Ei vaan. Melko rauhallisissa merkeissä vapun aika meni. Keskiviikkona eksyin Otaniemeen joidenkin liimanhaistelijoiden bileisiin juomaan keskikuraa. Pakenin paikalta jo aikaisin ja heräsin torstaiaamuna omiin vitun-huutoihini, kun päätä särki niin saatanasti. Läksin kuitenkin töihin, josta karkasin kuitenkin aika nopeasti Kaisaniemeen haalaripelleilemään ja väkijuomia juomaan.
Homma meni kätellessä ja halaillessa vanhoja kavereita. Tai no.... Vitut mulla mitään kavereita ole. Kunhan vittuillessaan ottivat painiotteita. Eräs tuttuni oli kasvattanut melko lystikkään näköiset himonussijan viikset ja oli iskenyt itselleen Porista akan huutamalla tälle puhelimessa vartin, kuinka vittumainen akka tämä porilaisneito on. Melkoinen mies. Olisi kai pitänyt vihjaista, että tuolta länsirannikolta ei akkaa kannattaisi ottaa. Ennemmin ampuis ne siihen paikkaan, mutta mitäpä mies ei tekisi saadakseen siivun piirakkaa.
Ilta jatkui sillä, että minut hälyytettiin Kaisaniemen puiston toiselle laidalle katselemaan tuttujen metroseksuaalien perään.
Pääsin perille ja siellähän nämä tuttuni istuivat ringissä kuin intiaanit nuotiolla. Tapailemani nainen saapui paikalle ja ilta jatkui erääseen austraalialaistyyliseen juottolaan.
Meno oli hyvä, eikä paikalla ollut edes paljoa kenguruita. Oikeastaan ainoa hyppelehtijä oli joku belgi, joka kuuleman mukaan hyppelehtii kukasta kukkaan. Tapasin vielä vanhan naispuoleisen ystäväni, joka pyysi siirtymään erääseen heavy-luolaan. Hän ei siis kehoittanut uittamaan kikkeliä lähimmässä tonnigootissa vaan kehoitti siirtymään erääseen juottolaan, jossa soitetaan raskasta musiikkia. Päätimme kuitenkin, tapailemani naisen kanssa, että ennemmin siirrymme taksiin, jota hänen tuttunsa ajoi sen yön ja siirsimme itsemme minun kämpille.
Perjantaiaamu toi tullessaan napakan aamuerektion ja tutun kissanpaskan maun suuhuni ja löysin kädestäni naisen tissin. Tajunnan palatessa aloin tutkimaan tarkemmin, minkälainen on se kroppa, johon tämä utare oli kiinnitettynä. Tunnistin tutun kropan ja miehuus oli tärähtää omien kalsarien ja stringin narun läpi suoraan maaliin. Mielessä käväisi kuitenkin, että on epäkohteliasta herättää nainen siihen, että hänen sisällään seilaillaan nuoruuden innolla, joten hillitsin itseni.
Aloimme siinä aamuaskareiden jälkeen tinaamaan kaljaa naamariin ja lähdimme hyvissä ajoin, paikallisen huoltoaseman kautta, tapailemani naisen kämpille tarkastamaan, että hänen lemmikkikissansa oli vielä sielun ja ruumiin voimissaan. Ja olihan se.
Saattaa olla, että edellisten päivien aiheuttama osittainen kooma ja juuri nautitut oluet vaikuttivat arviointikykyyn sillä sain kuningasidean, että matkaamme taksilla Tikkurilan liepeiltä Ullanlinnanmäelle. Lopulta kun pääsimme lähelle Kaivopuistoa, niin inhoreaktio iski samantien. Porukkaa oli niin helvetisti ja molemmilla mieltäjärkyttävä kusihätä. Löysimme aikamme kierreltyämme puskan, jonka ympärillä ei ollut yli 100 ihmistä seuraamassa toimitusta, eikä lähistöllä skoudeja kyttäämässä.
Tämän jälkeen meidät kutsuttiin asuntoautoon juomaan viinaksia. Vähän vitutti, kun yhteyshenkilömme ilmoitti, että he aikovat parkkeerata Kaivopuiston takana olevalle parkkipaikalle. Mietimme, että onkohan se kenties sellainen asuntoauto, joka muuntautuu tarvittaessa veneeksi ja kiersimme Kaivaria kuin kissat kuumaa puuroa. Lopulta saimme tiedon, että tämä yhteyshenkilö oli sekoittanut Kaisaniemen puiston ja Kaivopuiston. Lyhyen manailusession jälkeen suuntasimme kohti Kaisaniemeä... kävellen.
Matkalla alkoi show vatsassani. Oli nälkä, mutta ei uskaltanut syödä mitään, kun pelkäsi, että suolisto tekee pikatyhjentymisen kalsareiden kautta haalareihin. Kävimme kuitenkin Iso-Roban mäkkärissä hakemassa pullat per lärvi. Söin oman pullani pikavauhtia ja ilmoitin seuralaiselleni, että nyt minun tarvitsee löytää WC jostain. Mäkkärin WC:llä oli neuvostoliiton leipäjonoa muistuttava jono, joten kävelimme kuin Valentin Könöset lähimpään juottolaan ja syöksyin vessaan.
