IRC-Galleria

Sinänsä yksinäisillä ja juroilla suomalaisilla on kumma tarve kerääntyä yhteen aina kun he ottavat alkoholia. Juhannus, tuo kesän suurin juopottelujuhla, kasaa kaiken juhlakansan muutamaan tulikuumaan polttopisteeseen (Raumanmeri, Kalajoki jne). Ratkaisu on tasaisen varma, kun kymmenen tuhatta muutakin suomalaista valkkaa saman paikan aivosolujensa tuhoamisen tukikohdaksi. Seuranhaku on helppoa, yksin ei varmasti tarvitse olla missään vaiheessa ja yleensä viimeisimmät radiohittibändit siivittävät menoa tutuilla ralleillaan. Helppoa, tuttua ja turvallista.

Vaikka kelit olisivatkin hyvät, ei massajuhannus silti ole silkkaa auringonpaistetta. Jatkuvassa hektisessä ihmisvilinästä puuttuu tyystin kaikki rauhallisuus, tyyneys ja oman hyvän olon etsintä. Kun tempautuu ihmisvirtaan, on taatusti jatkuvasti jonkin aktiviteetin äärellä, mutta vuolaasta virtauksesta on vaikea päästä irti - ja parin päivän juhlinnan jälkeen olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Isommilla juhlamestoilla törmää myös usein vastenmielisiin lieveilmiöihin: rekkamiehen hymy pystyssä rannalle sammuneita teinejä, kolmekymppisiä äijiä räpläämässä samoja sammuneita teinejä, estottomasti paikkaan kuin paikkaan kuseskelevia miekkosia, hillitön määrä paskaa ja roskaa kaikkialla, hillittömän kalliit lipunhinnat, rähinää, uhittelua, samoja jumputijumputi-biisejä tuhansien pensselihuulien auton takakonteista ja ehkä pahimpana mahdollisuus joutua kuulemaan Yön tai Negativen livesoitantoa.

Minua tällainen meininki ei ole enää aikoihin kiinnostanut, ja tiedän etten ole yksin. Vaihtoehtoista juhannusta ei kuitenkaan kukaan ole tohtinut ruveta järjestämään, koska "ei ole muutakaan paikkaa minne mennä". Tarvittiin siis vain ripaus aitoa ristiretkeläishenkeä ja sissimäistä uskallusta, jotta uudet juhannusmantereet saisivat uudisasukkaansa jo ensi kesänä. Kolumbuksen viittaa harteilleen sovitellut Nimismies kasasi miehistönsä huolella valiten. Mukaan otettiin niin filosofia, kuljetuspäällikköä, alastonta kokkia kuin arkkitehtiäkin. Enää tarvittiin vain matkakohde.

Internetin ihmemaailmaa selatessaan Nimismies törmäsi Trullevin lomakylään, joka sijaitsi mystisessä Kokkolan kaupungissa. Olimme toki joskus käyneet Kokkolan laitamilla ihastelemassa liikennevaloja, mutta emme koskaan olleet uskaltautuneet metropolin sykkivään sisimpään. Nimismies tunsi adrenaliinin erittyvän suoniinsa, kun hän valitsi Trullevin lomakylän numeron puhelimeensa. Kenties siellä olisikin jokin paikallisen mafian gorilla, joka jäljittäisi hänen puhelunsa ja tulisi torpedoimaan koko miehistömme ja samalla urhean projektin? Näin ei kuitenkaan käynyt. Kuin ihmeen kaupalla yksi mökki koko paikasta oli vapaana, aivan kuin meitä varten. Tässä vaiheessa ymmärsin jo kohtalon johdattavan meitä: emme voineet muuta kuin heittäytyä elämän eriskummallisten sattumien heittelemäksi. Hinnaksi sovittiin vaivaiset 160 euroa kahdelta yöltä, mikä kuulosti erittäin lupaavalta.

