Voimat hiipuu, unohtuu jo kaipuu..
Käykö tieni Manalaan vai näänkö portit taivahan?
Milloin pääsen tästä tuskasta joka repii mua joka paikasta?
Ei elämässä hohtoo näy, kun ihminen eloaan yksin käy...
Kun tietäis elon merkityksen, vois ostaa sille kehyksen.
Mua kutsuu jokin jostakin, en tiedä mikä tai mistä. Sen tiedän, se ei oo maanpäällinen, tuo kutsu helvetillinen.
Kyynel kuivuu poskelle, sanoin sanat pojalle, kasva isoksi pojaksi, vartu kunnon mieheksi.
Ei tytärtään voinut hän ohittaa, hälle koetti jotain sovittaa, älä itke enkeli, nähdään vielä uudelleen...
Tilanne tämä voimat vei, tekisi mieleni sanoa: Hei Hei....