IRC-Galleria

Al Jawf 4.2.1976-6.11.2008
Mikäköhän näissäkin niin pysäyttää? Hieno suorittaja ja hieno periyttäjä.

--

"Speak while your lips are trembling.
Talk to me when I'm listening.
Finally someone said something good.
Because we're leaving nothing but moments of belonging."

Vihdoinkin löytyy kirjallinen arvostelu Hippoksen sivuilta:
Suurilinjainen ja ryhdikäs poni, jolla on kuitenkin puutteellinen rotutyyppi. Pää on ilmeikäs ja kaula on pitkä. Lapa on pysty. Runko on lihaksikas, mutta se saisi olla syvempi. Lautanen on pitkä ja reisi on lyhyt. Jaloissa on riittävä luusto, mutta polvet ovat painuneet. Vuohiset ovat lyhyet ja vennot. Vasemmassa etujalassa on taittuneet varvasakselit ja sen liike kerii. Kinner on epävakaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on tahdikasta ja matkaavoittavaa, mutta etupainoista.

Tyyppi 6
Pää, kaula, runko 8
Jalat & liik. sään. 6
Käyntiliikkeet 8
Raviliikkeet 7
Rakennepisteet 35

Säkäkorkeus 148,0 cm
Lautaskorkeus 145,0 cm
Rinnan ympärys 173,5 cm
Etusäären ympärys 19,0 cm

Lautakunnan jäsenet: Anna Pajanen (pj), Tuula Pyöriä & Camilla Simonsén.

--

"Arvostelut julkaisuvapaat: kyllä."

Hmm. Keskiviikkona osallistuin projektiin, jonka tarkoituksena oli pitää rouva Kekkäme hereillä pidempään kuin iltaseitsemään. Tavoite saavutettiin, ja projekti oli muutenkin mielestäni erittäin onnistunut ja miellyttävä toteuttaa. Harmillisesti vain totesin lauantaina lykänneeni omaa vuorokausirytmiäni vieläkin hankalammaksi muun maailman suhteen. Ei ole käytännöllistä lähteä torstaina neljän tunnin yöunien ja puolentoista tunnin päiväunien jälkeen väsyneenä istumaan Rentoon, törmätä pariin tuttuun, noutaa vielä yksi tuttu seuraksi, jatkaa pilkun jälkeen iltaa tuttujen luo ja aloittaa pullon tyhjentäminen vasta aamuyön tunneilla. Väksinkin sitä tulee valvottua lähemmäs puoltapäivää kuin kukonlaulun aikaa ja nukuttua pitkälle iltapäivään. Sainapahan silti hyvän aamupalan suoraan nenäni eteen, koska olin aauringonnousun aikoihin toteuttanut mahtavan heurekani ja virittänyt makkarin ovelta jääkaapille lautasliinajoulukuusipolun, joka päättyi kauniiseen viestiin ottolapsen allekirjoittamana. Ihmeellistä tässä tapahtumasarjassa oli se, että saavuttuani iltayhdeksän jälkeen takaisin kotiin kaksikymmentäneljä tuntia kestäneeltä olohuonevisiitiltä, en jatkanut freesiydyttävän suihkunkaan jälkeen ulos ovesta. Viitisentoista tuntia myöhemmin noin puolitoista tuntia ennen iltakuutta avasin silmäni. Arvatkaa väsyttikö? Ainakin sunnuntaina, kun heräsin katsomaan ponin ja ex-vuokraajan puolenpäivän jälkeen.

--

Ex-vuokraaja ja sportticonnemara pääsivät aluevalmennusrenkaaseen.

--

"Million dollar baby.
Billion dollar baby.
Trillion dollar baby.
Zillion dollar baby."

Joo'o, kyllä mua mahdollisesti hieman harmittaa, että olen päättänyt maksaneeni tarpeeksi kalliista konserttilipuista ja nähneeni jo tähänastisen elämäni aikana suhteellisen paljon hyviä artisteja lavalla, minkä takia jätin Distrubedin keikan väliin. Nyt tästä harmillisesta kokemuksen puutteesta muistuttaa pelkällä olemassaolollaan olohuoneessani juomia tarjoileva henkilö noin viitenä päivänä viikossa. Tattista vaan! Lohdutukseksi ihailin taas kerran Stuart Townsendin värisyttävää olemusta Queen Of The Damned -elokuvassa ja totesin taas kerran kyseisen teoksen nimikkosoundtrackin olevan jonkun taitavan henkilön kokoama.

