IRC-Galleria

Joku on varmasti heti sanoo kun kirjoitan tämän, ettei kukaan voi olla näkymätön, hän oikeassa mutta kuitenkin väärässä.

Kun olin ala-asteella yhdessä vaiheessa minun kaikkein suurin toive oli se, että voisin olla näkymätön. Aivan kuten Muumeissa näkymätön lapsi ja vielä ilman sitä kulkusta. Olin liiankin huomion keskipiste ja nyt en puhu mistää suosionsa huipulla olevasta pikku-pojasta. Puhun pojasta jota kiusattiin. Muutenkaan elämäni ei sujunut sillon yhtään. Kaikki se mikä pystyi menemään pieleen meni pieleen. Sillon toivoin, että löytäisin metsästä noita-akan, joka muutttaisi minut näkymättömäksi.

Koskaan en löytänyt sitä noita-akkaa joka olisi muuttanut minut näkymättömäksi tai niin ainekin luulen, mutta jotain kuitenki tapahtui.

Sen jälkeen kun ongelmat ala-asteella katosi olen huomannu kun ongelmat mitkä liittyy ulkonäkööni, itsetuntooni ja ihmissuhde asioihin tulevat samaan aikaan päälle minusta tulee näkymätön. Näkymätön ainekin omasta mielestäni.

Tiedän kun järjellä ajattelen ettei kukaan voi olla täysin näkymätön, mutta tunteet tekevät siitä nii aidon tuntuisen asian. Voin kävellä kadulla eikä kukaan näe minua. Voin tuijottaa mitä ihmiset tekevät eivätkä he huomaa minua olenkaan.

Kuinka siis nämä asiat saavat minusta näkymättömän. Olen joskus kärsinyt todella huonosta itsetunnosta ja nyt ku se on hyvä huomaan kuinka helposti ihmiset vaa näkevät sinun ulkokuoresi, eivät sitä mikä on sisälläpäin. BANG. Ja ulkoinen olemus voi olla poissa. Itsentuntoni on ohuen ohut. Joko sitä on tai sitä ei ole yhtään. Miten minulla muuten menee vaikuttaa siihen. Sitten ihmissuhteet. En ole koskaan pystynyt luomaan mitään pysyvää suhdetta. Epämääräisiä ihmisuhteita vaan. Monesti epäilen onko minusta edes muuhun. Silti minä toivon olevani isä ja aviomies joskus.

Sillon ala-asteella minulla ei ollut edes ystäviä siksi näkymättömyys oli paras vaihtoehto. Näkyään kun minulla on ystävät he näkevät minun sisääni sen mitä minussa on sisällä, kannustat ja ymmärrätävät antaa tukea ja kannustaa. Ja vaikka muuttuisin näkymättömäksi ystäväni näkisivät minut. Ystävät myös estävät monesti minut muuttumasti näkymättömäksi, mutta he eivät onnistuneet siinä nyt, mutta onneksi ystävät myös saavat minut takaisin näkyväksi.

Minulla on elämässäni monta ihmistä josta jokaisesta välitän todella paljon. Nämä ihmiset ovat semmoisia joiden takia olen valmis uhraamaan itseni tai luopumaan kaikesta mitä omistan heidän takiaan. Mutta entäs kun tulee semmoinen tunne, että on semmoinen ihminen josta välittää vielä enemmän. Enemmän kun kenestäkään muusta. . .

Minulla on paljon minulle tärkeitä ihmisiä, jotka niin mielelläni haluaisin mainita tässä, mutta heidän yksityisyyttään suojelen enkä kerro niitä. Luotan siihen, että sanon sen heille tarpeeksi usein, että arvostan heitä ystävinäni ja siksi he tietävät ketä tarkoitan.

Mutta asiaan:

Aikoinaan tutustuin ihmiseen, joka oli hyvin samanlainen kun minä. Monet meidän asioista meni hyvin yhteen. Nautin hänen seurustaan hyvin paljon. Teimme paljon yhdessä asioita. Tuntui että olimme erottomattomat. Niin todellakin luulin mutta. . .

