IRC-Galleria

Hei, ihminen voi oikeasti unohtaa luokkakavereidensa valmistujaisjuhlat! No, pippalot jatkuivat ravintola- ja baarilinjalla, joten ei huolta. Tosin paikalle saapui vain osa porukasta, harmittavan suuri osa päätti nihkeästi suunnata viihteestä poispäin.

Suunnittelin skippaavani kokonaan nukkumisen tältä yöltä, mutta nyt alkoi väsyttää. Taidan ottaa torkut ja herätä vajaan parin tunnin kuluttua asioimaan, jotta kaikki on valmiina maanantaina alkaava kesätyötä varten.

--

Voicella on virallisen kesäbiisin äänestys meneillään. En ole ehdokkaisiin tutustunut sen paremmin, mutta Vappu Pimiän kehuma Sparrow'n Black And Gold voisi saada multa pojon tai mahdollisesti ehdotuksen vuoden 2008 kesäbiisiksi, jollei vielä listalla ole. Aivan mahtavan hyväntuulinen kappale, tulee mieleen Panama ja kaiken kukkuraksi artistin nimi muistuttaa eräästä hottiksesta merirosvokapteenista.

--

"Millä autolla tahansa tulenkin, niin aina täällä on joku ihminen, joka soittaa suutaan".
- Kiiltävällä maasturilla Mantun grillin viereen noin kello 4.30 parkkeerannut nuori mies -

Pienellä - tosin sekin taitaa olla suhteellista - se hyväntuulisuus saadaan aikaiseksi.

Aamulla nukuin tapani mukaan ponniin (näin se on alkuun ollut, pommiksi muuttunut "rikkinäisen puhelimen" myötä), mutta jo aikaisemmin mainitsemani hienoja opiskellut henkilö oli oikein miellyttävä ja hajamielisyydellään sai tuntemaan oman pääni normaaliksi. Kehuipa lemmikkiänikin hienoksi.

Sain aikaiseksi nukkua välitorkut, vaikka niiden aloittaminen olikin perin ongelmallista taas kerran.

Alkuillasta näin pitkästä aikaa pikkupikku-Simon, joka näytti kyllä perin pihatossa eläneeltä yksivuotiaalta täykkärinpuolikkaalta, mutta myös esitti hienoa käytöstä ja julmetun hienoa ravia sekä osoitti pystyvänsä torjumaan liian innokkaat kanssaeläjät. Hieno pikkupoika kaikesta talvikarvanlopusta ja keskenkasvuisuudesta huolimatta.

Viimeiseksi hyväntekeväisyyskeikkailua Dynamossa ja pitkästä aikaa Traffic Islandin seuraamista in live. Pojat olivat vedossa, vaikka meinasi yhden biisin soittaminen stopata alkuunsa. Hieman höpötystä sekaan ja taas jatkettiin. Basisti taisi mainita ohimennen, että on suurella vaivalla tehnyt hyvät lyriikat. Olen tainnut moneenkin otteeseen todetaan niin omissa ajatuksissani kuin toisten kuuleville korvillekin, että eekimantere oikeasti hallitsee tuon homman. Miten olisi tämän parhaillaan repeatillä soivan teoksen tekstitys? Blaah ne kaikki imelät vollotusslovarit - tämä on ehkä suuremmankin tunnustuksen verran parempi rakkauslaulu. Joo, ja ensimmäisen kerran korviini kantautuva Middle Class antoi uuden elämyksen solistin laulusta. Voi että, kai sitä voisi olla sitten vaikka viikon hyväntuulinen.

--

Kuulinpa myös juorun, että keskustelut on käyty hetkeksi ja asiat saatu johonkin pisteeseen. Hienoa!

--

"A day without your presence is like a day without no air.
My doors are open, I never told you that I feel this broken.
Back then for a while you made me feel important.
I try to hide it, I try to lift my heavy eyelids.

So it seems that it's going nowhere.
Fly to me with domestic airlines.
It's 9.99€ if you buy a one way ticket to me and stay with me for life.

Now that you're out of sight I can't describe these feelings.
I know it was just one night, it's the only thing that's on my mind tonight.