Kattelin myös taannoin Der Untergangin eli suomeksi nimettynä Perikadon. Toki kaikki tietävät, mikä elokuva on kyseessä? Hitlerin ja Natsi-Saksan viimeisistä hetkistä kertova filmipätkä, joka aiheutti kuohuntaa pahan pahan diktaattorin inhimillistämisen takia. Oli muuten hyvä elokuva ja hyvä miespääosa.

--

Arasolan Ari päätti jättää teinibileet väliin ja vaihtoehtoisesti mietti syvällisiä BB:n tiimoilta (toki mä voisin sitten puolestani hieman jatkaa kirjettä koskien suomean äidinkielenään käyttävien kielitaitoa):

8.11.2008 at 9:57pm

Arvoisa Rouva Opetusministeri

Olen seurannut televisiosta Suomen Big Brother ohjelmaa.
Ohjelmassa eräs asukeista on aikalailla tietämätön lähes kaikesta. Kyseinen tyttö osaa puhua englannin kieltä noin 20 sanaa, ei osaa laskea paljonko on 6*50, ei tiedä mikä eläin on Suomen vaakunassa eikä millä vuosisadalla käytiin Talvisota.
Maailmassa käytettävistä valuutoista hän osasi nimetä euron, Iso-Britannian dollarin ja Ruotsin kruunan. Siis kruuna -nimisen rahan...
Agenttileikissä ulkomaisista tiedustelupalveluista hän tiesi firman nimeltä Eniro 0100100.
Mm. sanat feministi, barrikadi, kolhoosi ja sosialismi ovat hänelle täysin tuntemattomia, eivät merkitse mitään.

Eipä siinä mitään, tyhjäpäitä maailmassa riittää.

Huolestuttavaksi asian tekee kuitenkin se, että kyseinen tyttö valmistautuu paraikaa ylioppilaskirjoituksiin. Eli lukio on siis juuri suoritettu! Miten se on mahdollista, en todellakaan ymmärrä.

Jos ja kun yhteiskunnan kustantaman koulutuksen taso on tätä, oppilaille asetetut vaatimukset ilmeisen keveitä, niin toivon, että te asiasta vastaavana ministerinä kannatte asiasta poliittisen vastuun ja eroatte.

Tilalle nimettäköön joku jolla tahtoa ja taitoa tehdä tilanteelle jotain.

Ystävällisin terveisin,
Ari

(http://www.facebook.com/note.php?note_id=38326567110&#/note.php?note_id=38326567110&ref=nf)

--

"Mäkään en oo koskaan harrastanut seksiä Onnelassa tai Rennossa."

Aivan koukussa viimeiset kolme päivää: http://www.thefashionspot.com/forums/f52/suvi-koponen-31302.html

--

"Holy legs."

R.I.P. 22.10.2008 Kelmi - yksi suomenhevosratsujen kantaisistä ja suurista periyttäjistä.

--

Meillä menee oman ponin kanssa vähän paremmin. Viikonloppuna oli aluevalmennuskatsastus, ei mitään valittamista ratsastajasta tai ponista, perhana hyppäsi jopa erittäin pelottavan delfiinihirviön ensimmäisellä yrittämällä. Nyt vain odotellaan päätöstä sekä mietiskellään vuokraajaehdokkaita.

--

Mulla on muuten kaksi hammasta vähemmän kuin reilu viikko sitten. Ei, poni ei ole telonut, vaikka yksi stadilainen höpsö niin ehtikin ensin pohtimaan. Ei, ei ole myöskään hammaslääkripelkoa vieläkään, ja olin peräti julkisella puolella. Joulukuussa normalisoidaan sitten suun tasapaino uudella operaatiolla.

