IRC-Galleria

Kello näytti noin puoli seitsemää, kun saavuin tänään kotiin autoa ajaen. Turha luulla, että olisin ollut ansaitsemassa rahaa yövuorossa. Kyse on vapaasta opiskelijaelämästäni, joka mahdollistaa normaalin vuorokausirytmini noudattamisen. Heräilin eilen yhden aikaan iltapäivällä, käväisin kuuntelemassa koululla kehut opinnäytetyöstämme, seisoskelin satamatyöläisen näköisenä oranssissa kurapuvussa vaakasateessa pyörittelemässä päätäni ylienergiselle urheiluconnemaralleni ja hengähdystauon jälkeen jatkoin istumaan iltaa ykkösolohuoneeseni. Huomion arvoinen asia on se, että ehdotus kokoontumispaikasta tuli aivan toisaalta. Päättelykykyä ei tarvita kamalasti, jotta voi arvata illan venyneen muutamilla tunneilla suunniteltua pidemmäksi. Kaksi baaria, jatkot, uusia tuttavuuksia ja teinivuosien tarinoita Katri Ylanderilta, perinteisen mukavat viihdetunnit.

"Mikä ihmisiä vaivaa? Vihdoinkin mä päätän luopua kuskihommista eikä kukaan lähde mukaan, vaikka on jo tiistai."
"Jo tiistai? Nyt on keskiviikko."

Jatkoinko siis keskiviikkonakin vieraiden ihmisten kanssa lukunurkkausta pidemmälle? Olen havainnut viimeisen puolen vuoden aikana, että lukemisella julkisilla paikoilla on mielenkiintoisia efektejä. Yllättävän moni ihminen on sitä mieltä, että kirjaan keskittyvällä ihmisellä ei todellisuudessa ole tekemistä, vaan hän jollain kieroutuneen säälittävällä tavalla pyrkii keskustelemaan täysin vieraiden henkilöiden kanssa. Oletko yksinäinen? Istu siis anniskeluoikeuksilla varustettuun tilaan, avaa romaani ja esitä lukevasi sitä herpaantumatta, niin kohta oletkin edennyt peräti kymmenen virkettä eteenpäin vastailtuasi kahteenkymmeneen kysymykseen ja kerrottuasi elämäntilanteesi referoituna. Siinähän sitten oli helppo toivottaa tervetulleeksi vielä muutama uusi tuttavuus seurueeseen, patistella kolmas nukkumaan kotiin ja jatkaa Onnelaan etsimään ensimmäisen poikaa. Pilkku saavutettiin ja paljon enemmänkin, taisi siinä ainakin tunti vierähtää höpötellessä ja humalaisia odotellessa. Jatkot saunan kera olisi ollut tarjolla, mutta päätin fiksuna likkana passata tällä kertaa ja jatkaa vain kotiin. Menin kuutisen tuntia ennen heräämistä nukkumaan. Kummallisia heppuja, väittivät istuskelevansa usein olohuoneessani, mutta en ole koskaan nähnytkään.

Viikko sitten muistin, kuinka hauskaa humalaisella persoonallani onkaan. Mikä ihme on ajanut viettämään alkoholittomalla tavalla terveellistä elämää, joka ei sisällä täysin kontrolloimattomia liikkeitä tai muistikatkoksia? Olen jopa onnistunut uskottelemaan uusille tuttavuuksille, etten edes harrasta humalahakuista alkoholinkäyttöä. Ei ole oikeastaan edes kyse uskottelemisesta, vaan tämä tilanne oli yhtä kuin todellisuus suurimmaksi osaksi viimeiset puolitoista vuotta. Sanokaa, etten ole tulossa vanhaksi. Enhän mä kärsi edes krapulasta!

Perjantaina 10.10.2008 Musiikkibaari Rento vietti 3-vuotissynttäreitään! Siellä me kaksi alusta asti enemmän tai vähemmän kanta-asiakkaina toimineet kaverukset istuimme kanaa mutustellen ja ilmaisia drinkkejä tissutellen mietiskelemässä, ettei viihtymisemme kyseisessä paikassa ole oikeastaan yhtään yllättävää. Paapatipaapatipaa, täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneelle serkulle sisäänpääsy, kaverin vanhemmat jonon ohi, muutama hali, shokkihoitoa äänellä ja Topi Sorsakoski (en kai mä nyt vieläkään voi sitä oikeaa nimeä muistaa). Varmaan turhaan pitkitetystä estojen säilyttämisestä johtuen nautin suunnattomasti pienistä valkoisista valheista ja tarinoinnista niin tutussa kuin tuntemattomassa seurassa. Olikohan siellä ehkä joka kymmenes lause totuudenmukainen? Jätimme loppuillasta synttärisankarin rauhoittumaan ja jatkoimme maistelemaan Edisonin herkullista salmiakkikossua sekä osallistumaan väsyneen humalaisiin ja jonkun mielestä ehkä hävyttömiin keskusteluihin, jos jaksaisi olla häveliäs edes jollain mittakaavalla. Muuta vaan asumaan kämppään, johon kaverisi näkee sisälle, mutta josta et itse näe kaverin kämppään. Ottakaa tavaksi kaverin kanssa pyydellä toisianne tupakalle tekstiviestein ja jätä sen jälkeen joskus vastaamatta kämppäsi ollessa kuitenkin täysin valaistu. Huolellinen kaverivalinta saattaa kuitenkin olla merkittävin tekijä, jos et halua tällaisessa tilanteessa saada hetken kuluttua uutta tekstiviestiä kysymyksellä "runkkatko sä?" ja vielä vastata siihen "miten helvetissä sä sen tiesit?"

