Sunnuntaina minulla oli astetta kirpeämpi kankkunen, kun olin lauantaina ollut lihavien natsien kokoontumisessa Tokoinrannassa. Tuttuni pyysi minut kuitenkin grillaamaan ja juomaan ölsesteriä. Funtsin, että grilliruoka ja muutama kalja saattaisivat tehdä ihmeitä ololle, joten suostuin. Itseni liikkeelle saaminen oli kuitenkin sen verran haastavaa ja aikaa vievää puuhaa, että päätin ottaa suosiolla taksin Leppävaaran asemalta.
Kun saavuin asemalle niin huomasin, että siinähän oli heti yksi taksi tyrkyllä. Avasin takaoven ja kömmin sisään autoon. Heti kärkeen huomasin, että kuski oli jostain Lähi-Idän seuduilta kotoisin, koska hänen ulkoinen olemus oli melko terroristimainen ja hän puhui suureen ääneen jotain ähläm-kieltä puhelimeen. Huomasin myös, että heti kun istahdin paikalle niin tämä kamelin kusettaja tempaisi taksamittarin päälle ja jatkoi puhumistaan puhelimeen vielä puolisen minuuttia. Tässä kohtaa kävi "mitä vittua?" -kysymys päässäni. Kuitenkin siinä seistessä ja öljysheikin puhuessa puhelimeensa huomasin, että ei tästä seisomisesta nyt vielä mahdottomia määriä veloiteta, joten annoin armon käydä.
Lopulta falafel-jaakko sai puhelunsa lopetettua ja tervehdin miestä ja kerroin osoitteen. Luonnollisesti tässä maassahan pitää osata vähintään seitsemää eri kieltä, että mm. pääsee sinne minne haluaa. Jouduin siis sanomaan osoitteen tälle aavikoiden apinalle kirjain kerrallaan. Taksamittari raksutti kaiken aikaa. Terroristikandidaatti näpytteli osoitteen navigaattoriinsa ja sen jälkeen lätkäisi mulle karttakirjan käteen ja totesi: "Sina nauttaa kartasta!". Hain salamannopeasti kirjasta Etelä-Haagan ja sanoin, että "Tuossa!". Hän sanoi, että asia selvä ja kysäisin vielä nopeasti, että käyhän Visa Electron maksuvälineenä. Kuski sanoi, että "kylla kay" ja nosti kytkintä.
En tiedä olenko pahasti erehtynyt, mutta omasta mielestäni Leppävaarasta Etelä-Haagaan kannattaa ajaa niin, että menee Turuntielle ja tykittää siitä Pitäjänmäen läpi Vihdintien liikenneympyrään ja siitä Etelä-Haagaan.
Tämä sankari heitti pyörillä kulkevan kamelinsa kehä ykköselle ja ajoi kävelyvauhtia tietyömaa-alueen läpi. Ajattelin, että "Noh... Pääseehän tätäkin kautta Vihdintielle". Paskan latit. Jannu löysi tietyömaa-alueen jälkeen kaasupolkimen ja paineli Vihdintien liittymästä ohi niin, että sujahti. Tässä vaiheessa mietin, että pitäisiköhän herra mokkakikkeliltä varmistaa, että mihin vittuun se on menossa? Kuski sitten heitti Pohjois-Haagan liittymästä sisään ja ajoi Pohjois-Haagan läpi Vihdintielle. Istuin siellä takana ihan haavi auki. Jokainen voi käydä tarkistamassa tämän reitin esmes inddernetistä. Tuli tehtyä oikein viimeisen päälle turha lenkki.
Ajattelin, että annetaan nyt sheikille vielä mahdollisuus ja pidin vieläkin turpani ummessa. Homma näytti jo suttaantuvan ihan hyvin ja huomasin, että lähestymme Etelä-Haagaa. Ei olisi pitänyt olla niin luottavainen tähän "kulttuurimme rikastuttajaan". Hän kiiti kuin Ali Baba lentävällä matolla ohi Etelä-Haagasta ja lähti kohti Ilmalaa. Tässä vaiheessa aloin polttaa käämiä ja laskin aluksi hiljaa mielessäni kymmeneen sitten vedin palkeet täyteen ja aloin meuhkaamaan terroristiristolle, että kuvitteleeko hän ajavansa jossain vitun Bagdadissa vai onko niin kiire moskeijaan, että ei viitsitä edes viedä asiakasta kohteeseen?
Jannu heitti auton sivuun ja sössötti, että "navigaattori olla jumissa" ja tempaisi oven auki ja meni räpläämään jotain auton vasemmalle sivulle. Vilkaisin mittaria, joka raksutti edelleen. Alkoi vituttamaan ihan tosissaan. Jätkä istahti takaisin autoon ja aloin huutamaan, että "En maksa näin paskasta palvelusta puupenniäkään!" Jannu vastasi tähän, että "Ei se olla minun vika. Navigaattori olla jumissa". Mylvin vastaukseksi, että "Ei se saatana nyt minunkaan vika ole, että sinä ajat tätä autoa ihan päin vittua!". Mielessäni kävi siirtää tämän kamelinnussijan henkinen ruumis pikapostina suoraan Allahin luokse. Tässä vaiheessa kuski tajusi pysäyttää mittarin. Ruudussa oli piirun verran alle 25 euroa. Hän sössötti, että "Mina pistaa pois mittari ja vieda sinut perille". Suostuin, koska sillä hetkellä käveleminen ei hirveämmin napannut.
Loppujen lopuksi pääsimme kohteeseen ja sanoin sarkastisesti, että "Eihän tänne ollutkaan niin vaikea löytää". Kuski pysäytti auton ja lätkäisin sille Visa Electronin karvakämmeneen. Vastaus oli jotain aivan käsittämätöntä: "Visa Electron ei kayda. Eiko sinulla olla käteistä?". Arabi-arto ilmeisesti näki naamastani, että kohta hän saa nyrkistä pikakyydin suoraan Turkkiin, kun hän vetäytyi taaemmas kun vedin henkeä ja annoin tulla kurkusta niin, että jätkän tukka heilui: "SIIS MITÄ VITTUA?!?! SÄHÄN SANOIT LEPUSKISSA, ETTÄ ELECTRON KÄY!!!!" Hän ei siis edes yrittänyt höylätä korttiani mihinkään. Sitten turbaani-tero keksi kysyä, että mahtaisinko tietää missä tässä olisi automaatti, jos käytäisi siinä. Vitutuksen aalto pyyhki ylitseni. Karjaisin, että onko sulla, saatana, edes kynää ja paperia?! Kynä ja pala paperia suorastaan vilahti kouraani. Aloin kirjoittamaan henkilötietojani paperille ja selitin samalla äänellä, joka ei sallinut minkäänlaista keskeyttämistä, että "Nyt tehdään niin, että kun mulla ei ole aikaa selittää sulle, miten tässä maassa toimitaan, niin tehdään niin, että minä kirjoitan tietoni tähän paperille. Sinä sanot esimiehellesi, että ottaa muhun yhteyttä ja me sovitaan sun esimiehen kanssa, kuinka paljon mulle maksetaan siitä, että saan näin paskaa palvelua!". Nappasin Electronini Achmedin kourasta, löin tilalle kirjoittamani lapun ja kynän, toivotin hyvää ja lyhyttä loppuelämää ja nousin autosta pois.
Loppuilta menikin mukavammin ja paikalle saapui nainen, josta jo viime kirjoituksessani kerroin ja hän tuli luokseni yöksi, joka oli mielestäni todella hienoa.