IRC-Galleria

Ajatuksia äitiydestäMaanantai 17.08.2009 19:48

"Sä et kyllä vaikuta yhtään äidilliseltä tyypiltä." Kuulin tuon lauseen tässä yksi päivä, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Ilmeisesti muiden silmissä en vaikuta äidilliseltä koska en ole täydellisen haltioissani nähdessäni vauvan, minua ei kiinnosta päästä lärppimään yhtäkään lasta, enkä ole kurkistelemassa sinne piltin vaunuihin ja lässyttämässä: "Voi hellan lettas miten on pieni ja suloinen nyytti pyytti."

En ole vielä muodostanut lopullista mielipidettä siitä haluanko joskus lapsia vai en, mutta sen tiedän, että yhtäkään pilttiä minusta ei putkahda ihan lähivuosina. Ajatuksiani vahvisti lukemani Lionel Shriverin kirja Poikani Kevin, jota suosittelen, pysähdyttävä lukukokemus. Saattaa järkyttää lukijoita jotka ovat olettaneet, että äitiys on vain sitä ihanaa vauvan tuoksua, päivänpaistetta ja rakkautta. Syystä tai toisesta minua ei kirja pahemmin järkyttänyt, paikoin ymmärsin äitiä todella hyvin.

Minua jaksaa hämmästyttää ihmisten halu lisääntyä, kuinka tarkkaan he miettivät sitä mihin ryhtyvät. Vai onko se vaan sitä, että nyt rakastamme toisiamme paljon ja vietämme loppuelämämme yhdessä ja vauva on todella tervetullut. Eikö muuta? Mietitäänkö tulevaisuutta kuinka pitkälle, tehdäänkö plus ja miinus-listoja?

Miksi naisten puheissa vilahtelee lause "Haluan vauvan", harva puhuu lapsesta mitään. Vai onko se luonnon pikku kikka taata ihmiskunnan jatkuminen. Vauva, tuo neljän kilon pötikkä, jota saa helliä niin paljon kuin jaksaa, hoivata sydämensä kyllyydestä ja rakastaa ehdoitta. Yksi joka ei arvostele, eikä tuomitse ja jolle on elintärkeä. Siinähän sitä on houkutusta aika paljon.

Onko joku muukin miettinyt seuraavia asioita? Mitä jos minun lapsestani tulee koulukiusaaja? Tai se joka ampuu 17-vuotiaana 8 koulutoveriaan? Rikollinen, raiskaaja, pedofiili? Alkoholisti tai narkkari? Ilmoittaa 15-vuotiaana olevansa raskaana? Homo tai lesbo? Mielisairas tai vammainen?

Ja ennen kuin siellä vedetään herne nenään siitä, että rinnastan homot pedofiileihin, minun on paras selittää mitä tarkoitan. Yllä luettelemani tapauksista osa on todella epätoivottuja ja toiset vain vaikeampia (joidenkin) hyväksyä. Minusta saattaisi jopa olla siistiä jos lapseni olisi homoseksuaali...

Ehkä pitäisi korvata lause: "Ei ole väliä onko vauva tyttö tai poika kunhan on terve" lauseella "Ei ole muuta väliä kuin että lapsi olisi normaali." Sitähän suurin osa toivoo olevansa, normaaleja. Normaalit eivät herätä huomiota, aiheuta kovasti huolta ja murhetta, heitä ei joudu häpeämään. Normaalin lapsen kanssa elämä olisi melko helppoa.

Ehkä ihmiset miettivät, mutta toteavat sitten: "Ei meidän lapsestamme ainakaan tule tuollaista." Ehkä, mutta jonkun lapsesta tulee ja miksi ei juuri sinun tai teidän tenavastanne?
Kuinka paljon koti-olot ja kasvatus sitten vaikuttavat siihen mitä siitä piltistä kehittyy? Olen jostain lukenut, että puolet määrittävät perintötekijät ja toisen puolen kasvun olosuhteet. Tai näin ainakin muistelisin. Aika monelta vanhemmalta tuntuu nykyisin nuo kasvatuksen periaatteet olevan kovastikin hukassa. Siihenkin olen miettinyt syitä, ehkä ihmisiltä on maalaisjärki hukkunut tai ajatellaan, että oma lapsuus oli ihan perseestä koska leluja ei saanut tarpeeksi, ikinä ei saanut tehdä sitä mikä oli kivaa ja joutui vielä tekemään kaikenlaisia inhottavia kotitöitä. Minun pikku kullanmurulleni haluan ainakin tarjota jotain muuta. Ja kohta ollaan ojassa. Lapsi tarvitsee rajat, johdonmukaisuutta, vastoinkäymisiä, rakkautta ja läheisyyttä. Näillä eväillä luulen kasvavan kunnon kansalaisia.