Jotenkin kadotin hänet läheltäni. Hän oli lähellä, mutta kaukana. Tein tyhmyyksiäni. Minkä jälkeen en voisi kuvitella että hän olisi lähellän. Hän oli jälleen lähelläni. Tunteeni eivät tottelleet logiikan sääntöjä. Hän oli lähempänä kun olisin koskaan uskonutkaan. Olin mahdottamassa tilanteessa, mutta tiesin ettei asiasta tule mitään vaikka yritinkin. Joskus on parempi yrittää mahdonta vain siksi, että voi sanoa itseleen: "Minä ainekin yritin!" Tuhoon tuomittu kamagatsi-isku. Tulos oli tiedossa ennenkuin tein yhtään mitään. No vaikka tuloksen tiesin nii silti se sattui ja pahastikki sattui. Tapahtui jotain mikä vie hänet pois elämästäni ja silloin pelkäsin, etten enää koskaan saisi häntä takaisin.

Vaikka hän ei ollut sillon elämässäni, monet pienet asiat muistuttivat minua hänestä, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että meillä oli silloin yhteinen kaveripiiri mikä on nyt tosin hajonnut hieman, mutta silti jokainen on varmasti edes jonkunlaisissa väleissä toisiinsa. Muistan kuinka monesti kysyin eräältä ystävältäni mitä tällä ihmisille kuuluu. Ei se ollut mitenkään hienoa, mutta kuitenkin sydämessäni toivoin aina, että hänellä meni hyvin, koska halusin hänen parastaan.

Aika kului ja vanhat virheeni alkoi unohtua vaikka ei ne koskaan unohdu kokonaan. Silti pikku hiljaa minun ja tämän ihmisen välit alkoi taas paranemaan pikku hiljaa. Se tuntui jo niin hyvältä asialta, etten halunnut enkä uskaltanu toivoa enempää. Kuitenkin aika kuluin ja aika oli minun puolellani välimme paranivat koko ajan. Luottamus, joka oli väliltämme oli mennyt löytyi takaisin. Olin todella onnellinen.

Muutin sitte samaan kaupunkiin missä tämä ihminen asui. Hän oli ystäväni ja halusin muuttaa kapunkiin missä minulla on ystäviä. Eikä hän ollut se ainut ystävä joka minulla uudessa koti kaupungissani oli. Hänellä meni omassa elämässään todella hyvin ja olin todella onnellinen hänen puolestaan. Sillä mikä sen mukavampaa kun nähdä oma ystävä onnellisena. Kerran kun samassa kaupungissa olimme näemme yhä useammin joka oli minulle todella ainutlaatuista, koska minusta tuntui siltä kun olisin saanut jotain takaisin mitä en haluaisi enää koskaa menettää!! Oliko virhe ajatella että voisin menettää hänet uudestaan.

Vietin pitkästä aikaa todella mukavaa iltaa. Vietin sitä tämän ihmisen kanssa ja hänen ystävän ja ystävän "seurustelukumppanin" kanssa. Aikaisemmin illalla olin saanut kuulla jotain luottamuksen arvoista. Myöhemmin yöllä mietin mielessäni kuinka paljon voin hänestä välittää. Vastaukseni oli, että paljon, hyvin paljon. Silloin voiko ystävästä näin paljon välittää. Varmasti voi, ehkä sotkuisen menneisyydenkin takia.

Sitten syy miksi kirjoitan koko aiheesta. Tänää puhuin yhdelle yhteiselle ystävällemme kaikesta mitä on tapahtunut sillä aikaa kun hän oli ollut reisussa. Sanoin myös yhden lauseen, mikä riivaa mua nyt kun paha uni nukkujaa. Uni mistä ei voi herätä ennen kuin se on loppu. Eikä minun unelleni näy nyt loppua. En tiedä ymmärsikö se kolmas osapuoli sitä mitä vahigossa sanoin. Silti minusta tuntuu, että petin ihmisen luottamuksen juuri kun hän oli oppinut luottamaan minuun. Nyt kun olen miettinyt miettimistään tätä asiaa, minusta tuntuu että kaikki katuu päälle. Ja se, että yksi lause ja yksi ihminen saa minut sekaisin. Siis se kertoo minusta, että välitän tästä ihmisestä enemmän kun olisin koskaan arvannutkaan tai tiennytkään välittäväni. Muuten en olisi niin vihainen itselleni tai muuten en olisi niin masentunut kun ajattelinkin, että tämä ihminen katoisi jälleen elämästäni. . .