Tästä eteenpäin kertomus on kaikkea muuta kuin kronologinen. Kaksi vuorokautta Trullevin lomaparatiisissa oli niin päänpyöräyttävä kokemus, ettei mitään selkeää aikajanaa yksinkertaisesti voi muodostaa. Trullevi kaappasi meidät sisäänsä, ja aika menetti merkityksensä. Me olimme Trullevi ja Trullevi olimme me. Kaksi päivää, näin arvelisin, makasimme auringon hellittävinä rannalla ja annoimme viileän merituulen aina välillä puhaltaa irtohiekan iholtamme. Kerrankin koko juhannuksen ajan porukka pysyi yhdessä, koska mitään muuta paikkaa ei ollut minne mennä. Keskustaan oli matkaa kymmenen kilometriä eikä muilla mökeillä ollut oikein ketään, jonka seuraan liittyä. Niinpä vietimme aikaa vain ja ainoastaan omalla, erinomaisella sakillamme. Mankka jauhoi kesäisimpiä kappaleita ja västäräkkiemo jammaili niiden tahtiin väsymättä lainkaan. Träkiksi nimitetty luontokappale jorasi kanssamme koko lauantaipäivän, ja epäilimmekin poikasten jääneen sille päivää hieman vähemmälle ravinnolle, niin intensiivistä tuon ääricoolin siivekkään biletys oli.

Filosofi ja Nimismies kävivät tutustumassa luonnon karuihin kasvoihin tekemällä äärimmäisen uskaliaan venematkan läheiselle lintuluodolle. Pelkäämättä lainkaan harmaalokkien teräviä nokkia, pohjassa lymyäviä julmia kolmipiikkejä tai raivoisana möyrivää merta, he joivat tukevat kännit, tarttuivat airoihin (tai siihen mitä niistä oli enää tuossa vaiheessa jäljellä) ja lähtivät matkaan. Tunnin melomisen jälkeen he pääsivät luodolle ja mietiskelivät siellä elämän kauneutta ihastellessaan jaloissa vilistäviä lokinpoikasia. Koska he eivät suinkaan ole mitään julmureita ja arvostavat elämää, he päättivät jättää emot hoivaamaan höyhenpallojaan ja lähtivät rantaa kohti. Voimakas sivutuuli yllätti kuitenkin sankarit, ja rannalla jo huolestuttiin veneen kadotessa yhä kauemmaksi. Tuntia myöhemmin urhea parivaljakko saapui metsätietä pitkin ja sai todella juhlavan vastaanoton. Filosofi ja Nimismies kertoivat, että he olivat joutuneet kamppailuun syvyyksissä asustavan lonkerohirviön kanssa, joka oli luullut heitä japanilaisiksi koulutytöiksi. Soturimme olivat kuitenkin meripedon kukistaneet ja päässeet rantaan. Tästä hyvästä heille tarjottiin myöhemmin saunassa voitonmalja, nimeltään Trullevin valkovenäläinen. Tämän äärimmäistä mieskuntoa vaativan (ja sen totaalisesti tuhoavan, ainakin nauttimisillan ajaksi) juomasekoituksen resepti on tietenkin salainen, mutta paljastettakoon sen verran, että kaksi tärkeintä ainesosaa ovat kevytmaito ja 80% Viru Valgea. Muita aineksia ei ole.

Kaksi päivää tuntui aivan olemattoman lyhyeltä ajalta Trullevin lomaparatiisissa, mutta kuten tämän kesän kesäbiisissäkin sanotaan:
"Kaikki juhlat päättyvät
Sen kaikki tietää
Oot odotusta täynnä
Kunnes kupla puhkeaa."

Kupla puhkesi sunnuntaiaamuna, ja keräsimme vaitonaisina mutta hymyillen varusteemme kasaan. Hyväntuulisina mutta hiukan haikein mielin suunnistiimme koteihimme, kohti keskinkertaisia, rutiinintäyteisiä elojamme. Muutos oli kuitenkin tapahtunut jokaisen mielessä. Olimme huomanneet, että tekemällä oman, massasta poikkeavan valinnan, voi saavuttaa jotain täysin omaa luokkaansa olevaa. Trullevin juhannus 2006 oli paras juhannuksemme ikinä.

Niinpä tästä rohkaistuneena kehotankin teitä kaikkia juhlakansan kasvoja: etsikää oma juhannuksenne, tehkää itse oma juhlanne! Älkää tyytykö valmiiseen soppaan, tehkää se itse raaka-aineista alkaen ja takaan, että se maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin einesmössö. Varoitus: tämä rokka on kuitenkin vain rohkeita varten. Pelkurit lähtekööt massatapahtumiinsa ja pysykööt siellä.

Teille kaikille muille: Todelliset Juhlat odottavat teitä, etsikää ne!