If you're afraid to move, I'll double what they pay you.
This can't be the end, I gotta find a way to make it happen.
If I shout you'll hear me, but it's only wishful thinking.
I'm already sinking and I started to drink again.

'Cause you are there and it's not very near.
I don't see you, so I won't see no one.
The world out there is not for me.
I'm locked inside.
I turn off my phone.

And it's the only thing that's on my fucking mind."

On muuten ollut nopeaa toimintaa. Ensin kävi valmentaja ja siskonsa, sitten kävi valmennettava. Poni lähtee pariksi kuukaudeksi Paraisille valmentautumis- ja kilpailukäyttöön 13-vuotiaalle tytölle. Muutamaan kertaan olen miettinyt, olenko ajatellut tämän perinpohjaisesti. No, se on vain pari kuukautta. Toivottavasti edes sitten opin ruotsia sinä aikana, jollei muuta hyötyä ole.

Tänään kävi eläinlääkäri rokottamassa ponin ja tekemässä vakuutustarkastuksen. Poni sai kovin kehuja rauhallisuudestaan. Hmm, oiskohan ollut jotain tekemistä meidän eilisellä kolmen tunnin maastolenkillä, joka ei ollut edes pelkkää kävelemistä? On muuten nuo taivutuskokeet riskialttiita tilanteita. Mulla on kyynärpää auki, kun muksahdin kentälle oikein tyylikkäästi nurin juoksuttaessani ponia. En ole ennen tätä eläinlääkäriä tavannutkaan, mutta oli muuten kovin sympaattisen- ja mukavanoloinen kaveri. Ei kyllä näyttänyt ammattinsa edustajalta, olisin pikemminkin voinut todeta jonkin sortin taiteilijaksi.

--

Justiinsa ehkä kuukausi tai pari takaperin pohdiskeltiin äidin ja veljen kesken, mitäköhän on tapahtunut artistille Terence Trent D'Arby, koska siitä ei ole suuressa julkisuudessa ollut mitään juttua pitkään aikaan. Arvailtiin, onkohan vielä elossa, tekeeköhän musiikkia, onkohan hurahtanut johonkin uskonnolliseen liikkeeseen, tapahtunut jokin muu täydellinen elämänmuutos. Tänään kolahti, kun sain hetken miettiä. Hain lyriikoita otsikossa mainittuun kappaleeseen ja siihen vaan pamahti koko ajan nimi "Sananda Maitreya". Anteeksi mitä? No, Google avuksi ja sittenhän selvisi, että herra on muuttanut nimensä, ainakin artistinimensä. Jonkin sortin romahdus ja uudelleensyntyminen.

Ei saa piilotella tälla tavalla, vaikka kuinka tekisi mieli!

--

Rennossa, Rennossa, Rennossa vietän illan jokaisen ja olen tyytyväinen. Näinköhän? Aivan varmasti. Kun vielä tietyt henkilöt saisivat tilanteensa kuntoon, niin mullakin olisi helpompaa.

--

"Wish me love a wishing well."

Hassua, miten ne julkimoiden kuolemat vaan koskettavat jossain määrin.

www.kk-horses.com:

Katja Kuistilan 11-vuotias Tanskalainen puoliveritamma Maggie (i. Master ei. Diamond) on jouduttu lopettamaan 21/05/2008 katkaistuaan takajalkansa heräämössa tähystysleikkauksen jälkeen.

Henri Ruoste: Maggie oli lahjakkain hevonen jonka kanssa olen saanut työskennellä, oppia ja kasvaa ratsastajana. Tätä suurta menetystä on erittain vaikea hyväksyä niin urheilullisesti kuin henkisestikin. Hevosena Maggie oli täysin omaa luokkaansa, jonka valtava kapasiteetti ja halu tehda töitä tekivät jokaisesta päivästä yhdessä fantastisen. Maggien jättamää paikkaa tallissa, odotusarvoa tulevaisuuden osalta ja ennen kaikkea meidän kaikkien sydämissä on mahdotonta täyttää.

--

"I gave you everything with you I spread my wings."

