IRC-Galleria

...yeah, right!

Rollossa totesin monesta bändistä, että haluan käydä tsekkaamassa, millainen on. Jossain vaiheessa lisäsin kuitenkin, että ensi vuonna niistä miitäänsanomattomista totean kuitenkin taas, että en ole koskaan nähnyt ja pitää käydä tsekkaamassa, millainen on.

Bleak ja ensimmäinen kerta. No, eipä ollutkaan. Juuri lisäilin keikkoja listaukseeni ja siellähän se Bleak möllötti jo valmiina. Mitä hittoa? Koska ja missä mä olen sen nähnyt?

Onhan se ihanaa, kun lemmikki haluaa olla lähellä. Kuitenkin on perin raivostuttavaa, kun kissa tunkee tuohon pieneen väliin hyllyn ja näppiksen väliin. Siitähän seuraa, ettei tuo elukka mahdu siihen ja meitin kirjoitusvälinen työntyy jokaisen kiemurtelun seurauksena sentti sentiltä pois linjalta. No niin, ja sitten se vielä suuttuu, kun yritän tunkea sitä tonne hyllyn alle...

--

"Children playing outside,
they're making a lot of noise."
Must Love Dogs:
No jaah, eipä se nyt niin ihmeellinen ollut, vaikkakin mukava hömppäkomedia. Se vaan, että mä olin taas unohtanut, kuinka ihan se John Cusack onkaan. Näin tuntuu käyvän aina. Perhana vaan, että oli äijä mennyt pulskistumaan.

Corpse Bride:
Niinpä niin, mestariteos...ja pah! Hienosti toteutettu, ehdottomasti. Hyviä näyttelijöitä, ehdottomasti. Olihan se selvää Burtonia, mutta monessa aikaisemmassa elokuvassa on herra onnistunut tunnelman kanssa paljon paremmin. Niin sanottu pettymys (vain niin sanottu, koska osasin odottaa huonompaa kuin mainostetaan) oli suurempi kuin odotin. Hieno toteutus ei mielestäni riitä, jos tarinassa ei tosiaan ole mitään sisältöä. Mitä tässä oli? Ei mitään. Lasten satu.

Brokeback Mountain:
Oli koskettava. Oli kamala. Oli Ang Leetä. Oli hienoja kuvia. Jokin silti mättäsi. Kokemus ei ollut niin hyvä, kuin olin odottanut. Mikä mättäsi? Vastausta tähän en tiedä vielä. Keskivertoa parempi elokuva se on, ja kehoitan katsomaan. Onneksi en elä 60-luvulla.

--

"Hi, can l help you?"
"Single chicken breast, please."
"For an extra 75 cents, you can get the whole fryer here. Two breasts, two thighs and a wing."
"Thank you, l don't know when l'd eat all that."
"lt's just an extra 75 cents."
"lt's not the cents, l hate to see food go bad."
"We got a hundred recipes. You can cook them, freeze them and..."
"Look, listen to me, mister. l'm divorced, okay? l eat alone, usually standing over the sink. l don't want chicken hanging around, okay?"
Katsoin eilen päivällä tuollaisen vuonna 1954 ensi-illan saaneen suomalaisen mustavalkoelokuvan. Eipä ole kyllä kovin tavallista, että jaksaisin kanavanvaihtoa pidempään sellaista tuijotella. Se äänentoisto on niin hassunkuuloista. Nytpä jäin sitten tuijottelemaan, koska olin suhteellisen vedottomassa fyysisessä tilassa yöllisten rientojen jäljiltä. Huh heijaa, kun oli muuten traumaattinen kokemus. Kuulemma sen ajan suomalaisleffat usein ovat todella kamalia ratkaisuiltaan. Huijasivat tyttöparkaa pahan kerran, luulin nimittäin sen päättyvän hömppäonnelliseen loppuun. Nääh. No, onneksi miespääosa Jussi Jurkka oli aika charmantti.

Hitsi vie, ja meikä on elänyt täysin tietämättömänä, että omistan levyn, jolla Johnny Depp soittaa kitaraa. Aika karua. Niin, ja mikäköhän biisi se sitten olisi? Ehkä olisi helpompaa tutustua vain suosiolla P-yhtyeen tuotantoon.

Kävin videovuokraamossa pitkästä aikaa. Wtf, ne haluaa henkilöllisyystodistuksen nykyään! Noh, onneksi armas veljeni varoitti siitä jo etukäteen. Onneksi samainen veli myös auttoi onnetonta ja helposti höynäytettävää matiikkapäätäni, muuten olisi tullut neljä euroa kalliimpi keikka. Mukaan tarttui sitten Brokeback Mountain, Must Love Dogs ja Corpse Bride.

Toreadorlla on muuten erittäin sottainen kämppä, mutta myös makupalatäytteinen. Kuntoa kohottava vaateteline ja suuri viinapullovarasto sieltä myös löytyvät.

