IRC-Galleria

Sitten kun se istukka tuli ulos. Siitä tuli ihan mieleen turtlesien Krang. Sitä jo ihan odotti että se olisi alkanut huutaa vikisevään ääneen "Silppuriih, pilasit suunnitelman!" Sehän se olisi ollut veikeää. Sellainen aivomössö se oli. Jotakin kuusisataa grammaa.

'Ota tai jätä' on varmasti koko televisiohistorian huonoin ja tylsin television rahapeli. Koko peli on täysin ideaton. Loppusumma voitaisiin vaikka arpoa suoraan, koska tulos olisi keskimäärin aivan sama. Sitten sitä arpomista on vain pitänyt pitkittää mitä tylsemmillä teennäisyyksillä, jotta yhdestä pika-arvonnasta saataisiin ohjelman mittainen paketti. Kamala ohjelma. Loppuisipa pian. Jopa virityskuvaa olisi mielenkiintoisempaa katsoa kuin ota tai jätä -ohjelmaa.

Piti leipoa tänään sämpylöitä. Asiaakin oli jo pari päivää kypsytelty ja nyt olisi ollut sopivasti aikaa, jota viikolla on usein hyvin niukasti. Kaupassakin käytiin ja ostettii voita ja margariinia leivontaa varten. Olin jo ihan alkamassa leipoa kun tajusin, että eihän meillä mitään hiivaa ole. Ja kauppaankaan ei enää jaksa millään lähteä. Leivotaan sitten joskus toiste ja syödään tänään vielä noita muhkuja kun niitä tuli ostettua.

Otettiin Eelikin mukaan kauppareissulle. Tai eihän se kauppaan sisälle päässyt, mutta työnnettiin vaunuissa kaupalle ja takaisin. Sanni teki ostokset ja minä odottelin ulkosalla vaunujen kanssa. Hienosti meni koko reissu ja taisivat kaikki virkistyä sopivasti raittiista ilmasta. Myös Eeli.

Tulin hyppytunnilla kotona käymään ja auttamaan vaimoa kotiaskareissa ja pojan syöttämisessä. Vaihdoinpa vaippaa ja nostin poikaa pesuallasta kohti, kun jotakin kovaa putosi lattialle ja kuului kolahdus. Napahan se sinne lattialle jäi. Huusin Sannille, joka tuli katsomaan ja laittoi sitten nuoran pätkän roskikseen. Putsattiin napaa vielä vähän, koska se haisee vieläkin hieman epäterveeltä. Illalla voisi vielä putsailla, mutta eiköhän se napa siitä arpeudu umpeen. Saa nähdä millanen napa siitä isona tulee. Tuleeko poika äitiinsä tai isäänsä ollenkaan.

Eilen alkoi jo tosissaan näyttää siltä, että se napanuoran tynkä alkaa olla irtoamassa. Onneksi se hajunappula irtoaa. Päästään vähemmällä putsaamisella ja pienemmillä tulehdusriskeillä. Aika hassusti se vaan tummuu ja alkaa irtoilla reunoilta. Eilen uhosin tulevalle kummisedälle, että laitan sille postissa tulemaan sen irronneen napanuoran pätkän. Saapahan sekin joskus postia ja silloinkin haisevaa.

Eeli on näemmä iltaihmisiä. Vaikkei tuo hänen ajan viettonsa ole kovinkaan kaksista. Itketään, syödään ja vaihdetaan vaippaa. Välillä esitetään nukkuvaa, varsinkin sylissä ollessa, mutta jos yritetään siirtoa kehtoon, alkaa meteli, jonka vaimentaminen menettelee vaihtelevasti. Parhaiten pikkumies näyttäisi viihtyvän äitinsä sylissä. Oli nälkä tai ei. Yleensä ei, koska viime syötöstä on vain niin lyhyt aika. Mitä ilmeisimmin ukkeli vain on iltaihmisiä ja tahtoo viettää sen ajan rakkaimpiensa kanssa. Nukkumaan voikin käydä kun kello lyö puoltayötä. Isä ja äiti menisivät kyllä mieluusti aiemminkin nukkumaan. Tai edes torkkuisi välissä. Ihme mies kertakaikkiaan.

Puolestaan puhuvia todisteita on ainakin sen verran että kumpikin ovat keskinkertaisen 'rokkibändin' keulakuvana. Kumpikin on langan laihoja anorektikkoja. Kumpikin näyttää naiselta. Ja mikä parasta: musiikkivideossa se Tokyo Hotelin laulaja näytti ihan Jonne Aaronilta, jolla olisi vain tummat hiukset. Entäpä jos ne ovatkin tietämättään kaksoisveljiä keskenään. Lisää todisteita kaivataan.

Vihdoinkin tuli opetelluille ruotsinkielen taidoille käyttöä. Suihkussa oli shampoo pullo, jonka korkissa lukee 'PRO-V'. Ja siitä tuli ihan mieleen että, ett prov, provet - koe. Ruotsin kielen opsikelusta on siis se hyöty että voi vaikka suihkussa pohdiskella mieleen juolahtavia ruotsin kielisiä sanoja ja arvailla, mitä ne on suomeksi. Usein niitä ei muista.

Pian taas sairaalaan ottamaan Eeliltä verikoe bilirubinia varten. Ihanaa mennä taas sinne normaalin poliklinikan labraan, missä on jonossa ainakin tuhat mummoa, pappaa ja puliukkoa köhimässä mitä lie tauteja ja luulotauteja. Ja sitten ainakin puolia niistä ihastuttaa miedän pikkumies suunnattomasti. Jos meidän pikkumies jää valohoitoon, niin pitää sitten ottaa se aika meille kahdelle hyödyksi ja nauttia taas vapaista hetkistä ja laittaa vaikka samalla ne KELAn paperit kuntoon. Tosin ne olis ihan hyvä saada muutenkin kuntoon. Välillä mennään vaan niin kovaa tuon pikkumiehen halujen mukaan. Eilenkin valvottiin aika monta tuntia. Onneks päästiin puolilta öin kuitenkin jo nukkumaan.

Kyllä Sanni on tehnyt kovaa ja hienoa työtä kun on jaksanut koko raskausajan kantaa pientä uutta elämää vatsansa suojissa ja sen päätteeksi vielä kaikkein kipeimmän kautta puskenut sen tähän maailmaan. Ei sellaiseen hommaan varmasti joka jätkä pysty. Ei ainakaan äkkiyllärinä. Hyvää työtä ja kiitos paljon sulle rakas!