Vietän jonkinlaista kesälomaa. Tänään tosin olin tekemässä opinnäytetyötä yli neljä tuntia. Kolmen tunnin ja jättimäisen suklaaleivoksen (joo, Rentoon on ilmestynyt leivoksia) jälkeen alkoi kyllä olla hieman hysteerinen olotila ajoittain. Tiedättekö, mulla on kaveri, joka on pienenä purrut pojalta melkein nenän irti, koska tämä on vienyt lapion kaverini kädestä? Kyllä repeilin taas, vaikka olen ennenkin kuullut.

Katselin 4D-dokumenttia anoreksiaa sairastavista lapsista ja mietin, pitäisiköhän ruveta harrastamana liikuntaa. Olikohan tekijöiden tavoite tämä? Pitäisi varmaan ruveta käymään taas uimassa hallissa näin kesää vasten, niin pääsisi useammin saunaankin.

--

Ilmoittakaa, jos tiedätte jonkun paikan, josta saa ostettua estesatulaan vyön, jossa on jousto molemmissa päissä ja joka on pituudeltaan 105 senttiä!

--

"Better leave a good impression before you hit the door ."

Tanssin perjantaina, tanssin lauantaina, tanssin viikonloppuna, tanssin viikolla. Olen taas harrastanut selväpäistä - ei - selvinpäin bilettämistä kunnollisen kuntoilun edestä. Yksin tai seurassa, takerrun tanssilattiaan kuin pahempikin narkkari ja nautin vielä senkin yli, kun tuskainen kuumuus iskee ja kropasta alkaa loppua voima. Olen kuullut joskus puhuttavan endorfiinista, sitä se varmaankin on.

"I gotta get my body moving, shake the stress away", perkele. Ei kiitos mitään ylimääräistä painoa hinkkaamaan iholle.

Jos stressistä ruvetaan puhumaan, niin huomaa taas kesäloman lähestymisen. Ei känkkäränkätä yhtään niin paljon kuin alkuvuodesta, koska opiskeluun on tulossa pientä taukoa. Jotain pientä rustailen, opinnäytetyötä yritetään saada sopivaan vaiheeseen, palauttelen tehtäviä, yritän saada rahallisia ja opinnollisia korvauksia saamattomilta. Yksinkertaisesti, ei ole mitään ihmeellistä stressattavaa.

Sosiaalinen elämäkin on palannut raiteilleen jossain määrin. Yksi jos toinenkin kaveri palannut läheisyyteen, kiitos. Rento toimii kohtaamispaikkana, opiskelupaikkana, turvapaikkana, rentoutumispaikkana. Nollaan aivoni siellä ja voin kaikille etsiville väittää löytyväni sieltä melkein joka ilta.

Mitäs sitten hevosmaailmaan? En haluaisi muuta tehdä kuin hypätä Lilianilla ja, koska en sitä voi koko ajan tehdä, olen taas kehittänyt laiskottelukauden vedoten helteisiin ja kiireeseen. Katsotaan sitten kuukauden päästä sitten perusratsastusta, jos taloudellinen tilanne oikeasti myöntyy toisen satulan hankkimiseen.

--

"It's getting late.
I'm making my way over to my favorite place.
I gotta get my body moving, shake the stress away.
I wasn't looking for nobody when you looked my way.
Possible candidate, yeah.
Who knew, that you'd be up in here lookin' like you do?
You're making staying over here impossible.
Baby I must say, your aura is incredible.
If you don't have to go, don't.

Do you know what you've started?
I just came here to party,
but now we're rocking on the dancefloor acting naughty.
Your hands around my waist.
Just let the music play.
We're hand in hand,
chest to chest and now we're face to face.

I wanna take you away.
Let's escape into the music.
DJ, let it play.
I just can't refuse it.
Like the way you do this.
Keep on rockin to it.
Please don't stop the music.

Baby are you ready cause it's getting close?
Don't you feel the passion ready to explode?
What goes on between us no one has to know.
This is a private show, oh."

En ole kuunnellut pahemmin, en ole livenä nähnyt, ei ole kiinnostanut sen enempää. Kutsu kävi keikalle. Vastasin siihen myöntyvästi, koska olen utelias ja koska artisti on niin perhanan mukavannäköinen. Ei, oikeasti joskus aikoja sitten heräsi mielenkiinto, kun katselin pojan esiintymistä Emma-gaalassa tai vastaavassa, jossa esitti bändinsä kera hienosti toiseen tyylilajiin muokattuja britneytä ja muuta poppikamaa. Tulipahan jokunen päivä kuunneltua Raivohärkä-kipalettakin, kun sellaisen bongasin soittolistaltani. Sitä paitsi, onhan hän sentään tutun tuttuja ja näyttää ihan pikkuemopoikatutultani.