Välitänkö siis tästä ihmisestä liikaa?!?

Voiko ihmisestä ylipäätänsä välittää liikkaa?!?

Kevät tulee ja se tietää aina sitä, että kevät muoti tulee. Minulle muoti merkitsee sitä, että voin löytää itselleni uusia kivoja vaatteita. En halua seurata muotia orjallisesti koska sillo en pukeutuisi persoonnalisesti ja yksillöllisesti. Minusta muoti antaa meille mahdollisuuksia pukeutua persoonnallisesti ja yksillöllisesti. Muodista näkee aina mitä värejä on muodissa. Itse tykkään käyttää kovasti värejä pukeutumisessani ja se on ihanaa kun muoti tuo värejä kauppoihin ja sitä kautta minun vaatekaappiini.

Se, että pukeudun tyylikkäästi on minulle nykyään todella tärkeä asia. Yläaste meni monesti verkkahousuissa tai collagehousuissa. Aina joskus jalkaan eksyi farkut. Nykyään käytän todella paljon farkkuja. Kiitos sille eräälle ystävälle joka patisti minut myös käymään vaatekaupoissa kauppis aikana. Kävin kaupoissa ja ostin mikä näytti hyvältä. Kerran pyysin erästä naispuoleista ystävääni lähtemään ostamaan minulle hienot vaatteet. Hienoaja löyty. Tai no ainekin semmosia että naiset pitävät. Monien "muotikokeilujeni" jälkeen olen löytänyt oman tyylin pukeutua.

Minusta on hienointa katsoa ihmisiä jotka pukeutuvat oman persoonan näköisesti. Ne ovat niitä ihmisiä jotka osaavat pukeutua. Tietysti se, että osaa pukeutua muotivaatteisiin oman näköisesti on myös taitolajinsa.

Nykyään minusta on hienoa, että omaa itseään voi tuoda esille muutenkin kuin pukeutumalla. Lävistykset ja tatuoinnit on oiva tapa siihen. Mutta en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ottavat tatuoinnin ilman sen suurempaa merkitystä. Itse olen ottamassa tatuointia ja tasantarkkaan tiedän miksi otan sen ja mitä se minulle symboloi. Muuten en ota jos en tiedä. Kuitenkin tatuointi on periaatteessa ikuinen. Nykyään voi mustan värisen tatuoinnin laaserilla poistaa. Mutta se maksaa hunajaa.

Kun mietin itseäni pukeutujana ja muodin seuraajana seuraan erästä herraa nimeltä David Beckham miten hän pukeutuu ja millainen hiustyyli hänellä. Minusta hän on muodikas. Kun pukeudun tykkään laittaa kireät farkut jalkaan kokska ne korostavat peppuani, koska se on minun hyvä puoli. Tiedän sen!!=) Mutta en halua käyttää liian kireitä farkkuja ettei minun futari reidet näy pitkälle. Se ei ole seksikästä. Tykkään käyttää värejä pukeutumisessa, koska se antaa väriä, enkä halua näyttää kalpealta ja valkoiselta. Kesällä ruskettunut iho ja värit on todella seksikästä. Tärkeää minulle on myös pukeutumisessa pienet ykstyiskohdat vaatteissani. Joku kuva tai sana. En halua sanoa mielipiteitäni vaatteita mutta pitää olla jotain mikä mielyttää omaa ja muitten silmää. Yksi asia mitä en ymmärrä omassa pukeutumisessa on se että pidän army-tyylistä. Ei minussa natsia asu sisälläni. Mutta asuuko minun sisälläni pieni punk-kid!? En Tiedä.