--

"ida sanoo:ketä tuolt tulee
janina sanoo:jotai aikuisii
ida sanoo:ei oo
janina sanoo:ompa koska niil on heijastimet"

(janskum%E4n&beid=21660340)

Olen tässä muutaman menneen viikonlopun aikana ja jälkeen miettinyt ajoittain, pyöriikö elämäni jotenkin huomattavan paljon erään baariksi kutsutun kuppilan - tou - kuppilaksi kutsutun baarin ympärillä. Eräänä lauantaina heräilin tyytyväisenä öisen istuskeluseuran sohvalta. Huomatkaa, tämä oli ihan normaalia, koska tunnen kyseisen henkilön tallipiireistä, en niinkään sitä kautta, että hänkin mieltää olohuoneensa sijaitsevan Turun kävelykadun päässä. Se, että sängyllä tuhissut toinen henkilö on tuttu vain ja ainoastaan Rennosta, huvitti suunnattomasti. Huomenta vaan, setä. Hyvinhän tuollainen reilut pari tuntia menee valitellessa kipeitä napoja, nautiskellessa aamupalaksi puolisen litraa viinaa (vai oliko se nyt sitten kuitenkin vodkaa?) sekä mikrobikebabia, poltellessa gaytupagei ja laskeskellessa rakkausprosentteja.

Niin tosiaan, edeltävä perjantai-ilta alkoi muutamalla kasikymppisellä, teki välipysäkin noin kello 01.55 Rentoon ja jatkoi noin kello 02.57 Monkiin, josta suuntasi päätepysäkille rautatieasemaan vastapäätä. Ei ihan suunnitelmien mukainen reissu, mutta sentään tuli saavutettua humala ja päästyä vielä sisään omaan olohuoneeseenkin.

Kolmantena iltana tein ehdotuksen: hei, Natina, otetaanko tänään taas uusiksi? Mun vähän teki mieli, kun näin hyvin olen makuun päässyt taas. Talo tyhjä ja pöytä täynnä kaljaa. Kiitos ja näkemiin. En myönnä olleeni huonotuulinen, mutta taisin saada yhden pienen poikaraasun hermostumaan noin tunnin jatkuneella ulkonäkökritiikillä. Mitäs meni kääliö toteuttamaan hyvän parturointi-idean, käyttämään likaisia ja rikkinäisiä sukkia sekä tutuksi käynyttä t-paitaa. No, se toinen veljeksistä passitettiinkin suihkuun. Tuoksuipahan mukavammalta. Kiitos, yksi tarjoilija vapaalle venähtäneen illan päätteksi ja viihtyvyys voi alkaa. Kappas, yksi, kaksi, kolme, monta rentoa tuttua. Paikanvaihdos. Minne sitten mentäisiin, oisko Monk mitään? Ois ois. Nyt taisi olla sentään vielä vartin verran aikaa päästä sisään. Heipä hei siis, taas. Huojumista ja hihitystä. Arviolta parisen minuuttia kestänyt keskustelu: henkilö A toistelee lauseita "henkilö C ei syö rullakebabia" ja "henkilö x ei tykkää rullakebabista", henkilö B inttää vastaan lauseilla "henkilö C söi rullakebabia" ja "henkilö C tykkäsi rullakebabista" ja viimeisenä henkilö C tulee toteamaan "henkilö C söi rullakebabia, ja se oli sitä paitsi ihan hyvää". Pilkku, taasko? Tyttö seisoskeli odotteli muita poistumistien tuntumassa ja setä koki tarpeelliseksi läimäistä tämän persettä. Koska tuttavukset jäivät höpöttelemään ulko-oven lähettyville, tyttö näki tarpeelliseksi ehdottaa portinvartijalle sedän kaltaisten äijien ulos heittämistä. Portinvartija vastasi jo pohtineensä tällaista hetken. Tyttö tokaisi sedän kaltaisten äijien käyvän vain aina käsiksi ja sinisilmäisenä vastasi portinvartijan kysymykseen, ettei tunne setää ollenkaan. Aavistuksenomainen virkaintoisuus yhdistettynä molemminpuoleiseen heikonlaiseen tilannetajuun johti siihen, että sedän käsi joutui selän taakse ja koko loppusedän mukana pihaelle. Pitkillä piuhoillaan tyttö ei pysynyt aivan mukana menossa, mutta sai hetken kuluttua ja myöhemminkin hyvät naurut. Mikrobirkebabia, katukivetyspizzaa, olohuoneen oven takana seisovia aukioloajoista erehtyneitä seuralaisia ja väsyneitä postikortintekijöitä. Jatkot samassa paikassa peräkkäisinä iltoina? Ei käy. Viidenkymmenen paremmalla puolella taisi olla nainen, joka käveli kadulla vastaan ja totesin olevansa niin kännix. Kuulostaa hyvältä, jatkoille siis. Hieno asunto, voisin ostaa omaksi taideteoksineen. Tuolit haluaisin kyllä vaihtaa, olivat hieman riskialttiita. Tyttö heivattiin toisesta yöpaikasta toiseen katselemaan MTV-kanavalla kolmantena suomalaisena pyöritettyä musiikkivideoa sekä perin viihdyttäviä filmipätkiä.

