IRC-Galleria

Reilu viikko sitten kävin fysioterapiassa huoltaakseni jumahtanutta niska-hartiaseutuani. Ajatuksissani hoitoon palatessani näin näyttää olevan näreet, että nämä minua hoitaneet sähkölaitteet samanaikaisesti sekä hoitavat fyysistä olemusta että vaurioittavat hienojakoista kehoa, värinällään pirstovat auraa, häiritsevät sen luonnollista tasapainoa.

Palataan siis kaiken terapian juurelle, itseeni. Jos kerran parantavaa ja valaisevaa energiaa voidaan generoida siinä määrin että sitä on varaa jakaa ämpärikaupalla puolitutuille sen tarpeessa oleville, jo on kumma jos en sitä tarvittaessa myös itseeni osaa kohdistaa. Lisäksi Ayurveda, jooga ynnä muut käytännön viisaudetkin on tällaiseen tarkoitukseen riittävässä määrin hallussa, kaikki tarvittavat elementit joko sisäistettynä tai käden ulottuvilla.

Se on vaan sitä laiskuutta itsensä suhteen. Muiden eteen tekee maat ja taivaat, itsensä eteen ei viitsi varvasta liikauttaa. Murahtaa karmansa kertymille, kunnon stooalaisessa hengessä sietää kaiken sen mitä tuleman pitää. Tähän paradigmaan pitää alkaa muutosta työstämään kun kerran rahkeet on itsensä hoitoon, ja kun ei ulkopuolista asian ajavaa hoidon lähdettä ole näköpiirissä.

Se terve ruumis kun edesauttaa tervettä mieltä, ja täydessä kapasiteetissaan toimiva tasapainoinen ja keskittynyt mieli puolestaan on tuhansien ovien avain.