IRC-Galleria

Niska toisinpuolin taitettuna uuteen kerrokseen,
empimättä tuntuu elämässä ikään kuin puut tuossa toisaalla rikki revittyinä.
Niiden rehevä vihreä muuttuen kellertävään. Rikki revittyjä.
Polun alku houkuttaa kulkijaa, sillä ei pieni silmä sitä ymmärrä. Rikki revittynä.
Pilvet tuovat kostean tuoksun niskaan. Ehjänä.
Sateen pisarat kuin luotisade kertyy poloisen edessä. Ehjinä.

Miten kulkea eteen etäisen hyytyvän veren,
kun kerran taaksekin pelko evää tien.

Jää paikalleen. Kai joku hakee.

Veden polskiva virta kuulostaa vain muutaman tipan hairahdukselta.
Tuulen lempeä viima korvissa enää vain saa silmät yksinäisen itkemään.
Vehreys metsän kantama, lähinnä soraa muistuttavaa ruskeutta.
Säteet auringon lämmittävät, enää muutakuin sulattavat ihoa.

Ihmisen järki katoamassa tämän maailman mukana.

Sydän silti virtaa ja muistuttaa:

Älä käy tiehen helpoimpaan, niin ei löydy rakkauskaan.