IRC-Galleria

Kipaistiin Ellu1984:n kanssa tarkastamaan Sacha Baron Cohen -elokuva Borat. Justiinsa, olipa taas rahojen haaskausta. Kyllähän sitä välillä hymyilytti ja jopa taisin nauraa tilannekomiikalle parisen kertaa, mutta yleisesti ottaen suhteellisen huonosti toteutettu. Mahdollisesti hyvä idea, mutta loppu on jäänyt keskeneräiseksi.

Se tosin meni hieman ohi, onko koko homma toteutettu oikeasti "dokumenttina" vai näyttelijöiden kanssa.

--

"Mä olen sinut ulkonäköni kanssa...en mä kyl ymmärrä, miks joku tällaisesta kiinnostuisi."

One flew over the cuckoo's nest ja Jack Nicholson. Oli melkein loppuun asti aivan mahtava. Sitten "voi paska". Miten joku voi? Väitin veljelle, että lobotomia on kuolemantuomiotakin pahempi. Mun teki ja tekee niin pahaa. Saatanan hirviöt!

Harjoittelu alkoi Härkätien terveyskeskuksessa, Liedossa. Joo, naapurissa se tosiaan on, mutta busilla saan matkustaa ensin Turkuun. Eihän se vaadi kuin kipuamisen kello 05.35 linja-autoon. Pelastava enkeli antoi onneksi kyydin käyttöön.

Sitten on se paska, jonka kaadoin omaan niskaani. Idiootti mikä idiootti.

ONNEKSI, onneksi mulla on uusi Christina.

--

"But I walked away.
If only I knew what I know today.

Would you tell me I was wrong?
Would you help understand?
Are you looking down upon me?
Are you proud of who I am?

There's nothing I wouldn't do
to have just one more chance.

And I've hurt myself."

Oikein taas aivot narikkaan -käytöstä tältä taholta. Olen selvästi asennoitunut harjoitteluun kuin kauan toivottuun lomaan, kun teen idioottimaisuuksia toisensa jälkeen.

Erittäin miellyttävä ilta Amarillossa b-ryhmän ja lisien kanssa. Luulo oli, että mennään vain istuskelemaan pariksi tunniksi, mutta kummasti sitä vain sitten tuli biletettyä oikein kunnolla taas. Loppuillan suunnitelmat eivät aivan pysyneet kuosissa, thanks kahden perhanan pimpin. Portugali on kyllä kaunis maa, mutta liikaa vaadittu multa.

Fyysistä kuolemaa teen edelleen.

Katsotaan itkenkö kolmen kuukauden kuluttua.

--

"You better be damned sure you can take it."

Hallitsen ajoitukset upeasti. Keskiviikko ja ilmoitan olevani koko päivän vapaa. Ei lähdetä ajamaan kelin takia Auraan jannien ja Unkari-kaverin uutta lumimiestä katsomaan. Ei lähdetä ulos lenkille, koska en halua. No sehän on sitten selvä, että päätämme panna rallatukseksi. Eihän mun tarvi herätä kuin vasta kello 06.10.

Ensin toisen veli heilautetaan kauppaan ja takaisin, koska törppö oli hurauttanut vähän turhan pitkälle pientareella. Kului kaksi tuntia, mutta oli viihdyttävää.

Vaatetta vaihtamaan. Maistoin saksalaista mehukalja ja kanamunapizzaa. Ok.

Rento, Rento, Rento. Uu, toinen lemppareista oli muuttanut tukkaluukkia. Muistaakseni oli hienokin. Höpötettiin kahden mukavan tädin kanssa ja pölötettiin ex-kipsatun vessatuttavuuden kanssa. Onnela, Onnela, Onnela. Olin taas ihan elementissäni, hauskaa ja kaikkea kivaa. Huvitin kuulemma seuralaistani, mutta sehän on ainoastaan hyvä asia. Tiirailtiin blokkariksi alentunut deejiitä, tanssittiin, käytiin vessassa, kerättiin kimppuumme harmiton sitkeä tumma mies, bongattiin entisiä saman koulun kasvatteja, tanssin, keskusteltiin vakavia naapurista ja tyttöystävästä, törmättiin ex-kipsattuun vessatuttuun toistamiseen. Hävittiin ennen pilkkua ja suunnattiin ruoan perään. Torigrilli, sehän se aina. Mikä niissä jonoissa on? Tupsahtihan se ex-kipsattu vessatuttukin eteemme taas seuraanaan lauma sosiaalisia nuorukaisia.

Jehna, että oli mukavaa!

Seuraavana päivänä ei - thank framk - tarvinnut opiskella tai sen puolen edes tehdäkään mitään. Nuoremmat saivat muminoistani ja torkuistani varmaan erittäin hyvä kuvan tulevasta kurssista. Idiootti, sä et pääse harjoitteluun, jollet oo sairastanut vesirokkoa tai saanut rokotusta siihen! Aih, mulla on mahdollisesti taas mennyt jotain ohi. Oisko se nyt sitten niin kamalaa, jos en pääsis? Sinne sitä kuitenkin mennään, kuulemma on ollut kroppa täynnä näppylöitä.