Ensimmäiseksi havaitsin, että vessakoppi oli suht ahdas jannulle, jolla on täyteen ahdettu reppu ja haalarit, jossa roikkuu kaiken maailman himmeleitä. Toisekseen huomasin, että joku mulkku oli vienyt pytystä sen muovirinkulan. Sitten tajusin, että en vaan voi vähän tiputtaa haalaria, vaan minun on laskettava koko komeus nilkkoihin ja mahduttava sen repun kanssa siihen pieneen kopperoon, johon ilman ylimääräisiä releitäkin melkein joutui peruuttamaan. Kun sitten ruiskahduspaskan jälkeen aloin kampeamaan kaikkia romujani takaisin päälleni, niin varmasti kuulosti ja näytti siltä, että koppiin olisi teljetty norsu. Sen verran seinät kolisivat, kun kampesin sitä roinamäärää ylleni.
Pääsimme loppujen lopuksi Kaisaniemeen ja löysimme asuntoauton, jossa oli valmiiksi auton omistaja ja hänen seurassaan punatukkainen ja heleä-ääninen nainen. Yhteyshenkilömme saapui ystävänsä kanssa n. 10 minuuttia sen jälkeen kun me olimme paikalle saapuneet. Ilta sujui juopotellessa ja paskaa jauhaessa. Panin merkille, että nämä, ketkä jo olivat paikalla kun saavuimme ystävättäreni kanssa, kyhnyttivät toisiaan siihen malliin, että päättelin heidän styylaavan keskenään. Ilta meni mukavasti siihen saakka kun tämä "yhteyshenkilömme" kanssa saapunut neito kaappasikin auton omistajan syliinsä ja he alkoivat kiehnätä keskenään. Meinasi mennä jaloviinat keuhkon puolelle, kun tämä punapää vaan alkoi jutustelemaan meille muille aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeeni varmasti paljasti hämmästykseni, koska minulle kerrottiin, että tässä on sellainen kuvio, että tämä mies styylaa näiden molempien kanssa. Päätin, että olen onnellisempi, jos en utele tämän virityksen syvempiä aspekteja.
Jossain vaiheessa päätimme, että käväisisimme rautatieaseman läheisyydessä, olevassa kuppilassa. Heitin haalarit reppuun ja vaihdoin tavalliset kuteet päälle.
Paikka oli muuten mukava, mutta osa paikalla olijoista oli niin gootteja, että vessassakin haisi lepakonpaska. Muutaman nopean drinkin jälkeen lähdimme naisystäväni kanssa hänen luokseen.
Lauantaiaamuna heräsin siihen, että naisystäväni kissa päätti käyttää minua laukaisualustana kohti kattoa. Otti kynsillä sen verran napakan otteen, että tuntui. Manailin hetken ja nukahdin uudelleen. Kun heräsin uudelleen, niin naisystäväni oli jo pirteä kuin preeriakoira. Katselimme pari leffaa ja päätimme, että menemme erääseen miittiin kello kuudeksi. Vitut... Hän kääriytyi sohvalla viereeni ja rankat pidennetyn viikonlopun urheilusuoritukset vaativat veronsa.
Heräilimme kuuden maissa ja tykitimme Stadin Iguanaan, jossa jo hilpeä seurue oli tinaamassa jekkulientä naamariin. Liityimme seuraan. Ei aikaakaan kun eräät diskordianistit seurassa alkoivat sekoilla. Päätin, että aijon ehdottaa yhdistykselle, jonka paikallisjaoksen miitti tämä oli, että kaikki vitun disco-rdianistit erotetaan yhdistyksestä heti ja ajetaan mereen.
Matka jatkui siitä Bruuveriin, jossa tinailimme parit. Minun pyynnöstäni suuntasimme Heavy Corneriin, jossa olikin täysi spedeily jo päällä. Suuri osa porukasta oli niin taulut, että mistään keskustelusta, jonka taso ylitti ripulipaskan ulostamisen hienouden rajan, ei tullut mitään. Näin kyllä paljon tuttuja ja jopa eräs läskivuori tuli heiluttelemaan sinne kolmoisleukaansa. Lähdimme ennen pilkkua naisystäväni ystävän kämpille, jossa meidän tuli varmistaa, että siellä majaileva kissa on hengissä. Olihan se.
Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin jo klo 3 päivällä. Katselimme parit leffat ja otimme suunnan kohti Espoota. Ennen teidemme eroamista sovimme, että josko otettaisiin seuraavaksi viikonloppu, jossa emme kumpikaan joisi yhtään alkoholia.
Saatana mikä pätkä tuli kirjotettua....