IRC-Galleria

Tänään on erittäin turha liputuspäivä. Eli suomeksi sanottuna ruotsalaisuuden päivä, joka ei siis millään logiikalla kuulu Suomeen. Ainakaan nimensä perusteella. Toki on ymmärrettävää, että suomenruotsalaiset haluavat oman liputuspäivänsä ja sitä kautta säilyttää omaa porvariasemaansa, mutta kaikin muin muodoin koko lippujen salkoon nostelu on suurta pelleilyä.

Johan sen liputuspäivän nimikin sanoo, että se on ruotsalaisuuden päivä. Ja ketä sitä juhlii. No tietenkin suomenruotsalaiset. Tätä voidaan tällöin pitää puhtaana tunnustuksena, että suomenruotsalaiset haluavat olla ruotsalaisia, eivätkä ruotsinkielisiä suomalaisia. Muutoinhan kyseessä olisi suomenruotsalaisuuden päivä. Suomeruotsalaiset ovat muutenkin Suomen paskin vähemmistö. Kitistään joka asiasta ja vaaditaan etuuksia ikäänkuin enemmistön nimissä. Verrattuna muihin vähemmistöihin ja niiden väkimääriin, on suomeruotsalaiset, kyllä aivan omaa luokkaansa haalimaan itselleen etuoikeuksia.

Mielestäni ainoa liputus, jonka koko poppoo ansaitsee on lippu lippulaivan perässä, matkalla Ruotsiin, jonne kaikki kuuluvat ja ilmeisestikin myös tahtovat.

Taas näitä päiviä ettei ole muuta tekemista kuin ollaan galleriassa. Päikkäreitäkään ei voi ottaa.

Vihdoinkin keksin (uudelleen) eli muistin miten saa paremman otteen taiteelliseen luovuuteen eli musiikin tekemiseen. Jos ja kun keksii kitaralla jonkin kierron, on se syytä nauhoittaa eli nykyisin taltioida tietokoneelle ja sen kautta alkaa kuulostelemaan ja keksimään muutoksia ja lyrikoita kitaran päälle. niinhän se aikoinaan ennenkin meni. Nyt pitää vain löytää riittävän pätevä ohjelma koneelle jollaa tätä harjoittaa.

Tänään menen kauppaan Eelin kanssa. Pitää ostaa itkuhälytin, jotta pojan voi laittaa rauhallisin mielin parvekkeelle nukkumaan. Ulkona se nukkuu niin paljon paremmin. Tietysti tarvitsen itse ruokaa, ja pal. Jääkappi ammottaakin jo tyhjyyttään. Sekin vähä mitä sieltä löytyy on varmasti pilaantunutta.Nyt kuitenkin pitää odottaa ettö Eeli herää syömään ja sitten kun se nukahtaa, voidaan lähteä kauppaan. Pitää mennä Prismaan, Selloon taas.

Eelillä on taas ikuisuushikka. Mennyt ainakin 20 minuuttia ja nukkumaan pitäis päästä.

Nyt on auton jakopää laitettu. Hihna ja kiristimet vaihdettu. Samalla tiukkasin yhtä löysää hihnaa, jota epäilin turbon hihnaksi. Ja oikeassa taisin ollakin, koska turboa autosta löytyy erilailla kuin ennen kiristystä. Oli aluksi aika epätoivoisen oloinen prjekti koko hihnan vaihto, koska koko auton keula piti purkaa: valot, puskuri, maskiritilä, lisäpitkät valot, syyläri... Ja sitten vielä se takaisin laitto. Syylärin vedet meni samalla vaihtoon, mutta muuten projekti oli mekoisen onnistunut ja säästöä tuli 300-500 euroa. Hyvä homma siis ja teidänpä ensi kerran kuinka hina vaihdetaa. Eikä työmääräkään näin ensimmäisellä kerralla tainnut ylittää kahdeksaa tuntia. Vaihdoin autoon myös uudet vanteet, joissa oli uudet nastarenkaat. Samalla pesin vanhat kesärenkaiden vanteet, jotka muuten oli tosi paskaset.

Tänään olis tarkoitus mennä pitkästä aikaa omille kotikulmille Risiinaan. Pitää siellä ainakin vaihtaa autoon talvikumit alle ja jos vain aika suo niin laittaa jakopää ajan tasalle, ennen kuin se pettää. Samaten on jokin tuntematon hihna joka vinkuu ja pitäisi kiristää. Olen olettanut sen turbon hihnaksi, koska mielestäni turbo ei toimi niin kuin sen mielestäni pitäisi. Tosin välillä mutta harvakseltaan turbo pelittää niin että hyvältä tuntuu. Pitää vielä yrittää saada se Sanni mukaan Ristiinan reissulle. Ehkäpä tällä kertaa porukatkin näkee Eelin silmät, kun Eeli on aina aikaisemmin nukkunut kun ne on käyneet kylässä. Mun puolesta ne saa ihan hoitaa Eeliä vaikka sen koko ajan kun ollaan siellä. Ehkä ne jopa itsekin toivoo sitä. Vannan voisi myös ottaa mukaan ja kylpeä.