Muodon vuoksi vai miksi minulla on kielilävistys? No halusin aikoinaan ottaa montaki läistystä, mutta palaa jalkapallo kentällä esti monta, mutta ei kieltä. Se on siellä ja sopivasti piilossa. Mutta silti niin näkyvillä ja no naiset tietää miltä se parhaimmillaan tai pahimmillaan tuntuu. Enemmän hyvää palautetta olen siitä saanut kun negatiivistä!!;) Mutta en minä sitä sen takia ottanut. Se on vain osa minua. Tykkään näyttää kieltä ja nyt minulla on hyvä syy näyttää kieltä. Mutta nyt melkein lempiaiheeseen. minä INHOAN minun ulkosia lumia. Siis oikeasti minä en vihaa elämässäni montaa asiaa mutta ulkonevat luomet on sillä listalla. Voin olla pikkumainen, mutta ulkoneva luomi tuntuu minusta turhauttavalta koska ne ovat niin kuin jotain ylimääräistä kehossani. Ai miten niin ylimääräistä, onhan ne ku ne roikkuu oksettavasti ja näyttävät siltä, että lähtevät pois mutteivat lähde. PRKL. No kerran minä olen käynyt leikkauttaa niitä pois. Varmasti menen toistamiseen ja kolmannenkin kerran kuhan pääsen niistä eroon. Se on minun plastikkakirugiaa.
Haluaisin myös suoremmat hiukset. Anteeksi pyydän teiltä jotka haluaisitte kiharat hiukset. Aina kun tulee uudet hiustyylit ne on suorille hiuksille. Siksi syy miksi haluan suorat hiukset. No onneksi ne saa suht suoriksi ja vielä jonakin päivänä rupean käyttämään suoristuttavia aineita. Sitten yksi asia. Miksei minulle voi tulla semmoista seksikästä sänkeä. No näytän nuoremmalta hieman kun ei tule mutta se olisi seksikäs se sänki. Ja kun tuli sänki saisi ns.partakuvioita ja pulisonkia.

No tasan ei käy onnenlahjat. Ei aina saa mitä haluaa ja hyvä niin, mutta silti teen kaikken muodon ja muodin vuoksi!!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Kun mietin sitä, että millainen ihiminen on minulle hyvä ystävä tai hyvä kaveri minulle tulee mieleen seuraavia asioita. Hän on luotettava, hänen seurassaan on helppo ja mukava olla, voi olla oma itsensäsä eikä tarvitse esittää tälle ihmiselle mitään mitä ei ole, hän kuuntelee kun tarvitsee kuuntelijaa, hän neuvoo, hän tukee, halaa kun sitä kaipaa, potkii persuksille kun en saa elämässä mitään aikaa, ihminen jonka kanssa voi viettää laatuaikaa ja tekee kanssini asoita.

Mitä asioita sitten kavereiden ja ystävien kanssa tehdään. Mennään kahville, shoppailaan, käydään leffassa, mennään baariin, käydään kävelemässä, ollaan rannalla, käydään kävelemässä, käydään jäätelöllä ja vaikka mitä muuta. Mutta mitä kaikkea voi sisältää tähän muuhun.

Voiko kaverit nukkua samassa sängyssä tai jopa mennä siitä pitemmälle. Eli voiko kaverin/ystävän kanssa tehdä intiimejä asioita kuten suudella ja jopa harrastaa ystävän tai kaverin kanssa kanssa seksiä. Tottakai asiaan vaikuttaa se onko ystävät tai kaverit samaa tai eri sukupuolta ja seksuaalinen suuntauskin vaikuttaa asiaan. Mutta todellakin voiko ystävän tai kaverin kanssa harrastaa seksiä?!?

Monesti olen miettinyt tätä kysymystä elämässäni, koska olen ollut tilanteissa jossa on pitänyt tehdä päätöksiä juuri tämän asian tiimoilta. Olisi helppoa jos vastaus olisi joko kyllä tai ei, mutta kun elämä ei ole helppo, eikä varsinkaan tämä asia ole niitä kaikkein helpoimpia. Kun puhutaan seksistä siinä on kaksi ihmistä tekemisissä. Toiselle merkitsee seksi enemmän kun toiselle. Toiselle se kuuluu vain parisuhteeseen toiselle se on vain tapa tyydyttää seksuaalisia tarpeita ja saada mielihyvää. Onhan se myös jollekkin vain harrastus muiden joukossa. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme asian suhteen, toiveet ja suosikki asiat. Asia on jo valmiiksi vaikea niin sitten vielä kun punnitaan ystävyyttä ja kaveruuden arvokkuutta eli onko valmis ottamaan riskin, että kaveruus tai ystävyys menee jos harrastaa seksiä kaverin tai ystävän kanssa.