Jos/kun minulla on lapsi opetan hänellä nämä periaatteet:
1) Mitä EI tarkoittaa ja sitä on sitten syytä uskoa
2) Olet kyllä ainutlaatuinen, mutta maailma ei todellakaan pyöri sinun ympärilläsi.
3) Äiti rakastaa sinua aina.

Kaikki tämä on kuitenkin minulle kovasti epäajankohtaista, tyydyn siis mielenkiinnolla seuraamaan kuka lisääntyy ja kenen kanssa, miten yksinhuoltajia putkahtaa kuin sieniä sateella kun elämämme loppuun asti ei kattanut kuin muutaman vuoden. Päivittelemään nykyajan lastenkasvatuksen leväperäisyyttä ja nauttimaan vapaudesta.

PS. Jos ihmiset pysähtyisivät oikeasti miettimään mitä teen työkseni ja kuinka paljon, he ehkä tajuaisivat, että minusta tulisi parempi äiti kuin yhdestäkään lässyttäjästä.

ElämänkatsomusTiistai 28.07.2009 21:27

Toissa yönä istuin kolmen jälkeen sängyllä, katselin tähteä ja mietin syntyjen syviä. Oli vähän rankkaa ja herkkä hetki. Mieleeni muistui vanha vitsi, joka meni jotenkin näin:

Oli isä jolla oli kaksi poikaa, pessimisti ja optimisti. Isä osti pessimistille ison kasan leluja. Hän meni katsomaan pojan leikkejä, mutta poika istuikin lelujen keskellä itkemässä, koska jollain toisella olisi kuitenkin enemmän ja parempia leluja kuin hänelle.
Optimistille isä osti kuormallisen lantaa. Taas isä meni katsomaan mitä poika puuhaili lahjansa kanssa. Optimisti seisoi keskellä sontaa lapioimassa ja ilmoitti iloisena: "Näin paljon paskaa niin pakkohan täällä on oltava poni jossain."

Että tiedoksi vaan, siellä jossain on pakko olla hemmetin upea puoliverinen!

Hengitin viileää yöilmaa ja tunsin voimieni kasvavan.

Syy hiljaisuuteenTiistai 21.07.2009 00:48

Tässä on ehkä kuukauden verran kone harrastanut valikoivaa sensurointia, eli galtsuun on ollut vaikeaa tai mahdotonta päästä. Soneran setä on tutkimassa asiaa ja jospa se tästä alkaa helpottamaan.

Mutta vielä pitempään on ollut päivitystahti aika onnetonta, no se johtuu siitä, että minulla on liikaa päiväkirjoja. Se oikea paperinen, tämä, oma blogi ja Twitter englanniksi ja suomeksi. Kyllä mä tuottelias olen, kaikkia kirjoituksi ei kuitenkaan jokainen pääse lukemaan.

Perjantai-illan paradoksiLauantai 11.07.2009 02:04

On kivaa ja haluaisi nauttia alkoholipitoisia juomia mutta ei missään tapauksessa haluaisi tulla humalaan.

Pitää varmaan ottaa lisää kakkua.

Yleisön pyynnöstäTorstai 18.06.2009 00:32

Kesän kohokohta (Bruce Springsteen & The E Street Band Tampereelle, oli taas aika hemmetin upeeta) on jo ehkä ohi mutta ei se mitään. Toivottavasti sellaisia pienempiä kivoja hetkiäkin on luvassa.... Niin kuin viime lauantain tuparit, tai tulevat taulunjulkistamiskekkerit tai serkusten zembalot.

Onnistuin viimein väkertämään mulle sen tuotemerkin/logon. Ja se on just hyvä; selkeä, hauska ja niin minua. Nyt kaikki odottamaan, että saa multa lahjan tai ostaa vaikkapa korun, niin näkee sitten millainen se on.