--

"Asukkaita neuvotaan olla hengittämättä - savua."

^Azrael^ rokittaa [The Rasmus - Days]Tiistai 18.07.2006 17:49

Herra viihdytti joidenkin mielestä mahdollisesti aavistuksen epäilyttävällä huumorilla pientä joukkoa taannoisissa illanistujaisissa Varissuolla. Nyt hän linkitti tämän ja minua nauratti:
http://www.sinfest.net/comikaze/comics/2006-07-17.gif.

--

"It´s something deeper, it´s something to defend."
Olipas taas viihdyttävä kokemus, vaikkakaan ei sentään niin hyvä kuin ensimmäinen osa. Aavistuksen oli ehkä pitkäveteisempi, mutta siltikään ei ehtinyt haukotella missään välissä. Parasta antia oli taas captain Jack Sparrow eli toisin sanoen Johnny Deppin suoritus. Uh ah, on se niin hurmaava.

Teatterista poistuttiin kuin rommia nauttineena.

--

"Savy?"
Nöy! Taitaa jäädä ihanainen Tobbe kuulematta, kun ei ole innostusta maksaa 58 euroa. Miten yhden pahuksen trubaduurin keikalle pääseminen voi olla niin hankalaa, kun taas monesta henkilöstä ympäri maata kootun poppoon onnistun näkemään kahtena vuorokautena peräkkäin?

--

"He's a real nowhere man,
sitting in his nowhere land. "
Sadetta ne uhkasivat jokaiselle rokkipäivälle, mutta onnettomuudet järjestelyiden osalta rajautuivat lähinnä rumpalipoika Sinkkosen lentelyyn maantiellä. Korvaava ylläri Suburban Tribe ei viihdyttänyt alkuunkaan. Mitä se örinäesitys oli? Ei sellainen ollut toivomuslistalla. Hatunnosto silti sille, että suostuivat pientäkin pienemmällä varoitusajalla lentämään Ruissalosta asti viihdyttämään montaa muuta.

Flinch oli ehkä juhlien ehdoton pettymys. Miten tuollaisen nimen kanssa esitetään suomenkielisiä lauluja? Ääni oli kyllä selvästi Jonne Aaronin veljen, mutta esitys oli kyllä sitten kankeaakin kanekampi isoveljeen verrattuna. Kaipa se siitä sitten kehittyy, mutta vielä ei ainakaan vakuuttanut ollenkaan. Toisaalta, isoveli puolestaan ei antanut festareille aivan sitä toivottua loppua. Perhana vie, onko pojan ääni juotu lopullisesti uuteen muotoon vai oliko onnellisesti vain jokin hetkellinen keikkaputkikireys ja -käheys meneillään? Se ei nimittäin oikeasti kuulostanut hyvältä. Onneksi "hankkikaa minulle monta pitkävartista ruusua" pelasti showta hieman upealla tukkatyylillään.

Sitten oli suuri joukko shownvetäjiä, joiden musiikista pidän mahdollisesti paljonkin, mutta live-esiintyminen ei vain taaskaan kerran iskenyt. Apulanta. On se mukavaa, kun tuntee biisit. Olen vain ilmeisesti nykyään tuhottoman laiska ja vaikeasti innostettava - ellen ole ottanut jonkin sortin piristettä - koska ei vain jaksanut yksinkertaisesti muuta kuin kuunnella. Poets of the Fall kuulostaa hyvältä, ne monta toisiinsa sulautuvaa kipaletta, joita en meinaa erotata toisistaan. On sillä solistilla vaan hyvä ääni, ja herttinen sentään kuinka herran esiintyminen muistuttaa Billy-paapaa.

Lapko ja Bleak tulivat tarkastettua ja todettua erittäin positiviisiksi yllätyksiksi. What, Lapkon poika laulaakin englanniksi? Ilmeisesti oletukset ovat tässä maailmassa oikeasti todella haitallisia. Jonna's Problemia olikin sitten odotettu eikä naivan pupun uusi projekti ollut edes mikään pettymys. Allekirjoittaneen äiti oli erittäin innostunut. Vaikka Teräsbetonin komiikkalinja (joka ilmeisesti ei tekijöiden mukaan ole sellainen) häiritseekin, on sillä nokkamiehellä ihan uskomattoman laaja ääniala. Näkisittepä, millaista aluetta näytän.