--

Selviämistä.

--

Keskiviikko, opinnäytetyö, Rento ja paljon tuttuja. Taas mentiin.

"Monkiin menossa?"
"Ei, kotiin ja töihin."
"Suunnitelmissa mennä lähiaikoina Monkiin?"
"No, kai sitä perjantaina voisi käydä taas katsastamassa."
"Ai, ilmoittelepaa päästäänkö sisään vielä."
"?"
"Niin, että onko meillä porttikielto sinne."
"?"
"Sut heitettiin ulos sieltä tossa neljä iltaa sitten."
"Mitä?"
"Aivan."

--

Perjantai ja lauantai. Taas mentiin. Rauhallisempaa ja vähemmän rauhallista. Vähemmän ja enemmän alkoholia. 30-vuotissynttärit ja läksiäiset samassa, boolia pöydällä ja jacksparrowlainen sapeli kourassa oven takana. Kiitos ja näkemiin, toivottavasti olen kunnossa aamulla.

--

Tiistai. Ei voi olla totta. Korttia dissataan ja rahat eivät kulkeudu perille, joten ihmiset säälivät ja juottavat mahan sietokyvyn yli. Viimeinen lause viestissä: ei toimi.

--

Joo'o, voisi varmaan rauhoittaa taloudellista ja terveydellistä konkurssia taas hieman.

--

"Tuleva entinen tyttöystävä ei tullut, joten se oli tuleva entinen."

Kello näytti noin puoli seitsemää, kun saavuin tänään kotiin autoa ajaen. Turha luulla, että olisin ollut ansaitsemassa rahaa yövuorossa. Kyse on vapaasta opiskelijaelämästäni, joka mahdollistaa normaalin vuorokausirytmini noudattamisen. Heräilin eilen yhden aikaan iltapäivällä, käväisin kuuntelemassa koululla kehut opinnäytetyöstämme, seisoskelin satamatyöläisen näköisenä oranssissa kurapuvussa vaakasateessa pyörittelemässä päätäni ylienergiselle urheiluconnemaralleni ja hengähdystauon jälkeen jatkoin istumaan iltaa ykkösolohuoneeseni. Huomion arvoinen asia on se, että ehdotus kokoontumispaikasta tuli aivan toisaalta. Päättelykykyä ei tarvita kamalasti, jotta voi arvata illan venyneen muutamilla tunneilla suunniteltua pidemmäksi. Kaksi baaria, jatkot, uusia tuttavuuksia ja teinivuosien tarinoita Katri Ylanderilta, perinteisen mukavat viihdetunnit.

"Mikä ihmisiä vaivaa? Vihdoinkin mä päätän luopua kuskihommista eikä kukaan lähde mukaan, vaikka on jo tiistai."
"Jo tiistai? Nyt on keskiviikko."

Jatkoinko siis keskiviikkonakin vieraiden ihmisten kanssa lukunurkkausta pidemmälle? Olen havainnut viimeisen puolen vuoden aikana, että lukemisella julkisilla paikoilla on mielenkiintoisia efektejä. Yllättävän moni ihminen on sitä mieltä, että kirjaan keskittyvällä ihmisellä ei todellisuudessa ole tekemistä, vaan hän jollain kieroutuneen säälittävällä tavalla pyrkii keskustelemaan täysin vieraiden henkilöiden kanssa. Oletko yksinäinen? Istu siis anniskeluoikeuksilla varustettuun tilaan, avaa romaani ja esitä lukevasi sitä herpaantumatta, niin kohta oletkin edennyt peräti kymmenen virkettä eteenpäin vastailtuasi kahteenkymmeneen kysymykseen ja kerrottuasi elämäntilanteesi referoituna. Siinähän sitten oli helppo toivottaa tervetulleeksi vielä muutama uusi tuttavuus seurueeseen, patistella kolmas nukkumaan kotiin ja jatkaa Onnelaan etsimään ensimmäisen poikaa. Pilkku saavutettiin ja paljon enemmänkin, taisi siinä ainakin tunti vierähtää höpötellessä ja humalaisia odotellessa. Jatkot saunan kera olisi ollut tarjolla, mutta päätin fiksuna likkana passata tällä kertaa ja jatkaa vain kotiin. Menin kuutisen tuntia ennen heräämistä nukkumaan. Kummallisia heppuja, väittivät istuskelevansa usein olohuoneessani, mutta en ole koskaan nähnytkään.

