IRC-Galleria

Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää
sua
valuu kyyneleet poskella,
taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta, yksinäisestä,
milloin maailma yhden kerran tätä kestää
mutta kun elämässä on tarkoitus epäonnistuu,
siitä pieni poika masentuu

Peiliä katsoin, mitä siellä nään,
tuskin ymmärrät säkään kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti eteenpäin skarpata,
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta,
koska mulla ei oo sua enää,
enkä usko, että sua koskaan enää nään,
mieleni on etä hyvistä ajatuksista,
joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mikä meistä taakse jäänee,
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaakin.
Luulen, että elämä on pelkkää uniikkitarinaa,
lappu seinäs 'ota lääkkeet jos masentaa'
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia,
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on
Jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa,
mul ei riitä usko, että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki on, tähdetkin taivaalla unohdetut on

Pakko on yrittää sut unohtaa kokonaan,
pakko yrittää, mutta onnistuuko mokoma,
en haluu olla kotona, en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää,
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
enkä yksinäisiä laineja rustaa, tai pukeutuu mustaan,
olla yksin illan ritari,
sydämeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani

Katson, katos nään kasvot kalpenevat,
viikate heiluu, kuittaa meidän kaikki velat,
on maassa, se tapahtuu taas mulle,
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne,
mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin

Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä,
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois

Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
heijastuu peilistä minun oma kuvani,
kyyneleet on kuivunut, peittää veri lattian,
kuulen sydämeni kuinka hidastaa se tahtiaan,
aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
valkoisia hahmoja kädestä mua pitää ne,
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä,
elämän tarkotus koittaa jaksaa yrittää.

Nyt kun katson peiliin ei kerro mulle kuvastin,
et kuka on mun nainen kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit,
siks mun mielestäni alkaa katoamaan sun kuvasi,
mut rakkaus rinnastani ei tuu häviämään koskaan,
nostan katseen ylöspäin ja toivon, että kohdataan,
toivon, että oisit täällä siksi halaan ilmaa,
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina

sä lähdet se sattuu miten häviskään kaikki mitä oltii luvattu,
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee,
en mä voi alkaa hyvästei jättämään, muuta arkkuun peittämään,
viimeks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
(ei se ole mun vuoro, ei se ole mun vuoro)

en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.
(Methodi - Sydän palasina)