Parhaimmistoon kuuluivat kuitenkin ne kaikkein odotetuimmat, jotka ovat jo aikoinaan vakuuttaneet ja viihdyttääneet tavalla tai toisella olevansa katsomisen arvoisia. Perjantaina töllöteltiin 2000-luvun merirosvojen mikkimiehen hymyä, vetää vertoja ihanuudessaan monelle. Onneksi sitä viljellään keikoilla paljon. Ja kyllähän lurittelukin kuulosti hyvältä. The Winyls ei pettänyt. Se oli taas sitä, mitä odotettiin: livebändi! Ainoa miinus oli kipeytynyt hauislihaksisto, joka oli seurausta serkkupojan kannattelusta keikan aikana. Mitäs sitten? No tietenkin se Rollon oma poika Tuiskun Antti. Pornoa mitä pornoa. Mautontakin voisi sanoa, mutta viihdyttihän se. Herttinen sentään, meitin laaja musiikkimaku tiedetään, mutta oli siellä populaa sen verran, etteivät kaikki voineet olla pelkästään lanteidentyöstäjää. Rokkimiehet siellä mossasivat.

Se huippu, ehdoton number one oli kuitenkin viime vuoden jatkobilettäjä, tämän vuoden tuplaesiintyjä, oli aiva uskomaton Knucklebone Oscar! Päivällä lämmittelyä ja yöllä hikirääkki. Jotain aivan uskomatonta, enkä tainut olla ainona tätä mieltä. Oscar rokkaa! Puita kaatui varmasti korvista, kun ei enää jaksanut keltaisia klönttejä korviinsa tunkea, mutta paidan sain hankkitua onneksi. Täpinöissä olin ja pahasti. Ai että, uskomaton keikka.

Erinäisiä muita viihdykkeitä ja tarkkailukohteita löytyi sitten sieltä sun täältä. Lavan takaa löytyi naminamiporonkäristystä ja halpaa alkomahoolia, jota ei tosin tullut kulutettua nimeksikään. Oli myös 18 000 litraa uima-allasta sekä uiva sauna, joita niitäkään en tosin testannut muuten kuin katseella. Oli iso Markus. Kummasti se intialainen tummuus pomppasi esiin vitivalkoisen poppipoppoon keskeeltä. Oli pieni Markus, joka jututti todennäköisesti koko back stagea ja sai itse kunkin hymyilemään. Jospa vain kaikki 5-vuotiaat jaksaisivat valvoa kiukuttelematta kello kolmeen yöllä ja sivistäisivät tyhmempiä siitä, että Apulannan levyn kannessa on väärien miesten kuva. Kaipa se on pakko Porno Lordikin pakko mainita, siellähän tuli naurettua melkein yhtä paljon kuin koko viiden päivän tripillä.

On muuten Rovaniemen kaupunkin melkoisen ruma kupunki. En kehoita hyppäämään muminalla varustetun nähtävyysjunan kyytiin, ellei välttämättä halua palokunnan hyökkäystietä. Onneksi Hotel Santa Claus oli sentä mitä viihtyisin paikka. Äänieristys toimi hyvin. Myönnettäköön, että perin ärsyttävää oli kuorien irtoamattomuus kanamunissa.

Wallu Valpio, Arde-eno ja...mites se nyt menikään...Sime Ylipaska: Kiitos!

--

"Jumala, anna mulle koira."
Ida-ponilla ei ollut merkittäviä muutoksia. Aivan ihan tapaus kyllä. Olisi ollut rankka reissu, jos ei osaisi käyttäytyä paremmin kuin valkoinen unelma.

Panda-jätti ei aivan terveen papereita saanut, mutta vielä jopa muutakin kuin maastoratsu.

Ferrari-Sardana on vihdoinkin tiine! Pakko myöntää, että olin jo melkein menettänyt toivoni.

Taas kamalaa rautalankavääntöä ravurisukuisia ratsujaan astuttelevien ihmisten kanssa. Eivät suostu millään ymmärtämään, että ravurinsukuisen astuttaminen ratsusukuisella tuotta paljon suuremmalla todennäköisyydellä huonorakenteisen ja kestämättömän ratsun kuin ratsusukuisen astuttaminen ratsusukuisella.

--

"Minä olen heppastellut jo 26 vuotta, joten enköhän tiedä mitä olen tekemässä."

R.I.P. [Robbie Williams - Strong]Torstai 29.06.2006 05:40

Juuri katselin Rennon ikkunasta ja väitin hänet nähneeni, haukuinpa jopa kampausta kamalaksi.

Nyt minulle kerrottiin, ettei se voinut hän olla. Ei hän koskaan kovin läheinen ollut, ei edes ääreismukava minua kohtaan - melkeinpä päinvastoin. Silti toivoin ja luulin hänestä kasvavan vielä mukava ja järkevä aikuinen.

Luulin senkin jo nähneeni. Erehdyin.

Miksi entisen luokkakaverin kuolema, itse tehty sellainen, voi järkyttää näin paljon? Miksi tämä järkyttyminen on niin järkyttävää?

Ehkä olenkin vain itsekäs. Ehkä olisin vain halunnut ensin tuntea hänet.

--

"And you know and you know.
'Cos my life's a mess
and I'm trying to grow.
So before I'm old I'll confess.

You think that I'm strong.
You're wrong, you're wrong."