IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Lupaus vapaudestaPerjantai 28.10.2005 14:53

Perjantailla jo on luonne. Perjantai on viikonloppua. Ja
viikonloppu on kansan lähes yhteinen välitunti. Mutta miksi perjantai?
Eihän se ole vapapäivä, vaan arkipäivä siinä missä torstaikin.
Mutta mistä tunne? Vertaillaan tätä päivää sunnuntaihin.
Sunnuntai on vapaapäivä, mutta se tuntuu ikävältä. Samalta kuin
arjet muut päivät, paitsi tämä. Ero on luonnollisesti se että tätä
päivää seuraava on vapaapäivä, eli lupaus vapaudesta on enemmän
kuin se itse ilman jatkuvuutta.

Päiväkirjastani on sananmukaisesti tulossa 'päiväkirja - kirja päivistä'
olen tyytyväinen, ehkä mielenkiintoisempaa sekin kuin minun tylsät
sattumukseni. No nyt kuitenkin kuuntelen Kuolleita intiaaneja, juon
kahvia ja tänään menen Espooseen isosiskon luo. Huomenna olisi
äskenmainitun artistin keikka seinäjoella, olisin tahtonut. Veljeni
asuu sielä ja olemme useasti olleet seinäjoen yössä kaksin. En tiedä,
asiat ovat saaneet inhottavia ei-intiaanimaisia piirteitä. Mutta en vielä
tässä lupaa suuntaan tai toiseen. :)

Herra päiväkirjaTorstai 27.10.2005 16:54

Torstaista ei voi sanoa paljoakaan. Hiljainen ja ikäänkuin
odottava päivä. Huomasin vasta mahdollisuuteni jakaa
vähäisiä ajatuksiani toisille tällä tavoin. Ajattelin alunperin
että siirtäisin runo, rivoilu ja novellitekstejä tähän, mutta
se ei arvatenkaan ole päiväkirjaamisen tarkoitus. Siispä
kerron mitä nimikin jo sanoo, tästä päivästä ja ennenkaikkea
tämän päivän luonteesta.

Torstailla ei ole kummoista luonnetta, tai en ole koskaan ainakaan
kuullut että sille asetettaisiin suurempia erityisodotuksia. Olen
ymmärtänyt että vähävaraisilla, tai pääosin opiskelijoilla on täälä
hämäyksessä tyylinä ollut päihteillä tänään, arvelen tämän johtuvan
jonkinsortin 2e tarjouksista tai muusta, tai ehkä torstaina käy parempi
onni vastasukupuolen suhteen mikä sinällään on varsin inhimillinen
odotus. Olutta paljousalennuksella ja seksiä. What's there not to like?

Itse taidan kuitenkin olla välittämättä mainitusta erityisluonteesta vaan
jään kotiini näppäilemään tätä mukavasti värisevää ja harmaansävyistä
alttarirakennelmaa ja viihdyttämään sen sisällä asuvia henkilöhahmoja
joita näkyy linjalla jo aikaisesta tunnista huolimatta olevan ihan kohtuullisesti.

Mutta se tuosta, palataan juttuun herra päiväkirja. Menen nyt etsimään
itselleni kahvia, ymmärrätte varmasti.
- Vanhemmat »