IRC-Galleria

Ajatuksia äitiydestäMaanantai 17.08.2009 19:48

"Sä et kyllä vaikuta yhtään äidilliseltä tyypiltä." Kuulin tuon lauseen tässä yksi päivä, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Ilmeisesti muiden silmissä en vaikuta äidilliseltä koska en ole täydellisen haltioissani nähdessäni vauvan, minua ei kiinnosta päästä lärppimään yhtäkään lasta, enkä ole kurkistelemassa sinne piltin vaunuihin ja lässyttämässä: "Voi hellan lettas miten on pieni ja suloinen nyytti pyytti."

En ole vielä muodostanut lopullista mielipidettä siitä haluanko joskus lapsia vai en, mutta sen tiedän, että yhtäkään pilttiä minusta ei putkahda ihan lähivuosina. Ajatuksiani vahvisti lukemani Lionel Shriverin kirja Poikani Kevin, jota suosittelen, pysähdyttävä lukukokemus. Saattaa järkyttää lukijoita jotka ovat olettaneet, että äitiys on vain sitä ihanaa vauvan tuoksua, päivänpaistetta ja rakkautta. Syystä tai toisesta minua ei kirja pahemmin järkyttänyt, paikoin ymmärsin äitiä todella hyvin.

Minua jaksaa hämmästyttää ihmisten halu lisääntyä, kuinka tarkkaan he miettivät sitä mihin ryhtyvät. Vai onko se vaan sitä, että nyt rakastamme toisiamme paljon ja vietämme loppuelämämme yhdessä ja vauva on todella tervetullut. Eikö muuta? Mietitäänkö tulevaisuutta kuinka pitkälle, tehdäänkö plus ja miinus-listoja?

Miksi naisten puheissa vilahtelee lause "Haluan vauvan", harva puhuu lapsesta mitään. Vai onko se luonnon pikku kikka taata ihmiskunnan jatkuminen. Vauva, tuo neljän kilon pötikkä, jota saa helliä niin paljon kuin jaksaa, hoivata sydämensä kyllyydestä ja rakastaa ehdoitta. Yksi joka ei arvostele, eikä tuomitse ja jolle on elintärkeä. Siinähän sitä on houkutusta aika paljon.

Onko joku muukin miettinyt seuraavia asioita? Mitä jos minun lapsestani tulee koulukiusaaja? Tai se joka ampuu 17-vuotiaana 8 koulutoveriaan? Rikollinen, raiskaaja, pedofiili? Alkoholisti tai narkkari? Ilmoittaa 15-vuotiaana olevansa raskaana? Homo tai lesbo? Mielisairas tai vammainen?

Ja ennen kuin siellä vedetään herne nenään siitä, että rinnastan homot pedofiileihin, minun on paras selittää mitä tarkoitan. Yllä luettelemani tapauksista osa on todella epätoivottuja ja toiset vain vaikeampia (joidenkin) hyväksyä. Minusta saattaisi jopa olla siistiä jos lapseni olisi homoseksuaali...

Ehkä pitäisi korvata lause: "Ei ole väliä onko vauva tyttö tai poika kunhan on terve" lauseella "Ei ole muuta väliä kuin että lapsi olisi normaali." Sitähän suurin osa toivoo olevansa, normaaleja. Normaalit eivät herätä huomiota, aiheuta kovasti huolta ja murhetta, heitä ei joudu häpeämään. Normaalin lapsen kanssa elämä olisi melko helppoa.

Ehkä ihmiset miettivät, mutta toteavat sitten: "Ei meidän lapsestamme ainakaan tule tuollaista." Ehkä, mutta jonkun lapsesta tulee ja miksi ei juuri sinun tai teidän tenavastanne?
Kuinka paljon koti-olot ja kasvatus sitten vaikuttavat siihen mitä siitä piltistä kehittyy? Olen jostain lukenut, että puolet määrittävät perintötekijät ja toisen puolen kasvun olosuhteet. Tai näin ainakin muistelisin. Aika monelta vanhemmalta tuntuu nykyisin nuo kasvatuksen periaatteet olevan kovastikin hukassa. Siihenkin olen miettinyt syitä, ehkä ihmisiltä on maalaisjärki hukkunut tai ajatellaan, että oma lapsuus oli ihan perseestä koska leluja ei saanut tarpeeksi, ikinä ei saanut tehdä sitä mikä oli kivaa ja joutui vielä tekemään kaikenlaisia inhottavia kotitöitä. Minun pikku kullanmurulleni haluan ainakin tarjota jotain muuta. Ja kohta ollaan ojassa. Lapsi tarvitsee rajat, johdonmukaisuutta, vastoinkäymisiä, rakkautta ja läheisyyttä. Näillä eväillä luulen kasvavan kunnon kansalaisia.

Jos/kun minulla on lapsi opetan hänellä nämä periaatteet:
1) Mitä EI tarkoittaa ja sitä on sitten syytä uskoa
2) Olet kyllä ainutlaatuinen, mutta maailma ei todellakaan pyöri sinun ympärilläsi.
3) Äiti rakastaa sinua aina.

Kaikki tämä on kuitenkin minulle kovasti epäajankohtaista, tyydyn siis mielenkiinnolla seuraamaan kuka lisääntyy ja kenen kanssa, miten yksinhuoltajia putkahtaa kuin sieniä sateella kun elämämme loppuun asti ei kattanut kuin muutaman vuoden. Päivittelemään nykyajan lastenkasvatuksen leväperäisyyttä ja nauttimaan vapaudesta.

PS. Jos ihmiset pysähtyisivät oikeasti miettimään mitä teen työkseni ja kuinka paljon, he ehkä tajuaisivat, että minusta tulisi parempi äiti kuin yhdestäkään lässyttäjästä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.