Ensin Soma, jonka solistilla on oikein miellyttävä ääni ja jonka rumpalina toimii itse Heikki Paasonen. Heikkihän tietenkin oli aivan ihana! Olavi kävi välillä lavalla leikkimässä jos jonkinlaista rumpalia punaisissa pökissään, ja kauhistelin sitä yhdennäköisyyttää pikkuemopojan kanssa - vaikka olikin tukkamallinsa aavistuksen muuttanut muotoaan. Olavi soitteli itse uusia biisejään paljon. No, enpä olisi niistä vanhoistakaan tunnistanut kuin ne pari, joten nyt se jäi siihen yhteen tuttuun sävelmään. Olisin tosin voinut melkein vannoa kuulleeni jotain zencafea ja ismoalankoa. Kritiikinpoikasta siis, vaikka onhan se muokkautumiskyky hieno asia.

Vielä seesteinen sessio pitkän tauon jälkeen elämäntapamuutosta yrittävien hulttioveljesten seurassa ja makkaraperunalopetus mukavalle illalle. Pahaolohan sellaisesta roskaruoasta tuli, mutta ainakin voin hyvin todeta, että on helppo olla onnellinen.

--

"Helppoo olla nuori.
Kaikki tai ei mitään.
Hei rock 'n' roll.
On helppoo tarttuu kiinni
ja kohta päästää menemään.

Päivät ne vaan tulee,
ja menee läpi korvien sunnuntait.
Ja sormien on helppo
kitaralla iltaa säestää.

Helppo olla vapaa kuvitella,
että kaikkeen löytyy syy.
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy?

Mä voin suunnitella mun koko elämän,
vaimon ja viran ja talonkin.
Mut kaikki menee toisin,
joku suunnittelee mua paremmin.

Hei, on niin helppoo olla onnellinen.
Hei, ja tyytyy siihen mitä on."

Voi ehana tota ääntä.

--

Niin se vappu oli ja meni, mitään ihmeellistä siinä ei taaskaan ollut. Ei ollut suurta suunnitelmaa, mutta ohjelmaa kyllä sitäkin enemmän - niin kuin ryyppyiltoina usein. Joo, kaikki tutut ovat liikenteessä, mutta sitten onkin jo ongelma, mihin suuntaan sitä repeäisi. Lämmintäkin oli, joten varmasti mukava hengailla ulkona iltahämärään asti. Hengailin mäkin, mutta en jokirannassa. Käytiin Zonesyn kanssa hieman syömässä grilliruokaa keskustan laitamilla, visiteerattiin tyylikkäässä mustalla sisustetussa kämpässä ja suunnattiin danssaamaan. Tosin toinen meistä väsähti ja seura vaihtui, mutta tappiin asti jaksoin ja melkein jatkoillekin. Pizzaa naamaan, Otto-maatti ja koti.

HUOM! Hylkäsin seuralaisen vieraan ihmisen jatkosuunnitelmia toteuttamaan, mutta tarkistin noin 12 tunnin kuluttua, että elossa oli vielä.

--

Ratsastin tänään pitkästä aikaa ilman satulaa, koska ajattelin sen auttavan korjaamaan törkeän vinoa istuntaani. Poni ei taivu toiseen suuntaan, vaikka miten vääntäisi, mutta lopussa tuntui todella hyvältä kuitenkin. Niin sitä valokuvaaja ei tietenkään ole paikalla silloin, kuin kaipaisin sitä. Olisi oikeasti todella hienoa, jos meillä olisi toinenkin minä pyörimässä tallilla kameran kanssa melkein jokainen päivä.

--

http://www.youtube.com/watch?v=AGxZWiBYZPQ&feature=related

© jannie

BIS 8! Saatiin 30 euroa, porkkanasäkki ja riimunnaru.