Jotkut sanovat, että se menee ja toiset sanovat ettei se muuta mitään. Mutta onko riski ylipäätänsä sen arvoinen, että se kannattaa ottaa. Jos himoitsee ystävää tai kaveriaan niin paljon niin onko kyseinen ihminen kaveri tai ystävä oikeasti. Omasta kokemuksestani tiedän, että joskus aina tulee aikoja jolloin ajattelen eräistä kavereistani/ystävästäni että millaista olisi harrastaa heidän kanssaan seksiä. Onneksi en ajattele sitä 24/7.

Kokemuksestani tiedän, että se pilaa hyvänkin ihmisten suhteen pahemman kerran, mutta tiedän myös että se ei muuta mitään. Järkevää vastausta asiaan on turha hakea. Jos elämässä haluaa ottaa riskijä suosittelen jotain muuta koska ystävät ja kaverit on elämän tärkeimpiä asioita eikä niitä pidä menettää seksin takia. Joskus on vain tilanteita jolloin olen valmis ottamaan sen riskin. Uhkapeliähän se on parhaimmasta ja pahimmasta päästä. . .!!

"Tehtävänanto: Paljasta viisi omituista tapaa. Tämän jälkeen valitse viisi ihmistä, jotka haastat tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitä haastamasi ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käy ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Puhun pehmoleluille kun ei ole ketään muuta kelle puhua.

2. Laitan musiikkia soimaan kovaa kun menen suihkuun.

3. Laitan musiikkia soimaan kun käyn nukkumaan.

4. Minun on pakko kerätä koko ajan jotain. (ei rahaa)

5. Aina välillä kun kävelen metsässä minä kuvittelen käveleväni Keskimaassa (Taru Sormusten Herrasta u know)

Kyseessä on avoin haaste jokainen tarpeeksi fiksu ihminen niin kun minä ottaa haasteen vastaan!!=)

Muutin takaisin Tampereelle 21.1. Niille jotka eivät tiedä olen syntynyt Tampereella.

En tiedä miten tässä näin kävi. Minun piti muuttaa Tampereelle sillee vähitellen mutta yht'äkkiä vielä kun asuin Lahdessa tuli semmoinen ahdistus Lahdessa asumista kohtaa ja halusin pois. Pois ja nopeasti. Ja nopeasti muutinkin. Koska se ahdistus iski todella pahasti tammikuun alussa mutta merkkejä siitä oli jo aikasemminkin ilmassa. Kaipasin uusia ihmisiä elämääni, uusia katuja, uusia haasteita jalkapalloa, uusia vaatekauppoja missä käydä, uusia divereita mistä tehdä löytäjä, uusia työpaikka mahdollisuuksia ja uuden kodin. Katoin netistä pari kohdetta mitkä kiinnostivat ja isäni kanssa kävin katsomassa ja toisesta jätin toisesta viestin välittäjälle että olisin kiinnostunt.

Alkoi tuskallinen odotus. Mutta minä olin luottavainen, että asiat järjestyisi ja niim ne järjestyivätkin. Muutto oli kyllä jotenki yksi hienoimmista koskaa ole tehnyt. Ystäväni auttoi ajamalla pakettiautoa keskellä yötä, äiti ja isäni jotka ovat eronneet auttoivat minua yhdessä muutossa ja se merkitsi minulle paljon. Itse muuton olisin voinut tehdä paremmin. Vieläkin on papereita ja tavaroita kadoksissa. muua semmosta sattuu. Sitä mitä ei saa rahalla takaisin en kait tarvitse.

Jotenkin minulle on tullut todella hyvä mieli kun eri ihmiset ovat kyseelleet minulta onko minulla Tampereella yhtään kaveria tai olenko tutustunut kehenkään. Se kertoo, että minusta välitetään ja se on ihana tunne. Tunne mihin ei voi kyllästyä, varsinkaan minä koka tuntee olonsa välillä pieniksi ja vähäpätöiseksi ihmiseksi.

Nautin hetkistä kun saan kävellä keskustassa ja totean mielessäni tämä on minun uusi kotikaupunki. Se tunne saa minut hymyilemään ja tuntemaan olon onnilliseksi. En ole vielä kunnolla hakennut töitä enkä jalkapalloseuraa, mitkä ovat tärkeitä minulle tulevaisuuden kannalta, nyt olen halunnut olla ja nauttia elämästäni.

Vielä en tunne paljon paikkoja Tampereelta, mutta odotan kevättä ja kesää jolloin voin kävellä ja ehkä pöyräillä missä sattuu ja tutustua kivoihin paikkoihin täällä, koska olen ihan varma että niitä on. Ne vaan täytyy osata löytää.