Jep jep jep, sitten tuli hetkellinen hiljaisuuden kausi, kun raumalainen ryhmittymä jumittui Börsin oven lämpimämmälle puolelle ja vastaanottokomitea seisoskeli kebabit viilentyen toisella puolella. Hävinnyttä seuruetta putkahteli molemmista suunnista ja höpötteli oletettavasti sivistäviä faktoja maailmasta. Miten ymmärrät toetamuksen "ne tekevät sellaisia tenttejä"? Turunraumlainen entinen luokkakaveri, AD/HD Fion Faföö, Montteri, tampereenraumalainen ja hissukka tulivat keskustelemaan matkasuunnasta, josta ei alunperinkään ollut epäselvyyttää. Taitaakohan yksikään muistaa, mitä se yksi höpötti jatkuvalla syötöllä, sen jälkeen kun oli koko matkan pomppinut ja kiipeillyt lyhtypylväisiin? Ei mitään käryä, mutta muistan valittelleeni jo leukaperieni särystä, koska sitä juttua vain riitti ja riitti. Kolme juhlijoista luovutti kauppojen aukeamiseen mennessä, koska naapurin kassaneiti sai kuunnella vain nelihenkisen joukkion lauantaiaamun hihityksiä. Tunti unta ja fetakuutioita.

Viisari taisi kiertää kellotaulun kerran ympäri, kunnes tein perin uupuneen sisääntulon vanhentuneen olohuoneeni kohta talvitilaan siirtyvistä kesäovista. Huomenta vaan! En kai sentään usein täällä käy? No, tällä kertaa ne olivat ulkopaikkakuntalaiset sukulaiset, jotka nimesivät treffipaikan, tosin suorittaen uudelleenristimisen Reino-nimellä. Kotiin, kiitos. Netti, kiitos. Tallillekinko? Rauhallinen maastolenkki, saunaan ja omppumartini. Tiedättekö, kun serkku ylittää täysi-ikäisyyden kynnyksen, on pakko lähteä juhlimaan? Selvähän se. Viedään se kantapaikkaan, viedään se teiniluolaan, viedään se taksijonoon ja syötetään sille uuniperunaa. Voisin kuvailla iltaa melko rauhalliseksi, mutta myös osin perin viihdyttäväksikin. Yksi seurueesta arvioi alkoholin vaikutusnopeutta omaan kroppaansa ja totesi yhdeksän jälkeen tarpeelliseksi patistella muita liikkeelle ennen kuin aiheuttaisi enemmän tuhoa ja katastrofia. Niin, kello meni rikki, koska peili putosi, koska nojasin siihen, koska yritin kuvata itseäni kamerakännykällä. Hienoa, ystäväiseni. Edellisen illan Fion Faföön tyhjäksi jättämä tila onnistuneesti paikattu. The Club ja katastrofaalisen järkyttävä yliopistoa käyvä lahtelainen teini. Nukkumaan noin tunti ja kymmenen minuuttia ennen heräämistä.

Ei taksia, ei kyytiä, oma auto ja ratin taakse. Turku - Tampere - Lehtimäki - Tampere - Turku. Nämä matkat onnellisesti vain kyytiläisenä. Poni sitä, poni tätä, connemara tarkemmin. Uiui, kyl se hieno vaan on, ja toi, ja toi, ja toi. Hieno reissu, ihan oikeasti. Paljon hienoja poneja, sain juoruilla ja keskustella mukavien ihmisten kanssa sekä autoin nimeämään juuri poitetun lehmäsen Adalmiinaksi. Mun poni ei näytä connemaralta ja sen varsa on iso. Kotona puolenyön jälkeen ja nukkumaan noin kolmetoista tuntia ennen heräämistä.

Kirjoitinko jotain muistikatkoksien välttämisestä? Maanantaina jouduin sitä venynyttä nauhaa kunnostelemaan. Väsymys pahempi kuin humala, koska humala lähtee pois ilman untakin. Kuinka monta ponia näin, missä olin, kenen kanssa juttelin ja milloin?

--

"Se oli tosi mukava, vaikka onkin lyhyt."