Käyntikortti vastaanotettu. En mä tunne ketään tällaisella nimellä varustettua ihmistä enkä ole pyytänyt kenenkään numeroa ja menin sitten poistamaan viestinkin katsomatta, keneltä se tuli.
"Sain tällaisen numeron, mutta mua ei informoitu kenelle nimi Oskari kuuluu."
Oskari ei vastaa mulle.
"Oot varmaan se kivan tyypin kiva sisko, joka oli käännäämässä mun tupareissa Vantaalla vast!"
Naurukohtaus. Että ihminen voi olla huonomuistinen. Joo, en ihan varmaan pyytänytkään veljeltä mitään numeroa yöllä.
Raks raks raks.
Mitä ihmettä, eikä Oskun nimi olekaan Osku?

--

"I'm all over and i've got it going.
I will turn my soul into profit."

Katselin tuossa edellisyönä elokuvan Toscanan auringon alla. Siinä elokuva, jollaista olen kaivannut. Hyväntuulisuus on aivan ihanaa, hymyilyttää vaan. Diane Lane kiinnitti huomion jo Kohtalokkaassa syrjähypyssä. Isoja maneereita, mutta silti aivan ihana. Elokuvakokemuksen jälkeen jaksoi vain hymyilyttää. Tuli taas näitä "nyt ois kiva tehdä jotain" -fiiliksiä. Sammuttelin valot talosta, panin Laurien soimaan, menin sänkyyn ja fiilistelin. Kun olisi aina yö ja hiljaisuus.




Viikonloppuna oltiin äitin, tädin, enon vaimon ja tädin ystävän kanssa hieman ja ehkä enemmänkin viihteellä. Ensin käytiin juomassa 2h + k -ravintolasta maidot loppuun valkovenäläisillä, sitten suunnattiin Klubille harrastamaan niin miellyttävää keikkailua. Surku, Kwanissa on tapahtunut jotain. Mariko keikisteli silmääni suhteellisen tyylittömässä ja paljastavassa mekossa sekä korkeissa koroissa lavalla, mutta tämä uusi naisellisempi diivalook ei tuntunut millään istuvan neidin olemukseen. Jammailu oli hävinnyt. Missä se kimppaesiintyminen, joka toimi täydellisesti Mobile Machinen aikaan? Vanhoja biisejä olisi ollut myös mukava kuulla enemmän. Uusi musiikki on kovin raskasta, vaikkakin tykkään silti. Noh, ainakin Tidjan on edelleen ylicute. Meitille tuli mieleen Six feet Underin kaheli Billy-veli. Ilmeisesti ei kenellekään muulle. Toinen bändi oli viihdyttämään tarkoitettu. Never before heard, mutta Eternal Erection oli nimi. Vanhemmista naisista 3/4 oli aivan innoissaan, saksofonisti kuulemma ruletti ja laulaja luotu esiintymään. Solisti oli tosiaan hyvä. Kuinka niin iso mies jaksaakin liikku niin paljon? Eihän tällainen laiskiainen edes pysynyt perässä. Rakas täti käytti ison läjän rahaa ja osti mulle etukäteissynttärilahjan, upean Eternal Erectio -paidan. Seinän takana harjoitettiin Musiikki ja media -tapahtumaa. Eno kävi sitten ystävällisesti visiteeraamassa meidän luona, mutta lähti ensimmäisen bändin aikoihin jatkamaan matkaa - "meillä on Wallun ja Villen kanssa kolmeen pekkaan kulutettavana 160 drinkkilippua". Nice, kelpais mullekin.

Lauantaina käytiin harrastamassa lisää live-esiintymsitä tamperelaisessa teatterissa. Pilkkuvirheellinen adoptio nimeltä Paavo 1,5 vuotta. Aivan mahtava. Hauska, muttei yliampuva. Valistava, muttei saarnaava. Vakava, muttei masentava.

Katseltiin vielä konkkaronkan voimin Viirun ja Pesosen joulupuuhia ja serkun kanssa sekä Lucky Number Slevin sekä pikkiriikkinen pätkä todellista laatupornoa. Keskimmäinen oli vähintään viihdyttävä. Willisin Bruce hieman ruvennut ärsyttämään yhdellä ilmeellään, mutta ainakin sillä oli sikanopea käsi. Päinvastoin tulin todenneksi, että Josh Hartnett on aika herkku - tai sitten se oli vain tuo rooli. Lucy Liukin oli oikeasti hyvä, poikkeava aikaisemmista rooleistaan.

--

"Luuleksä, et se oikeesti tota kasvia kastelee? Itseään se kastelee."

Ei, ei taas tätä biisiä! Pakko jäädä kuuntelemaan, kuitenkin. Esittäjä osaa vaan asiansa.
Oli kuulemma live-esiintyjä isolla L:llä. Helvetti.

--

"Jos odotat aikaa, parempaa aikaa,
odotat seuraavaan elämään.
Mä olen nyt tässä yllyttämässä
sinua leikkiini tärkeään."

