleensä haittaa nukahtamasti kuitenkaan merkittäväst. Asennon vaihto kyljeltä toiselle tai selälleen saattaa vapauttaa ilmalle paremmat reitit nenäontelossa. Nenäsumutteista saattaa olla apua. Punkteerausta en ole kokeillut.

Jos kellekään tulee muita unettomuuksia mieleen, niin kuulen mielelläni a luvalla lisään listaan.

Taas jotakin myymisestä....Tiistai 24.10.2006 16:14

Taas yksi maailman merkillisimpiä asioita. Eli siis ehkä järjettömimpiä keksintöjä - kuluttujan kannalta. Tämä keksintö on musiikkikerhojen kuukauden levyt. Siis ne, jotka aina jäävät peruuttamatta ennakkoon, jolloin ne sitten pitää joko palauttaa, tai pitää.

Aivan ensimmäinen epäkohta koko ajatuksessa on se, ettei kukaan pidä kaikesta musiikista, satunnaisesti valituista kuukauden levyistä. Eikä varsinkaan ole valmis niistä maksamaan, vaikka kaikkea kestäisikin kuunnella. Julkaistauista levyistä ehkäpä noin prosentin marginaali on sellainen, josta tavallinen kuluttuja on valmis maksamaan.

Onhan sitten keksitty eräänlainen karkea genretys, eli kuukauden tuote tulee omasta valitsemasta osastosta. Näitä osastoja on varmasti alle kymmenen. Silloinkaan kuluttaja on valmis maksamaan alle kymmenestä prosentista (enemminkin alle viidestä prosentista) satunaisesti valituista kuukauden levyistä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että esimerkiksi Rock-osastoon kuuluu siis rock, hardrock, metal, heavymetal, alternative, punk hardcore jne. Paljon erilaisia tyylejä, jotka eivät välttämättä edes sano musiikkityylistä juuri mitään, vaan on ylimalkainen luonnehdinta kitaroiden särotasosta, rumpujen iskuista ja laulun melodisuudesta, sekä temposta.

Omakohtaisesti, useimmat lempibändini eivät sovi suoraan mihinkään vanhaan genreen, vaan ainoa tapa määritellä ne, on keksiä uusia genrejä. Kuten HIM esimerkiksi soitaa lovemetallia. Eikä edes ole takeita siitä, että kuluttuja, joka pitää HIMistä, pitäisi ja olisi valmis maksamaan muista lovemetal-bändein levyistä.

Selkeä johtopäätös kuukauden levy -järjestelmän olemassa olon syiksi on se, että niitä levyjä kuitenkin myydään. Levyjä ostavat ne omia oikeuksiaan puolustamattomat ihmiset, jotka unohtavat perua kuukauden tuotteen ennakkoon, saavat sen kotiinsa, eivätkä enää raaski palauttaa. Ehkä tuumaavat antavansa sen jollenkin lahjaksi, tai myyvänsä ystävälle. Loppujen lopuksi kyseinen levy jää hyllyn täytteeksi. Ja hyllyntäytettä tulee kaksitoista kertaa vuodessa. Rahaa palaa, mutta eipähän hylly jää tyhjäksi. Markkinamiehet ovat sitten viisaita...

Reseptivinkki IIIMaanantai 23.10.2006 21:24

Taas palataan takaisin juomapuolelle. Ja sisällytetään tähän kaksi kaakaojuomaresepstiä...

Elikkäs:

1: Eli vähän vastaava kuin muskottikahvi, eli pieni tupsaus (noin 1/4 tl) muskottipähkinäjauhetta. (Tämä resepti on varsin tavanomainen...)

2: Viljainen kaakao saadaan kun kaadetaan kaakaojuomaan 1-2cl viskiä. Mielellään kunnon skottiaista viljavaa (ja unohdetaan ne amerikkalaiset, joissa käytetään lähes mautonta maissia mukana).

Huom! Suosittelen molempia kuumaan kaakaojuomaan (saa toki kylmäänkin kokeilla). Ja jos tahtoo oikein hienoa juomaa niin kannattaa käyttää valmiin juomapulverin sijaan kunnon kaakaujauhetta + sokeria.

Perunan ominaisuusMaanantai 23.10.2006 18:46

Tein taas ruokaa. Välillä on ihan hyvä syödäkin, jotta jaksaa. Tänään oli herkkuruokaa luvassa. Perunamuusia ja lihapullia. Kaikki omatekoista. Jostakin syystä perunalle tapahtuu muussatessa jotakin negatiivista.