Tyypit: Hyvät.
Runko: Pyöreä kaunis runko, hyvin asettunut kaula, hyvä ylälinja.
Jalat: Hieman hajavarpaiset edestä, suorat takaa.
Kaviot: Hyvät.
Käynti: Suorat, edestä kerivät. Rento käynti.
Ravi: Suorat liikkeet, väljähköt.
Huom: Kaunis pää ja lempeä katse.

Tuomarit: Elina Kylämäki ja Marjukka Iltanen.

Ei voi paljon valittaa, vaikka hieman olikin ihmettelemistä tuomareiden logiikassa. Poni meni traileriin ja pysyi siellä suhteellisen helposti molemmissa päissä. Käyttäytymisessä ei ollut suuria moitteita, jollei lasketa kärsimättömyyttää ja käsittelijän mukilointia. Tuli taas todettua, kuinka helposti sitä kärähtää valkoinen ihminen.

--

"On the field I remember you were incredible."

Aamulla luulin nukkuneeni pommiin, mutta kommunikaation puutteesta ja informaatio sekavuudesta johtuen olinkin todellisuudessa aivan hyvissä ajoin herännyt. Opinnäytetyöparini ystävällisesti antoi nukkua pitkään eikä ihmetellyt, missä viivyn, vaikka itse oli raahautunut liian aikaisin koululle. Ei siitä muka aikaisin nukkumaan menemisestä ja muka pitkistä unista mitään hyötyä kuitenkaan ollut, tökerösti hoidin oman osuuteni esityksestä kuitenkin. Reumafaktorivertailuraportin loppullisen version valmiiksi saaminen (parini taisi tehdä suurimman työn) ja palautus. Thanks. Hieman surffailua netissä siltä varalta, että kotona kone ei välttämättä olekaan aivan kuosissa. Olisi se kurjaa, jollei nettiin pääsisi koko päivänä.

Cavalleristilta hakemaan uudet ratsastuspopot (tarjouksessa 79 euroa) ja liukuestoromaanin (49 euroa). Mukavan halpaa tämä harrastaminen. Mielestäni niiden kuudennella luokalla ostettujen, alunperin normaalin talvikäyttöön hankittujen wannabemaiharien olisi pitänyt kestää yhden suutarikäynnin jälkeen koko omistajansa ratsastusharrastuksen ajan. Kävin moikkaamassa tuttuja ja syömässä epäterveellisen pizzanpalan Helmi-hotellin kahvilassa. Oli muuten hyvää se kinkkupizza, oon tainnut syödä sellaista aikaisemminkin hyvin mielin.

Tallille mars. Avuliaasti vuokraemäntämme siirsi trailerin pihaan "pientä" harjoitussessiota varten. Kuten sanoin muutamalle henkilölle, siinä saattaa mennä tunteja. Jökiti jökiti. Hevoseläinhän ei ole kehittynyt liikkumaan, ainakaan takajaloillaan, ja vaikka olisi kehittynyt liikkumaan, ei se ainakaan pysty kiipeämään takajaloillaan. Eestaas kuljettiin, välillä meinasi mulla napsahtaa hermot poikki, välillä poni hermostui mun hermostumiseen ja välillä kommunikaatiokatkos oli täydellinen. Lopulta kuitenkin - aika tarkkaan kahden tunnin jälkeen - Lilian päätti esittää taas rutinoitunutta ja fiksua matkustajaa, jonka mielestä trailerissa ei ole mitään ihmeellistä. Sinne se käveli täysin vapaaehtoisesti (porkkanapalkkion houkuttelemana mahdollisesti) arviolta parisenkymmentä kertaa. Joo, ei mulla mitään raivostuttavaa lemmikkiä ole. Lisäsaldona sain reiän päähäni, nice. Vielä vähän paskan kärräystä tarhasta pois ja spurttailevien hevosten kuvaamista sekä heinien kantamista.

Vielä olen tainnut lukea muutaman opinnäytetyön. Voi kuolettavuuden tylsyys ja väsymys.

Olenko ollut ahkera?

--

Oon muuten taas vaihteeksi erittäin tyytyväinen elämässäni vakituisesti vaikuttaviin ihmisiin. Kiitos.

--

"You could tell how we felt from the look on our faces."