Uusi kotini on ihana vielä mutta vielä siinä on laittamista, paljon. Puuttuu sohva ja pientä semmpoista, mutta haluan kodosta minun näköiseni. Olin ihastunut retrotyyliin ja eräs ihana ihminen sanoi että retrotyyli on minun näköinen se saa aina minut hymyilemään kun muistan sen lauseen. Jostain ja jotenki pitää keksiä rahaa, millä sisustaa. Mutta jokainen joka haluaa tulla kylään joskus on tervetullut!!

Jälleen aika pohtia syntysiä syviä. . .

Onko ihmisen parempi olla yksin vai seurustella?!?

Yksin. Yksinolossa on se hyvä puoli, että voi mennä ja tulla elämässä miten sattuu. Tehdä mitä haluaa ja kun tekee asioita ei tarvitse miettiä satutanko jotain ihmistä teollani. Tietysti ei saa satuttaa sitä toista ihmistä jonka kanssa tekee jotain jos tekee. Mutta ei ole sitä kolmatta osapuolta joka on parisuhteessa se kumppanisi. Ei tarvitse potea mustasukkasuutta toisesta ihmistä. Jos kiinnostava ihminen on viety nenäni eestä se on vaan luonnon laki. Nopeat elävät ja hitaat kuolevat ja katuvat. No vitsi vitsinä. Kun on yksin voi tuhlata kaikki rahat omaan elämään ja oman elämän laadun ylläpitämiseen. Syödä mitä haluaa. Minä syön ainekin yksin olessani epäterveellisesti. Tuhlaan rahani vaatteisiin, CD:hin ja DVD:hin jne. Voin katsoa TV:stä mitä haluan, voin valloittaa koko sängyn itselleni, leikkiä tietokoneella niin paljon kun haluan, voin elää sikolätissä jos vaan haluan, tiskata ku siltä tuntuu, heittää vaatteet lattialle ku siltä tuntuu jne.

Kaksin. Kun on kaksin tietää, että joku oikeesti välittää minusta. Joku halaa kun on huonopäivä. Voi mennä yhdessä ostoksille. Kävellä käsi kädessä joka paikassa. Nukkua yhdessä öitä. Tehdä ruokaa kahdestaa. JNE. Mutta sitten kun seurustelee pitää tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Inhottavinta on varmaan se kun aiheuttaa mielipahaa ihmisille josta välittää aidosti ja oikeesti aivan mielöttämästi. Toinen ihminen täydentää aikenin minua tekee hyvät puoleni vieläkin paremmaksi ja huonot puolet vähän paremmaksi.

Mutta onko ihmisen parempi olla yksin vai kaksin. Ihmisen on joskus on hyvä olla yksin, vaikka eläisikin parisuhteessa. Tulee aikoja jolloin kaipaa jolloin haluaa omaa tilaa, omaa rauhaa itselleen. Mutta vastapainona yksin elävän ihmisen on hyvä joskus olla jonkun ihmisen seurassa, jokainen meistä joskus kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä.

Yksi syy miksi mä kävin miettii tätä asiaa on se, että olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Alkavat seurustelemaan suurin piirtein heti kun ovat eronneet edellisestä. Sitten mietin itseäni. Kohta mulla on taas kaksi vuotta siitä kun seurustelin. No olen sitoutumiskammoinen, mutta viihdyn myös itsekseni. Mutta en voi ymmärtää sitä, että miten nämä ihmiset pystyvät siihen. Kuitenkin ihmisen tulee olla yksin minun mielestäni ennen kuin voi alkaa uuten parisuhteeseen, että unohtaa vanhan seurustelukumppanin ja tunteet kuolee. Tai on ihmisiä, jotka eivät seurustelevat mutta tapailevat koko ajan uusia ihmisiä ja ovat niiden seurassa. Miten tämmöinen ihminen voi tuntea itsensä kun minusta ihminen oppii tuntemaan itsensä vasta sitten kun hän on yksin. En tuomitse näitä ihmisiä. Hämmästelen vaan todella paljon. No samat ihmiset varmaan ihmiset hämmästelevät minun yksinoloa. Ei kaikkea voi ymmärtää, eikä kaikkea tarvitsekkaan ymmärtää.