Normaalisti aterian lisukkeena noin viisi normaalin kokoista perunaa tuottavat minulle hyvän kylläisyyden tunteen. Joskus viisi perunaa saattaa jopa tuntua paljolta määrältä. Tuskin koskaan kuitenkaan sen jäljiltä jää nälkä.

Mutta kun sama määrä perunoita kuoritaan, lohkotaan, keitetään, muussataan, lisätään voita ja maitoa sekä maustetaan suollalla, sen määrä jotenkin pienenee. Se ei enää tee kylläiseksi. Se ei edes oikein riitä. Tuntuu, että olisi pitänyt käyttää perunaa kaksinkertaisesti. Kuka pelleilee ruokani kanssa. Mihin katoaa osa perunan tilavuudesta. Ja häviääkö samalla osa perunan ravintoaineista. Enkä edes koskaan älyä käyttää enemmän perunoita...

Onneksi lihapullat ja muusi ovat suurta herkkua. Se kompensoi - nautinto.
Kaksimielinen ajattelu on nykyään aivan liian yleistä. Tavallista. Kaikki tajuavat kaikesta mahdollisesta sen kaksimielisen puolen. Onko se edes enää hauskaa! Tuskin loputtomiin ainakaan. Minä en jaksa ajatella enää kaksi mielisesti. Liian tavallista ja liian tylsää. Ei mitään uutta. Ruuti on jo keksitty ja meille kerrottu.

Minulla on vaihtoehto. Ajattelen kahdella mielellä. Kyllä niin voi tehdä. Ja toimintaperiaatekin on yksin kertainen. Ensin keksitään asiasta oma ajatus, jonka rinnalle keksitään toinen. Ikään kuin toisella mielellä. Tämä tietenkin pätee vain syy ja seuraus suhteissa ja tulkinnan varaisissa asioissa. Esim. miksi poika rikkoi kaupan ikkunan? Pojalla oli todennäköisesti yksi syy, tai suurempi konbinaatio syy. Muut eivät sitä voi tietää; vain arvailla. Siksi myöskin pitää ajatella kaksi mielisesti.

Usein en kuitenkaan esitä kaksimielistä kantaani muita koskevissa asioissa. Vaan niissä jotka koskevat minua. Kun minulta kysytään jotakin, saatan antaa kaksi eri mielisetä vastausta. Saakoon kuulija itse päättää, kumpi on oikea, tai edes parempi. Ja jos kuulija ei kykene ymmärtämään asian laitoja, olkoon. Ajatelen kaksi mielisesti. Ilmoitan molempien mielten tuotteet. Tällöin ei myöskään yhtä helposti voida sanoa, että muutan mieltäni jatkuvasti. Minulla on niitä vain monia.

Reseptivinkki II:Torstai 05.10.2006 00:09

Tällä kertaa reseptien maailmassa vähän tuhdimpaan, eli kunnon ruokaan. Seuraava pastakastike on helppo ja hauska valmistaa. Miinuksena pitkähkö haudutusaika.

Ohje:

Ruskista 3-4 isoa sipulia kattilassa, samalla 300-400g jauhelihaa kanssa. Ruskista rauhassa. Mitä pidemmin sipulia ruskistaa, sen makeammaksi maku muuttu. Opettele siis ruskistamaan oman makuistasi. Tämän jälkeen läiski kattilaan Rainbow-merkkisiä tomaattimurskia neljä tölkkiä. uusin löytöni ovat purkissa olevat, maustetut tomaattimurskat. (Tällöin paras makukombinaatio saadaan laittamalla kattilalliseen 2 tölkkiä valkosipulilla mausettua, yksi tölkki chilimaustettua ja yksi tölkki yrttimaustettua.)

Napppaa kastikkeeseen vielä noin teelusikallinen suolaa, kaksi lihaliemikuutiota, oman maun mukaan valkosipulijauhetta. Sekä pari desiä vettä on hyvä kayttää lihaliemen imeytykseen. Kypsyttele noin tunti, Kastikkeesta on sopivaa haihtua vähän vettä. Loppuvaiheessa keitä spagettia tai "what ever" lisukkeeksi.

Huom! Kastiketta tulee paljon. Itse syön siitä 4-6- kertaa. Varaa siis yli 3 litrainen kattila.

Tomaattimurska antaa kastikkeelle niin reilusti makua, ettei ketsupilla kannata läträtä tämän reseptin yhteydessä. Mikäli makua ei jostain syystä ole riittävästi, käytä ennemmin enemmän tomaattimurskaa, se antaa paremman maun.

Ja eikun herkuttelemaan!