IRC-Galleria

Omassa ajatusmaailmassani kuljen, autioita teitä kävelen
uniani kerraten
tuntien yksinäisyyden läsnäolon
missä olenkin, se seuraa
vaanii
odottaa hetkeä jolloin hyökätä
odottaa hetkeä kun olen varomaton,
haavoittuva
odottaa hetkeä kun saa tehtyä eniten tuhoa
Vaikka miten yritän sen karistaa kannoiltani,
aina se tulee takaisin
Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta,
aina se hiipii mieleeni
saaden kyyneleet kihoamaan silmiin
saaden kädet tärisemään
saaden kylmyyden tulemaan huoneeseen
Vaikka miten yritän pitää sen pois,
se tulee ja rikkoo minua sisältä
vääjäämättä
Ja yhä vaan kuljen näitä teitä
yrittäen pitää muistosi mielessäni
kosketuksesi tunnun ihollani
lämpösi lähelläni
Unta vai ei?