Viikko sitten muistin, kuinka hauskaa humalaisella persoonallani onkaan. Mikä ihme on ajanut viettämään alkoholittomalla tavalla terveellistä elämää, joka ei sisällä täysin kontrolloimattomia liikkeitä tai muistikatkoksia? Olen jopa onnistunut uskottelemaan uusille tuttavuuksille, etten edes harrasta humalahakuista alkoholinkäyttöä. Ei ole oikeastaan edes kyse uskottelemisesta, vaan tämä tilanne oli yhtä kuin todellisuus suurimmaksi osaksi viimeiset puolitoista vuotta. Sanokaa, etten ole tulossa vanhaksi. Enhän mä kärsi edes krapulasta!

Perjantaina 10.10.2008 Musiikkibaari Rento vietti 3-vuotissynttäreitään! Siellä me kaksi alusta asti enemmän tai vähemmän kanta-asiakkaina toimineet kaverukset istuimme kanaa mutustellen ja ilmaisia drinkkejä tissutellen mietiskelemässä, ettei viihtymisemme kyseisessä paikassa ole oikeastaan yhtään yllättävää. Paapatipaapatipaa, täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneelle serkulle sisäänpääsy, kaverin vanhemmat jonon ohi, muutama hali, shokkihoitoa äänellä ja Topi Sorsakoski (en kai mä nyt vieläkään voi sitä oikeaa nimeä muistaa). Varmaan turhaan pitkitetystä estojen säilyttämisestä johtuen nautin suunnattomasti pienistä valkoisista valheista ja tarinoinnista niin tutussa kuin tuntemattomassa seurassa. Olikohan siellä ehkä joka kymmenes lause totuudenmukainen? Jätimme loppuillasta synttärisankarin rauhoittumaan ja jatkoimme maistelemaan Edisonin herkullista salmiakkikossua sekä osallistumaan väsyneen humalaisiin ja jonkun mielestä ehkä hävyttömiin keskusteluihin, jos jaksaisi olla häveliäs edes jollain mittakaavalla. Muuta vaan asumaan kämppään, johon kaverisi näkee sisälle, mutta josta et itse näe kaverin kämppään. Ottakaa tavaksi kaverin kanssa pyydellä toisianne tupakalle tekstiviestein ja jätä sen jälkeen joskus vastaamatta kämppäsi ollessa kuitenkin täysin valaistu. Huolellinen kaverivalinta saattaa kuitenkin olla merkittävin tekijä, jos et halua tällaisessa tilanteessa saada hetken kuluttua uutta tekstiviestiä kysymyksellä "runkkatko sä?" ja vielä vastata siihen "miten helvetissä sä sen tiesit?"

Jep jep jep, sitten tuli hetkellinen hiljaisuuden kausi, kun raumalainen ryhmittymä jumittui Börsin oven lämpimämmälle puolelle ja vastaanottokomitea seisoskeli kebabit viilentyen toisella puolella. Hävinnyttä seuruetta putkahteli molemmista suunnista ja höpötteli oletettavasti sivistäviä faktoja maailmasta. Miten ymmärrät toetamuksen "ne tekevät sellaisia tenttejä"? Turunraumlainen entinen luokkakaveri, AD/HD Fion Faföö, Montteri, tampereenraumalainen ja hissukka tulivat keskustelemaan matkasuunnasta, josta ei alunperinkään ollut epäselvyyttää. Taitaakohan yksikään muistaa, mitä se yksi höpötti jatkuvalla syötöllä, sen jälkeen kun oli koko matkan pomppinut ja kiipeillyt lyhtypylväisiin? Ei mitään käryä, mutta muistan valittelleeni jo leukaperieni särystä, koska sitä juttua vain riitti ja riitti. Kolme juhlijoista luovutti kauppojen aukeamiseen mennessä, koska naapurin kassaneiti sai kuunnella vain nelihenkisen joukkion lauantaiaamun hihityksiä. Tunti unta ja fetakuutioita.