Kasvihuoneessa melkein kaikki hyvällä alulla, mitä nyt vesimeloni ei selvinnyt siirrosta uuteen kotiin. Huomenna juhannussiivous ja sitten voisikin alkaa orientoitumaan mitä tekee viikonloppuna, veikkaan lukemista, formuloita ja halloumisalaattia.

Kuukauden wtfTiistai 19.05.2009 01:22

Miimo

MummollePerjantai 08.05.2009 20:53

"Do not stand at my grave and weep;
I am not there. I do not sleep.
I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glints on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.
When you awaken in the morning's hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and cry;
I am not there. I did not die."

Lepää rauhassa. Minulla on sinua niin ikävä.

Turhautunut järjestelijäPerjantai 10.04.2009 23:37

Minusta on kiva suunnitella ja järjestää erilaisia juhlia ja tapahtumia. Nyt on kuitenkin alkanut into vähän laantumaan koska se sopivan ajan löytyminen on AINA niin hemmetin suuren työn takana.

Vähän kekkereistä riippuen on varmistettava aikataulujen yhteensopivuus 3-10 hengen välillä. Alkuun kysytään kaikilta toivomuksia sopivaksi päiväksi, sitten pyydetään valitsemaan niistä kahdesta tai kolmesta sopivimmasta ja katsotaan kenellä on painavin syy vaatia tiettyä päivämäärä. Ja jos päivämäärä on lyöty lukkoon, vielä sittenkin saat vastaukseksi "ehkän" tai "en osaa vielä sanoa". Ja minusta tuntuu, että kuulun aina siihen porukkaan jonka on väistettävä ja alistuttava muiden tärkeämpien suunnitelmien tieltä.

Ehkä seuraavan kerran diktaattorin elkein valitsen päivän ja ne tulee jotka pääsee. Mutta siinäkin on se ongelma että ruokaa on varattu 12 hengelle ja syömässä on kaksi. Tai iso taksi on tilattu ja lähtijöitä on vaan kolme. Tai jos ei ole varattu kyytiä on yhdeksän lähtijää.

Välillä tekisi mieli toivottaa herttaisesti kaikki katsomaan pippurin kasvua.
Toistaiseksi onnistuneet juhlat on korvanneet organisoimisen vaivan. Toivottavasti niin on jatkossakin, vaikka vähän epäileväinen olenkin.
Ja voi miten tehokkaasti se sen tekee. Olin siis perjantaina katsomassa Maija Vilkkumaata. Ja tykkäsin tosi paljon! En ole mitenkään itseäni Vilkkumaa-fanina pitänyt, vaikka omistan kaikki levyt uusinta lukuunottamatta, mutta nyt voisin aloittaa. Väkeä olisi saanut olla huomattavasti enemmän mutta perhanan energisen ja huikean keikan heittivät siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi?

Ei, Mun elämä, Ingalsin Laura, Totuutta ja tehtävää, Tähti, Suojatiellä, Satumaa-tango... Voi miten mä hypin ja tanssin, lauloin ja huusin. Ja siitä kaikesta multa meni vasemmalta puolelta leukanivel jotekin jumiin. Varsinaisen setin päättänyt Kesä oli täydellinen! Ja encoren lopettanut Kristiina todella energinen. Jäi todella hyvät fiilikset koko illasta ja menen ehdottomasti joskus uudelleen katsomaan Maijaa.

Ekana kappaleena encoressa soittivat Ei saa surettaa. Ja siinä kertosäettä laulaessani katsoin seuralaistani silmiin "Ei saa surettaa leikittäiskö prinsessaa ja ikuisiksi ystäviksi tultais niin kuin Anna ja Diana". Ja mulle tuli vahva tunne, että hänen kanssaan voisin olla ikuisesti ystäviä.

Taas menee ensi yö valvoessaTorstai 26.03.2009 19:24

Ensimmäiset vapaat harjoitukset alkavat 3.25 ja siitä se F1-kausi lähtee liikkeelle. Suosikkia ei tarvitse kysellä, toivottavasti tulee jännittävä ja vaiherikas MM-sarja.

Nyt lasken vain tunteja alkuun, voi tätä onnea!