Siis onko parempi olla YKSIN vai KAKSIN. . .

Kohta minun valmistua lähihoitajaksi. Hienointa siinä on se, että olen löytänyt alan minkä parissa alan tehdä pitkään työtä. Mutta minua käynyt pelottamaan osaanko tehdä työtäni tarpeeksi hyvin, että pääsen työpaikkoihn mihin haluan ja pystyn niissä työskentelemään. Minua myös pelottaa jo pelkästään tammikuu, mistä saan rahat vuokraan ja laskuihin. Ruokaakin pitäisi syödä ja vähän elääkki. Pelottaa. Kuten viimeksikin olen jättänyt valmistumiseni niin viime tippaan kun sen voi vaan jättää. Miksi näin taas tein. En tiedä. mutta se on selvä, etten oppinut ensimmäisestä virheestäni. Opinko toisesta. Sen näyttää tulevaisuus. Täytin 25-vuotta täällä viikolla. Hieno ikä mutta niin paljon. Tai vähän. Mutta mitä olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä?!?

Olen käynyt peruskoulun pakollisen semmoisen sieltä kauppaoppilaitokseen mistä valmistuin tietohallinnon merkonoomiksi. Sieltä armeijaan jossa olin 9kk lääkintämiehenä. Melkein kaksi vuotta olin työttömänä mitä nyt olin työkkärin projekteissa mukana. Yksi mielenkiintoisin ja paras paikka missä olin työkkärin ja ja Liikuunalla työhön projektin kautta koulunkäyntiavustajana Lotilan ala-asteella. Se oli hienoa aikaa. Tykkäsin olla siellä kaipa ne "pikku-ihmisetki" minustakin tykkäsi kun ovat vielä jossain väleissä minun kanssa. Kunnia heille ja he eivät ole enää mitään "pikkuihmisiä". He ovat nuoria. Se oli jotenki turvallista aikaa kun kelan tuet tuli ja laskut sauin maksettua. Sitten puolittain lensin pois kotoa jossa olin asunut äitini kanssa. No välit oli tulehtuneet joten parempi molemmille. Piti opetella elämään oman talouduen mukaan. Se onnistui paremmin ja välillä huonommin. No jotkut teistä tietää minun heikkouteni. =)
Sitten pääsin kouluun mistä olen valmistumassa kohta. Nyt olen kohta kolme vuotta elänyt vanhempieni ja kelan rahoilla. Varma tulon lähde joka katkeaa. Pelottaa ja samalla ärsyttää. Raha määrää niin paljon meidän elämäämme.

Futista olen pelannut kohta 15 vuotta enkä ole siinä saavuttanut oikein mitään semmoista mitä viitsisi mainita suurelle yleisölle. Paitsi sen että olin lupaus joka ei koskaan täyttänyt niitä toiveita mitä minuun joskus on laskettu. No välillä se ahdistaa, mutta tällä hetkellä nautin jalkapallon pelaamisesta enemmän kun koskaan ja se on paljon se. Mutta olisko minusta tullut suomailainen huippufutari sitä emme tiedä koskaan. . .
Aikoinaan minua kysyttiin mallikoulun tapaiseen juttuun. En koskaan minut koska oma naama ei mielyttänyt sillo niin miksi olisin mennyt näyttää sitä muille. Ei kait ole vieläkään liian myöhä mennä yrittää mallimaailmaa pääsyä joten arvoitukseksi jää tuleeko minusta mallia koskaan. . .
Kirjan olen kirjoittanu ja siitä tehtiin oma kustanteinen painoerä. Se on saavutus. Koska kärsin ala-asteella luki ja-kirjoitusvaikeuksista. On minulta pyydetty että kirjoittaisin toisen kirjan mutta kirjoitanko sitä ja julkaistaanko sitä tai mitään muuta, en tiedä sitä. . .