Eeli nukkui viimeyön aika hyvin. Taisin vihdoin myöskin tajuta, mikä on paras pullotutti meidän pojalle. Se on NUK-merkkinen. Aluksi Eeli ei kyllä osannut sitä imeä ollenkaan ja silloin Ainu vaikutti parhaalta, mutta Ainusta ruokittuna Eelin masuun menee niin paljon ilmaa että se ei nuku ilmavaivojen takia kunnolla. NUKin kanssa Eeli on kyllä tupannut useammin oksentamaan, eikä yhden syöttökerran jälkeen ole ollut havaittavaa eroa. Vasta toisen perättäisen syöttökerran jälkeen huomasin ettei Eelillä ollut yhtään ilmavaivaa ja kipeää vatsaa. Onneksi niin, koska yösyötöt ja nukuttamiset menivät melko kivuttomasti.

Aamusyötöllä Eeli imi huonolla tekniikalla ja hotki maitoa alas jonka seurauksesta oksensikin ja taisi cuplatonit samalla tulla suurimmaksi osaksi pihalle. Tämän aamusyötön jälkeen Eelillä olikin vähän mahavaivaa, mutta meni sekin nopeammin ohi kuin ennen, eikä poika juurikaan itkenyt vaivojaan, ainoastaan valvoi ja ähisi. Nyt se nukkuu taas kehdossaan tyytyväisenä. Toivottavasti se NUK on nyt se oikea. Se helpottaa elämää huomattavasti.

Tajusin, että kunnallisvero on koko verotusjärjestelmän perseen reikä, varsinkin hyvinvointivaltion toimivuuden kannalta. Valtion verohan on progressiivinen, mutta teoriassa kuitenkin kaikille samatuloisille täysin sama asuinpaikasta riippumatta, mutta kunnallisverot vaihtelevat kovasti kunnittain. Kuntien välille on syntynyt väkisinkin verokilpailua, jossa uusia asukkaita kuntaan pyritään houkuttelamaan alhaisemmalla kunnallisveroprosentilla.

Slloin kun veroprosenttia lasketaan, joudutaan aina jostakin tinkimään. Ja valitettavasti melkeinpä koskaan ei ole mistään varsinaisesti tinkimisen varaa ja syntyy budjetti vaje ja velkaa. Joudutaan tinkimään opetuksesta ja terveyden huollosta. Joudutaan tinkimään siisteydestä ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista ja sosiaalihuollosta. Ja ketkä tästä sitten joutuvat lopulta kärsimään. Ennen kaikkea siitä kärsivät kansalaiset. Toisekseen siitä kärsivät pienikokoiset muuttotappiolliset kunnat, mutta myös muut kunnat.

Viallisen kuntakilpailun seurakusesta monet pienet kunnat eivät ylipäätään kykene tuottamaan joitakin tarvittavia palveluita ollenkaan ja monissa suuremmissakin kunnissa ne pyörivät huomattavan ylikuormitettuina. Eikä tästä joudu kärsimään pelkästään pienituloisimmat vaan myös vakavaraisemmat ovat ongelmissa joidenkin palveluiden suhteen.

Siksi kokok kunnallisvero on vanhentunut ja kuollut järjestelmä. Kilpailu vain ajaa kunnat tarjoamaan huonopia palveluita. Siksipä olisi viisaampaa poistaa se kokonaan tai pikemminkin siirtää se valtion verotukseen, joka olisi kaikille sama. Valtio puolestaan jakaisi varat kunnille tietyin laskuperiaattein, jossa merkittävimpänä tekijän ovan tietenkin asukasluku. Lisäksi tulee ottaa huomioon asumistiheys ja etäisyydet, jotka mm. lisäävät siirtymisten takia kuluja. Vain tällä tavalla voitaisiin taata riittävän laadukkaat palvelut kunnissa, koska tällöin verokilpauli poistuisi kokonaan ja kunnat joutuisivat kilpailemaan palveluiden laadulla. Toki valtion puolesta tulisi tarjota kunnalle aina pietnä bonusta onnistuneesta palveluntarjonnasta, jotta se houkuttaisi kuntia enemmänkin kilpailuun.

Toki koko järjestelmää tulisi ehdottomasti kehittää ja miettiä enemmän valmiiksi suunnitelmaksi, mutta se on varmaa, että pitkässä juoksussa kunnallisvero tappaa hyvinvoinnin tästä maasta.

Musiikkia jaetaan hyvin usein eri genreihin. Genrien etu on se, että yhdella tai kahdella sanalla kyetään helposti ja melko tarkasti antamaan oikeanlainen kuva kyseisestä musiikista. Ongelma on se, että genrien määrittely on hankalaa ja perustuukin usein tunnettuun musiikkin, jota joku artisti tai yhtye on jo esittänyt. Ja tunteakseen eri genrejä, on tunnettava eri bändejä ja heidän musiikkiaan. Seuraa ristiriita, jossa bändi määrittää genren ja bändin määrittämä genre kuvaa bändiä.

Toisaalta kovin montaa bändiä ei voi varsinaisesti luokitella yhteen genreen vaan monessa musiikissa esiintyy vivahteita muista genreistä. Lisäksi kun jokin bändi onnistuu luomaan uuden genren, löytyy pian uutta samaa genreä edustavaa musiikkia, vaikkei olekaan täsmälleen samanlaista. Tästä seuraa se, että genrien raja ovat häilyvät ja elävät. Ne saattavat ajan myötä muuttua rajustikin, laajeta, supistua tai ajautua johonkin muuhun suuntaan. Lienee myös mahdollist, että ajan myötä jokin musiikki ajautuukin ulos alkuperäisestä genrestä tai muodostaa tilalle uuden genren joka paikkaa olemassa olevan genretyhjiön.

Kuka siis määrittää ja kenet ja mikä on se pysyva vakio ja peruskivi?