Viisari taisi kiertää kellotaulun kerran ympäri, kunnes tein perin uupuneen sisääntulon vanhentuneen olohuoneeni kohta talvitilaan siirtyvistä kesäovista. Huomenta vaan! En kai sentään usein täällä käy? No, tällä kertaa ne olivat ulkopaikkakuntalaiset sukulaiset, jotka nimesivät treffipaikan, tosin suorittaen uudelleenristimisen Reino-nimellä. Kotiin, kiitos. Netti, kiitos. Tallillekinko? Rauhallinen maastolenkki, saunaan ja omppumartini. Tiedättekö, kun serkku ylittää täysi-ikäisyyden kynnyksen, on pakko lähteä juhlimaan? Selvähän se. Viedään se kantapaikkaan, viedään se teiniluolaan, viedään se taksijonoon ja syötetään sille uuniperunaa. Voisin kuvailla iltaa melko rauhalliseksi, mutta myös osin perin viihdyttäväksikin. Yksi seurueesta arvioi alkoholin vaikutusnopeutta omaan kroppaansa ja totesi yhdeksän jälkeen tarpeelliseksi patistella muita liikkeelle ennen kuin aiheuttaisi enemmän tuhoa ja katastrofia. Niin, kello meni rikki, koska peili putosi, koska nojasin siihen, koska yritin kuvata itseäni kamerakännykällä. Hienoa, ystäväiseni. Edellisen illan Fion Faföön tyhjäksi jättämä tila onnistuneesti paikattu. The Club ja katastrofaalisen järkyttävä yliopistoa käyvä lahtelainen teini. Nukkumaan noin tunti ja kymmenen minuuttia ennen heräämistä.

Ei taksia, ei kyytiä, oma auto ja ratin taakse. Turku - Tampere - Lehtimäki - Tampere - Turku. Nämä matkat onnellisesti vain kyytiläisenä. Poni sitä, poni tätä, connemara tarkemmin. Uiui, kyl se hieno vaan on, ja toi, ja toi, ja toi. Hieno reissu, ihan oikeasti. Paljon hienoja poneja, sain juoruilla ja keskustella mukavien ihmisten kanssa sekä autoin nimeämään juuri poitetun lehmäsen Adalmiinaksi. Mun poni ei näytä connemaralta ja sen varsa on iso. Kotona puolenyön jälkeen ja nukkumaan noin kolmetoista tuntia ennen heräämistä.

Kirjoitinko jotain muistikatkoksien välttämisestä? Maanantaina jouduin sitä venynyttä nauhaa kunnostelemaan. Väsymys pahempi kuin humala, koska humala lähtee pois ilman untakin. Kuinka monta ponia näin, missä olin, kenen kanssa juttelin ja milloin?

--

"Se oli tosi mukava, vaikka onkin lyhyt."

Uusi kortti ja uusi puhelin, joka tosin on vielä latautumassa, mutta sama vanha numero.

--

"You shine like a sun."

Ilmoitusluontoinen asia: Humalainen idioottilapsi oli eilen hieman tanssahtamassa Turun Onnelassa ja mahdollisesti jätti hetkeksi vahtimatta laukkuaan. Eipä se muuta sitten tarvinutkan, jotta laukku päätti lähteä tanssahtamaan jonkun muun kanssa. Nou puhelin, nou ajokortti, nou henkilökortti, nou korttikorttikortti, nou kotiavaimet, nou bag. Yrittäkääpäs nyt tietää, missä menen!

Tänään kuulemma pitäisi mennä kyselemään illalla, onko laukku eksynyt henkilökunnan käsiin siivouksen yhteydessä. Meinasin jo rikosilmoituksenkin tehdä, mutta tulin toisiin aatoksiin ja lykkäsin sen tekemisen huomiseen luettuani poliisi.fi-sivustolta tämän: "väärän ilmoituksen tekeminen poliisille on rikos, josta on säädetty rikoslaissa rangaistus". Kuitenkin se laukku on nököttänyt kiltisti jossain nurkassa, johon olen sen kännipäissäni unohtanut, kun Onnelan valvontakameroita ruvetaan tsekkaamaan. Sen jälkeen olisin minäkin nolona.

--

"Poliisi ei voi tutkia ns. asianomistajarikoksia, ellei asianomistaja vaadi rikoksentekijälle rangaistusta."