Grey's Anatomy <3

--

"Minut ympäröin tyhjyydellä, jotta voisin nähdä,
jotta oppisin itse, mitä tunnen, ja tietäisin sen.
Nyt on mentävä yksin, kulkee, pitää ilman varjoo.
Osan jäätävä taakse, jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin."

On muuten aivan ihmeellisiä juttuja assosiaatiot ja niin kutsuttu nostalginen tunne. Ihmmeellisiä, mutta usein myös valloittavan ihania. Okei, kyl mä diggaan tän bändin musiikista, oli syy sitten mikä tahansa.

Katselin lainatun leffan A Series of Unfortunate Series. Jim Carrey, perkele. Noh, ei kai se sitä huonommaksi tehnyt, mutta ei ollut tosiaankaan mikään ihmeellinen.

Katselin lainatun elokuvan Unfaithful. Gere-miäs, hassu pikkupoika, naikkonen ja ranskalainen hurmuri. Sadattelikin niin kivasti kirjakauppias. Oli muuten yllättävä viettelevä elokuva. Kovin hiljanen, mutta silti sai aikaiseksi. Tästä pidin. Tunteilinkin.

Katselin lainatun leffan Oliver Stone's Alexnader. Juuh, se siitä Oliver Stonesta. Todella pettymys! Rahaa oli palanut, mutta ei se vakuuttanut näin kotitelevisiosta katsottuna. Leto oli todella imelä, ei se nyt sentään aina tuollainen. Farrelkin melkein häiritsi kokoaikaisen mutrunaamansa kanssa, mutta olihan se sentää silti sama valloittava irkkuäijä (ja näytti välillä aivan Crowelta...) Elefantit oli kyl hienoja.

Viikko sitten sain loppuun Nick Hornbyn Hyvät ihmiset. Not ihmeellinen. Oikein rimanalitus herralta. Nyt aloitettu Waltarin Sinuhe. Saas nähdä, onko pettymys Mikalien jälkeen.

--

"Is it more than you wanted?"

Ei oikeasti voi olla. Hevosen ostaminen on niin kymmenen kertaa helpompaa kuin satulan.

Nyt sen kuitenkin päätin. Kokeilen Wintecin 500 -mallia CAIR-paneeleilla, sitä saa Suomesta (toisin kuin koulupainotteista yleissatulaa). Jollei sovi, niin sitten käännyn niidne rungottomien puoleen takaisin.

--

"Ai niin, nyt oli taas yks kirkko..."

Hei oikeesti, mun vanhemmatkin kattoo sunnuntaisin saunan jälkeen Big Brotheria!

--

Oltiin sitten viime viikonloppuna hieman hippaamassa pääkaupungin suunnalla. Vantaalla on muuten perkeleen vaikeaa löytää autolle sopivia teitä tai yksiosaisia katuja. Perjantaina coscun ja kämppiksen tuparit. Vessapaperia, Dove-saippuaa ja relax-suitsukkeita Intiasta lahjaksi. Kämppä täynnä teinityttöjä, aika huisia. Kummallista porukkaa, kun ei saatu edes Koskenkorva-litraa tuhottua. Kokosku oli sitten seuraavana aamuna auttanut hieman ja kaatanut arvokkaat litkut viemäriin - "se haisi niin pahalle".

faery tarjosi ystävällisesti yöpaikan stadionin vierestä. Oopperatalon parkkipaikalta on sitten tappavan pitkä matka edellä mainitun henkilön kämpälle, saatika sitten keskustaan. Jep jep, kävelin välin kämppä-keskusta neljä kertaa. Isäntä vietti synttäreitä lauantaina, mutta aamulla pieni olotilan paraneminen näytti tarpeelliselta. Olutpullo kourassahan se palasi illalla seminaarista. Ruokailutilaan ei kuulemma voinut mennä.

Pieniä ongelmia käynnistymisessä. Ei jaksa enää putkia. Kovin miellyttävää seuraa kaikin puolin. Osa humalassa, osa vähemmän humalassa. j-uho todisti tarvitsevansa suuren suuret tissit käyttöönsä. Tapahtui sähkökatkoja ja juhlaporukan jakautumista sinne tänne. Ensimmäinen vierailu myös DTM:ssä. Siinäkö se sitten oli? Jukka Rasila esitti jotain järkyttäviä koreografioita, mutta kaipa niissä jokin ideakin sitten oli. Bongasin aivan ihanan niittikrakaisen keesipojan. Tiedän taas, miksi hinttibileet eivät ole minua varten. blokki olikin hieman huolissaan mun "kiva poika" -metsästyksen onnistumisesta viettäessäni kaiken aikani väärin suuntautuneiden kokoontumisissa. No hei, mä löysin taas monta uutta kivaa poikaa, kehuin synttärisankarillekin sen löydöstä.

--

Takana viikko Viiviä. Tuntuu kuin olisin päässyt superlomalle lauantaiaamuna.

--

"BB - se jokin mahtuu noihin kahteen kirjaimeen.
Ken yllättää? BB.
Ken ärsyttää? BB.
Ken villitsee? BB.
Ken viettelee? BB.
Tuo nimi kaikkialla kuuluu uudelleen ja uudelleen.
Tuon nimen taikavoimaa kuka vastustaa ei kukaan voi."