Sitten jollainlailla minun lempiaiheeni minun ihmissuhteet tai no mitkä ihmissuhteet. Olen tähän päivään menessä seurutellut elämässäni kolme kertaa. Pisin niistä on neljä kuukautta. Hei tosi VAU. No ei todellakaan VAU vaan apua. Mutta onhan siihen syynsä miksi minulla ei ole pitempää suhdetta on ollut elämässäni paljon aikoja jolloin en ole halunnut seurustella. Mutta luulisi että tähän ikää menessä olisi edes yksi pitempi suhde. Mutta kun ei ole niin ei ole. ELÄMÄ ON. Mutta olen aika hyvin erikoistunut epämääräsin ihmissuhteisiin, niissä minä olen hyvä. Ei ehkä ylpeilyn aihe ole mutta silti. Ystävät ja kaverit ympärillä ovat olleet pitkissä suhteissa ja minä en. Ahdista tosiasia ja se myös pelottaa.

Olen vaan huomannut kuinka olen muuttunut valittavaksi pikkupojaksi. Valitan joka asiasta ja valitan jopa ihmisille jolla on oikeesti syy valittaa elämän epärieluudesta. Hävettää nyt jälkikäteen. ANTEEKSI, vielä kerran jos ikinä luet tätä.

Koskaan ennen ei tulevaisuus ei ole tuntunut näin pelottavalta kun nyt. . .!!

Tuntuu oudolta kuinka elämämme muuttuu koko ajan meidän ympärillä. Aikoinaan luulin, että ystävät on ainoa asia mitkä eivät muutu, mutta on nekin minulla muuttuneet. Tai sitten ihmiset joista kuvittelin ja tunsin heidän olevani minun ystäviäni eivät sitä ollutkaan. Oli miten oli rakaa. Mutta elämä on välillä kaunis ja ruma. Tai raaka tai komediaa. Elämässä tapahtuu paljon samoja asoita kuin monissa elokuvissa, siksi me niitä katsommekin. Takaisin asiaan. . . joku aika sitten minulla oli todella paha itsetunto ongelma. Nyt kun se on ohi elämä tuntuu taas paljon mukavammalta ja näkee asiat taas uudesta näkökulmasta. Se oli jännä miten yhdessä asiasta lähtenyt huono itsetunto lopulta vie itseluottamuksen kaikesta. Ensin minulla oli huono itsetunto siitä mitä teen eli opiskelenko oikealla alalla. Sitten itseluottamus futiskentällä meni ja lopulta se meni siihen miten näen itseni peilistä. Futiskentällä asiat meni päin mäntyjä ja peilikuva ei mielyttänyt yhtään. Nyt opiskelut sujuu. Futiskentällä olen taas se sama Wanna be Beckham ja koulu sujuu todella hyvin.

Valitin siitä, että ihmiset jotka seurustelevat ja joita pidin tai pidän kait vieläkin ystävänäni eivät ole olleet yhteydessä minuun. Jotenkin vain ärsyttää se, että minun pitää olla se joka yhteyttä jos haluan nähdä. Miksi sen täytyy olla minä. Onko syynä se, että olen sinkku. En tiedä mutta ärsyttää. Tämä ei ole sitten yleistämistä!!
On vaan aika turhaimaista kun en ole nähnyt tai kuullut tietyistä ihmistä, ties kuinka pitkään aikaa. Onkohan minut unohdettu. Tuskinpa mutta ei kyllä pahemmin muistetakkaan. Kuinka paljon voimme laskelmoida sen varaan, että ihminen jota pidämme ystävänä miten kauan voimme uskoa että hän on olemassa vaikka emme ota häneen yhteyttä pitkään aikaan. Päivän, viikon, kuukauden, vuoden?!? En minä tiedä vastausta, ehkä nämä ihmiset jotka luottavat minun olemassa oloon tietävät vastauksen paremmin. Toivottavasti ainekin!!

Vaikka tunsin olevani yksin en ollut yksin vaikka minusta on parempi olla yksin kun kenenkään riesana. Itsekästä mutta niin minä olen oppinut selviämään. Jokaisella meillä on keinomme selvitä vaikeista asioista omalla tavalla. Minun on minun näköiseni enkä ala sitä muuttamaan. Olen tottunut selviämään yksin. Olen onneksi oppinut, ettei pidä selvitä yksin! Osaan pyytää apua ystäviltäni apua kun sitä tarvitsen. Mutta tiedän että se voi olla muista ihmisestä kauhea tapa kun minun elävä persoona muuttuu vain varjoksi normaalista minusta. Mutta jokaisella meillä on kaksi puolta.

Pitää jatkaa vielä myöhemmin tätä kirjoitusta. . .